Viiniä Wienissä

Lupaavasta otsikosta huolimatta tämä blogikirjoitus ei kerro itävaltalaisista viineistä.Kokemusta asiasta kyllä löytyisi mutta ei riittävästi asiantuntemusta. Muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt ystäväni ja rehtorikollega soitteli ja kertoi kuulumisiaan, olivat  vaimon kanssa menossa heinäkuussa Wieniin. Mielessä pyöri välittömästi Samuli Edelmanin laulun sanat " olen juonut viinii Wienissä", onneksi kollegan kanssa ei olla viinimäen miehiä, joten pääsimme keskustelemaan siitä mitä kaupungissa kannattaa tehdä ja nähdä. Pari kertaa kaupungissa on tullut käytyä joten jotain tietoa on vaikken Wien asiantuntijana voi itseäni pitää. Se on kulttuurikaupunki isolla K:lla. Osui vierailu talveen tai kesään, niin molempina vuodenaikoina kulttuurin nälkää voi lievittää.Kesäaikana katusoittajat, puisto- ja ulkoilmakonsertit  tarjoavat kuunteluelämyksiä.Wienissä kun ollaan niin Straussin sävelet tempaavat mukaansa. Kaupunki on sikäli onnekas että siellä on säilynyt paljon historiallisia rakennuksia. Menneen ajan Itävalta-Unkarin suuruuteen ja glamouriin voi törmätä astellessaan Schönbrunnin linnassa. Ooppera on myös kokemuksen arvoinen, aikoinaan onnistuimme saamaan liput Volksoperaan katsomaan Franz Leharin , hymyn maata. Oopperassa huomioni kiinnittyi siihen että perheet olivat katsomassa yhdessä korkeakulttuuria ja lapset käyttäytyivät moitteettomasti ja olivat pukeutuneet tilanteeseen sopivasti. Monellakin tapaa käytös- ja tapakulttuuri oli voimissaan vanhassa kulttuurimaassa. Suomalaista hiukan hämmensi kun kaupungin ulkopuolella tilaviiniravintolaan astuessa myös muut asiakkaat tervehtivät. Toki suurkaupungilla  niin kuin Wien on myös toisenlaiset kasvot. Huvipuiston ulkopuolella kehätiellä oli prostituution harjoittajia tien varsilla asiakkaiden kalastelussa.
Silti tuo käytöskulttuurin näkyminen myönteisesti  saa aina miettimään , tehdäänkö perheissä tai kouluissa jotain eri lailla  tai paremmin kuin meillä. Opetusalan töissä on ollut jo niin kauan että muistaa lausahdukset , koti hoitaa kasvatuksen ja koulu opetuksen. Jossain vaiheessa lause lieveni. Kun oma ihmiskäsitys on holistinen niin en tätä ole koskaan allekirjoittanut. Eikä tämän päivän koulussa lähtökohtaisesti voi noista asetelmista lähteä liikkeelle. Meillä on siis muilta opittavaa, olimmepa Pisan kärjessä tai ei.
Jos matkustat Wieniin, niin Sacher- leivos, Rizling ja schnitzel ovat kokeilemisen arvoisia.

Auf wiederhören

Kansainvälisyystoiminnan sadonkorjuuta

Kotikansainvälisyys tarkoittaa kansainvälistymistä kotimaassa. Se voi olla esimerkiksi tapahtumien järjestämistä ja ulkomaisten opiskelijoiden tutoreina toimimista, maahanmuuttajaopiskelijoihin tutustumista, kielten harrastamista ja vieraisiin kulttuureihin perehtymistä.

Koulussa kotikansainvälisyys tarkoittaa sellaisia kansainvälisiä oppimisympäristöjä ja oppimisen sisältöjä, joita voidaan hyödyntää oman koulun tiloissa ja lähiympäristössä, kuten tutustumalla oman koulun ja seudun kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen (kuten oppilaan oman suvun kulttuuriset rakennusaineet, koulun ulkomaalaistaustaiset oppilaat ja opettajat), osallistumalla internet-pohjaisiin kansainvälisyyshankkeisiin tai tutustumalla oman alueen elinkeinoelämän kansainvälisyyteen.

Kotikansainvälisyyden merkitys on kasvussa yhä monimuotoisempana toteutuvan tieto- ja viestintäteknologian sekä yhteiskunnan lisääntyvän monikulttuuristumisen myötä

Kansainvälinen toiminta mielletään usein edelleen ennen kaikkea liikkuvuudeksi. Se on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus. Opetushallituksessa hahmotetun kansainvälisen toiminnan tasojaottelun (kv-opas) mukaan voidaan hahmottaa kansainvälisen toiminnan monimuotoisuutta ja sitä, minkälaista yhteistyötä ja resursointia kullakin toiminnan tasolla tarvitaan

Kotikansainvälisyyttä toteutetaan oman koulun tiloissa ja lähiympäristössä, avaamalla silmät ja korvat läsnä olevalle monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle. Kotikansainvälisyys voi olla myös tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamaa virtuaalista yhteistyötä toisen maan koulujen kanssa, jopa yhteisenä opetuksena maiden välillä. Kansallinen kansainvälisyys on käsitteenä uusi, mutta siihen liittyvä toiminta tuttua: tutustutaan autenttiseen kansainvälisyyteen tai parhaaseen kansainväliseen osaamiseen kotimaassa. Voidaan esimerkiksi tehdä opettaja- ja oppilasvierailuja eri maiden lähetystöihin ja kulttuurikeskuksiin, korkeakoulujen kansainvälisiin keskuksiin tai kielikouluihin tai tutustutaan kansallisesti merkittävien kansainvälisten yhteistyöverkostojen toimintaan.

Päättyneen lukuvuoden aikana keräsimme koulussa  vuosiluokittain ja oppiaineittain kaikkia niitä asioita mitä kotikansainvälisyyden  alla voidaan tehdä.  Perheiden liikkuvuuden lisääntyminen on  yksi oivallinen tapa osallistuttaa oppilaita kertomaan matkoistaan ja näkemästään. Hyvä käytäntö on ollut kolmannesta luokasta ylöspäin hyödyntää oppilaiden tietämystä maantiedon ja ympäristöopin oppiaineksessa. Kootessani opetushallituksen kansainvälistymisapurahan loppuraporttia olin positiivisesti yllättynyt siitä miten moneen oppiaineeseen kansainvälisyys integroituu. Yk:n päivänä yksi vuosiluokka oli juhlistanut liikunnassa päivää tanssimalla kansantansseja eri maista. Kansainvälisyys on siis paljon muutakin kuin liikkuvuutta rajojen ulkopuolelle

Lukiessani opettajien koonteja kotikansainvälisyydestä olin yllättänyt siitä miten paljon vuositasolla opetussuunnitelman puitteissa kv-työtä tehdään tiedostamatta.

Meillä asia oli esillä lukuvuoden aikana ja siihen kiinnitettiin erityistä huomioita. Iloinen mieli tuli siitä että tietotekniikka yhdistyi asiaan luontevasti. Neljänsien luokkien opetusvideo yhdisti tietotekniikan käytön, ipadit, kestävän kehityksen, englannin kielen hienoksi tietoiskuksi aiheesta " How we can save energy and nature". Kansainvälisyystoiminta on parhaimmillaan sitä työtä mitä arjessa koulussa tehdään, aina ei tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan, eikä kv-toiminta ole pelkkää opettajien tai oppilaiden liikkuvuutta.

Mukavuusalueelta joskus pois

Kun kriisien ja sotien syynä usein on politiikka tai uskonto niin paradoxi on valmis. Politiikanhan tulisi olla yhteisten asioiden hoitoa yhteiseksi hyväksi ja kaikkiin suuriin uskontoihin sisältyy lähtökohtaisesti lähimmäisen kunnioitus. Politiikasta kirjoittaminen ei ole itselle harmaata aluetta mutta kirjoittamista mukavuusalueen ulkopuolella se on. Eilen kuitenkin Trainers housen konsultti haastoi koulutuksessa pois mukavuusalueelta joten hetkeksi sen ulkopuolelle ja sananen politiikasta. Jonkinlainen lukkarin rakkaus aiheeseen on koska ainoat kympit koulutodistuksissa vilahtivat musiikissa sekä historiassa ja yhteiskuntaopissa. Suurempaa intohimoa politiikkaan ei löydy mutta arvostan kaikkia niitä joilta kipinä ja intohimo asiaan löytyy

Edesmenneen isäni täyttäessä 1980 viisikymmentä vuotta paikallislehti teki hänestä jutun syntymäpäivien kynnyksellä. Toimittaja kysyi häneltä eikö politiikka ja siihen osallistuminen ollut kiinnostanut missään vaiheessa elämän taivalta.Eläväiselle luonteelle ja hyvät sosiaaliset sekä puhetaidot omaavalle ihmiselle politiikka olisi sopinut.Isä vastasi kysymykseen että politiikka on hänestä kuin pölynimurin letku,venyvä ja mutkalle menevä eikä hän tuntenut politiikkaan vetoa tai kutsumusta.Vertauskuvan osuvuus on auennut itselle vuosia myöhemmin.Yhteisten asioiden hoito vaatii kaikilta niiltä hoitavilta venymistä, siitä kai pohjimmiltaan monipuoluejärjestelmässä on kysymys.Historia on kaiketi osoittanut ettei yhden puolueen taktiikalla liikkeellä oleminen ole onnistunut,jopa kiinalaiset kamppailevat tämän asian kanssa vaikkei sitä virallisesti voi myöntää. Suomalainen puoluejärjestelmä on verrattain nuori, voidaanhan sen katsoa tosiasiallisesti syntyneen itsenäistymisen molemmin puolin. Yhteiskunta oli kovin eri näköinen kuin tänään, siksi politiikan kielessä " jargonissa" huvittaa menneisyyden kaiut; toverit, porvarit,kyllä kansa tietää.Työelämän muutokset ja moninaisuus ovat osittain hämärtäneet perinteisiä asetelmia. Moni pienyrittäjä on johtaja ja työntekijä samassa paketissa eli omistajan ongelmat ja duunarin ongelmat samassa paketissa.Vihreiden nouseminen on omalla tavallaan mielenkiintoinen poliittinen ilmiö, yhden asian liikkestä päättämään aivan tavallisista asioista joiden yhteys kestävään kehitykseen tai luonnonsuojeluun on keinotekoinen tai sitä ei ole.Kristillisdemokraatit ovat vihreiden lailla kasvaneet uskontopuolueesta oikeaksi puolueeksi . Puoluekartan mielenkiintoinen puolue on ruotsinkielinen kansanpuolue.Kieli yhdistää vasemmalta oikealle, puolue edustaakin  monella tapaa eurooppaisia humanistisia arvoja.Paremman tekemisen puutteessa on tullut lueskeltua suomalaisten puolueiden ohjelmia, kaikikien ohjelmissa on hyviä asioita.Mielessä on kieltämättä käynyt kysymys siitä että pysyykö ohjelmat ja tavoitteet yhteiskunnan kehityksen tahdissa. Toisaalta  lienee hyvä että jokaisella puolueella on oma agendansa. Nykymaailma tosin haastaa esimerkiksi ympäristöasioissa jokaisen puolueen.miettimään kestävää kehitystä eikä se ole yhden puolueen asia vaan meidän kaikkien asia. Noita asioita taitaa olla aika liuta , niin porvarin kuin duunarin yhteisenä intressinä pitää olla työllisyyden kehitys, puhumattakaan suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen puolustamisesta.

Olen joskus laskenut leikkiä että pitäisi perustaa  yksi hyvä puolue mutta kun tuo yksipuoluejärjestelmä on hiukan huonoksi todettu historiassa niin taitaa sittenkin olla hyvä että meillä on monipuoluejärjestelmä.

Kunnallisessa päätöksenteossa maallikot joutuvat päättämään asioista missä heillä ei ole asiaosaamista tai substanssin hallintaa. On ensiarvoisen tärkeää että virkamieskunta on asiansa ja toimialansa osaavaa. Kuntien virkamiehet sitä ovatkin. Joskus hämmästyttää uutisia kuunnellessa se miten poliittisen päätöksenteon ja hallinnon virkamiesten välillä voi olla juopa, joskus jopa epäluottamus. Sosiaalilautakunnassa tuli aikoinaan istuttua kahdeksan vuotta. Sosiaalialan lainsäädännön osaamisesta ja tulkinnasta esittelijällä oli selkeät sävelet. Maallikkona monen asian päättäminen tunnetasolla olisi johtanut juridisesti tarkastellen vääriin päätöksiin. Ajoittain esitetään malleja missä kunnanhallinnossa poliittisesta päätöksenteosta tulisi ammattimaisempaa, ajatus on kehittämisen arvoinen. Jokainen lautakunnissa tai valtuustossa istunut tietää miten valmisteluun ja asioihin perehtyminen vie aikaa kun niihin perehdytään kunnolla.

Luottamushenkilönä  tuli takavuosina osallistuttua sekä seurakunnan hallintoon että kunnallisiin luottamustehtäviin.Kaiikki alkoi suomenkielisen kunnallisjärjestön toiminnasta ja jatkui myöhemmin paikallisen kokoomusyhdistyksen rivijäsenestä yhdistyksen puheenjohtajaksi.Kokoomukseen päätyminen oli varmaan monen tekijän summa, enkä lähde siitä avautumaan.

Muuton vuoksi luottamustehtävät jäivät taakse ja on mukava toimia sivusta seuraajana. Monissa yhteyksissä olen kiittänyt niitä tuttuja jotka kunnallisessa ja valtakunnallisessa työssä toimivat politiikassa yhteisiä asioita ajamassa puolueesta riippumatta. Politiikka on taitolaji jota tehdään sydämellä, paljon se ottaa mutta myös antaa.

T.  Eurooppalaisen humanistipuolueen ensimmäinen jäsen

Lehteä on kiva joskus lukea

Virkarehtorin työvuoden yhtenä etappina voi pitää lukuvuoden loppua. Edellinen lukuvuosi on ”paketissa” ja opettajien sekä lasten siirtyessä hyvin ansaitulle lomalle alkaa uuden lukuvuoden valmistelu. En tiedä alkaako ikääntyminen näyttää ensimmäisiä merkkejään vai onko maailma ympärillä vain muuttunut mutta tuntuu kuin kevät olisi hektisempi vuosi vuodelta. Viimeisten viikkojen aikana sanomalehteä ei ole tullut avattua vaan otsikot on tullut pikaisesti selattua netistä. En tiedä onko huonoa tuuria vai valikoivaa lukua  mutta silmiin pistäneet otsikot ovat kaikki omalla tavallaan masentavia. Eilen kaupassa käydessä oli pakko ostaa Ilta-Sanomat, kannessa nimittäin luki että kesän kunniaksi vain hyviä uutisia, onkohan ” rukoukset” kuultu. Sisältö myös piti kannen lupauksen, positiivisia ne olivat.

Pari viikkoa sitten olleiden eurovaalien jälkeen alkoi kansallinen itseruoskinta alhaisesta äänestysprosentista ja Jussi Halla-Ahon vaalimenestyksestä. Otsikot kertovat viime kädessä enemmän meistä suomalaisista ja meidän ajattelustamme kuin itse vaalista ja henkilöstä. Valistuksesta ja informoinnista huolimatta meidän suomalaisten tietous ja käsitykset Euroopan parlamentin toiminnasta ovat aika vähäiset. Käsi sydämelle, kuinka moni meistä pystyy kertomaan esimerkiksi 10 asiaa Eu-parlamentin tehtävistä. Huolestuttavinta ehkä onkin että se että moni meidän arkeemme liittyvä päätös tehdään Brysselissä eikä Arkadian mäellä. Ikävä tulee Muilun Jönssiä Lapuan lukiosta 70-luvun lopulta, hän kävi yhteiskuntaopin tunneilla eduskunnan tehtävät laajasti läpi sekä Etyj-prosessin ja YYA-artiklat. Me tarvitsemme ehdottomasti peruskoulussa ja lukiossa historian ja yhteiskuntaopin opetusta. Innostavia opettajia jotka haastavat älyllisesti pohtimaan ja keskustelemaan.

 Itse en ole koskaan lukenut Halla-Ahon blogia sen enempää kuin kirjoituksiakaan. Hänestä kertovan Hesarin kuukausiliitteen luin. Sen perusteella ei voi eikä pidä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ehkäpä terävän ja sarkastisen ilmaisun alle hukkuu ajatuksia jotka saattavat olla keskustelun arvoisia mutta elävät omaa elämäänsä  ei toivotulla tavalla. Hyvä äänisaalis kertoo kuitenkin siitä että hänen ajatuksilla on kannattajajoukko, eikä suomalaista äänestäjää pidä aliarvioida. Äänimäärään mahtunee miehiä, naisia, koulutettuja, duunareita, koko yhteiskunnan kirjo. Vanha viisaus pitänee tässäkin paikkansa ” meidän asioista päättävät ne jotka olemme äänestäneet päättämään asioista”

Kesto-otsikko tuntuu myös olevan suomalainen alkoholipolitiikka. Kansanterveydellisistä syistä keskioluen myyntiä tulisi kuulemma rajoittaa ja alkoholiveroa nostaa. Kiellothan ne tässä maassa ovatkin ongelmat ratkaisseet ? Muistan lukeneeni että viinan hinnan noston vaikutukset sen kulutukseen ja hankintaan ovat vähäiset. Viron valtiolle veljeskansana teemme mittavan kädenojennuksen nostamalla kotimaisen alkoholin hintaa. Keskioluen myynnin siirrolla Alkoon ( vai Altiako) kumarramme Viroon ja pyllistämme vähittäiskaupalle ja panimoille. Suomalainen juomakulttuuri on kuitenkin siistiytynyt vaikka koulujen päättäjäisten perusteella emme sitä uskokaan. Viinien käyttö seurustelu ja ruokajuomana on lisääntynyt ja alkoholin käytöstä on tullut sosiaalisesti hyväksytympää. Valistuksella, tapakasvatuksella ja asennetyöllä on pitkässä juoksussa saavutettavissa paremmat tulokset kuin turhalla holhouksella.

Kollega vilautti tänään uutisotsikkoa netistä. Selvittäjät kaikessa viisaudessaan olivat päättäneet ehdottaa pääkaupunkiseudun kolmen suuren  sekä Sipoon ja Etelä.-Tuusulan yhdistymistä. Uutinen ärsytti yhtä paljon kuin aina ennenkin. Puhtaasti hallinnon näkökulmasta puhutaan kokonaisuudesta jonka hallinnon ja hallintokulttuurien yhdistäminen voi olla pohjaton suo .Alueiden eriarvoistuminen ja sen kehitys pysähtyisi. Eriarvoistuminen on jo tapahtunut väärien valintojen ja asuttamisstrategioiden tai niiden puutteen vuoksi. Osassa Suomen kuntia koulutus ei ole enää arvokysymys ja arvovalinta vaan säästökysymys. Hesarista bongasin hyvän kirjoituksen ,pitäisikö opetus siirtää valtion järjestämisvastuulle kun kuntien eriarvoisuus on jo huolestuttava, hyvä kysymys !

Suvivirsi

Laskujen mukaan 29. suvivirsi järjestyksessään työuralla. Hyvältä tuntui, niin kun tuntui myös linjaus sen laulamisesta. Jostain syystä niin tuttuja sanoja kuunteli entistä suuremmalla herkkyydellä ja tarkkuudella. Universaali keväinen riemun ja ilon sanoma. Onneksi on  suvivirsi

Baskimaa ei baskimpi paikka

Pari vuotta sitten rikostoimittaja Jarkko Sipilä oli puhumassa rehtoreille koulun ja median suhteista. Viesti oli että kansalaisilla on oikeus saada tietoa. Mieleni teki kysyä tilaisuudessa että oikeudella tietoon tarkoitetaan kai oikeutta monipuoliseen informaatioon eikä vain siihen joka myy parhaiten. Kun julkishalinnossa tai siihen verrattavissa yhteisössä tapahtuu väärinkäytöksiä tai negatiivisia asioita niin palstatila on taattu. Mielipiteeni asiasta voi olla täysin subjektiivinen, enkä osaa sanoa onko positiivisten ja kriittisten sekä negatiivisten asioiden suhde balansissa.
Uutiset baskimaakunnasta Espanjasta olivat voittopuolisesti aina Etan terroriteoista ennenkö järjestö laski aseensa. Baskimaakunnan puolesta olen asiasta iloinen syystä että viime vuosina julkaistut artikkelit kertovat ruuasta, kulttuurista ja ihmisistä. Neuvottelun tie kohti itsenäistä Baskimaata on varmasti parempi joskin pitkä ja vaikea koska Espanjan nykyhallitus ei ole innostunut sen enempää baskien kuin katalaanien itsenäisyyspyrkimyksistä.Maakuntien asukkaissa on jotain samaa kuin skoteissa, kansallistunne, kieli ja kulttuuri. Ystäväni Donostiasta  eli San Sebastianista muisti vielä Francon ajan. Generalismus oli kova jätkä, enkä tarkoita myönteisessä mielessä.Baskin kieltä puhuttiin kodeissa ja kujilla mutta virallinen politiikka oli espanjalaistaa Kataloniaa, Baskimaata ja Galiciaa. Onneksi asiat muuttuivat ja kielet ovat säilyneet kuten kulttuurikin.Baskin kielelle ei löydy mistään kielisukulaista eikä se myöskään kuulu mihinkään isoon kieliperheeseen. Vuoristoiseen ja syrjäisen sijainnin vuoksi kieli on pysynyt muuttumattomana. Yhtä suuri arvoitus kuin kieli on baskien alkuperä, nykytiede on DNA-tutkimuksen avulla yrittänyt jäljittää baskien alkuperää mutta toistaiseksi tuloksetta. Baskeja pidetään kuitenkin Euroopan vanhimpana alkuperäskansana joiden alkuperä kiehtoo ja on synnyttänyt monia teorioita Yhden teorian mukaan baskit olisivat sukua ennen kelttejä Skotlantia asuttaneille pikteille.

Itselleni tarjoutui mahdollisuus tutustua tähän kiehtovaan maakuntaan Comenius-projektin ansiosta. Puhuttaessa baskimaakunnasta maantieteellisenä alueena tarkoitetaan Espanjan pohjoista maakuntaa, kulttuurisena alueena sillä tarkoitetaan myös Ranskan eteläisiä baskialueita.Baskin kieli elää tosin voimakkaampana Espanjan puolella. Maakunta on myös turvallinen. Ystäväni kertoi  että San Sebastian on turvallinen kaupunki liikkua jopa yöaikaan. Tilastoidut rikokset ovat pääasiassa muualta tulleiden aiheuttamia. Turistikohteena kaupunki on viehättävä, säät tosin arvaamattomia koska Atlantin rannalla kuurosateet voivat yllättää. Maakunnan ihmiset osaavat yleisesti myös espanjaa, mutta espanjalaisiksi heitä ei kannata kutsua, se on loukkaus, samoin vanhemman ikäluokan kanssa ei kannata puhua Francon ajoista. Asia on tunteita herättävä ja arvet eivät ole umpeutuneet. Samoin iskut ETAN jäseniä kohtaan ja niissä menehtyneet ovat tunteellinen asia. Ystäväni vei minut muistomerkille joka oli pystytetty pidätysiskussa menehtyneiden muistoksi. Kivessä luki baskin kielellä ” me emme unohda”

San Sebastian tunnetaan laajemmin kahdesta asiasta elokuvafestivaalistaan  ja kulttuurirakennuksestaan. Itse pääsin tutustumaan kulttuurirakennukseen kun majapaikkani ystävällinen rouva työnsi ilmaisliput viinintuottajien ja ruuantuottajien näyttelyyn. Maakunta on tunnettu ruokakulttuuristaan.Kahviloissa ja baareissa käydessään ei voi olla törmäämättä pieniin paikallisiin tapaksiin joita kutsutaan nimellä Pinxos.Toinen tunnettu ruokaan liittyvä asia on vain herroille tarkoitetut ruuanlaittokerhot.Paikallisessa kulttuurissa nainen on keittiön valtiatar joten herrat ovat joutuneet perustamaan kerhoja päästäkseen osalliseksi keittiön riemuista.

Bilbaossa käydessä must- paikka on  Guggenheim. Suomessa on pari viime vuotta jeesusteltu että rakennetaanko Guggenheim ja millä rahalla. Kyseinen rakennus Bilbaossa nosti vanhan teollisuuskaupunginosan nousuun ja loistoon.Synenergia edut ovat olleet siis laajat.
Koulujärjestelmästä voisi kirjoittaa laajemmin koska siihen nimenomaan on saanut tutustua, mutta nostan nyt tässä kohtaa vain pari kuriositeettia. Koululiikunnassa kansallisilla peleillä oli merkittävä asema, jokainen osasi  squashia muistuttavaa seinäpalloa pelotaa baskien kansallispeliä.Monessa koulussa oli lounastauko jonka aikana lapset menivät kotiin lounastamaa.

Eskerrik asko, bihar arte

Helleenit tuo ylpeä kansa

Työkiireiltä ei ole ehtinyt blogia päivittämään tai oikeammin sanottuna jaksanut mutta juuri sen takia onkin paikallaan kirjoittaa ja saada muuta ajateltavaa

Eräs pitkän uran tehnyt kollega sanoi että koulun lukukausien loput eivät ole kovasti muuttuneet vuosikymmenien aikana. Hetken mietittyäni  totesin olevani samaa mieltä, kiirehuiput ovat lukuvuoden aloituksessa, syyslukukauden lopetuksessa ja kevätlukukauden lopussa. Kymmenen kuukauden aika huipentuu kolmeen jaksoon, voisiko jotain muuttaa onkin oleellinen kysymys. Laihana lohtuna voinee pitää liike-elämässä toimivan tuttavani kommenttia kvartaalitaloudessa elämisestä, missä neljännesvuosittain katsotaan tuloksia. Laiha lohtu katosi koska talouden seuranta alkoi tässäkin työssä pyöriä kvartaaleissa. Tässä vaiheessa ajatukset alkavat väkisinkin harhailla tulevassa vuosilomassa. Kuutio poikineen on tosin virrannut Vantaanjoessa vettä ennenkö lomalla ollaan. Tehtävistä töistä ei viitsi kirjoittaa sanakaan mutta Kreikasta, kreikkalaisista ja kreikkalaisten kanssa työskentelystä voisi kirjoittaa muutaman rivisen. Laskeskelin että Kreikassa on tullut käytyä viidellä eri vuosikymmenellä 70, 80,90, 2000 ja 2010-luvulla. Näkökulma on ensisijaisesti sama kuin useimmilla suomalaisilla. Kreikkaan matkustetaan auringon, lämmön, hyvän ruuan ja uinnin merkeissä. Kreikan saaret on tulleet tutuiksi, Kreeta, Rhodos, Kos, Kalymnos, Korfu, Santorini, Samos, Thassos....Aurinkoa ja lämpimiä uintivesiä kaipaileva voi huoletta valita minkä tahansa Kreikan lomakohteista. Itsestä on aika paljolti kiinni mitä muuta lomaltaan haluaa mutta Kreikan kävijän ei tarvitse ponnistella löytääkseen antiikin historiaa. Toisaalta lomakohteista löytyy nykyään Starbucks, MacDonalds ja sama ” eurohumppa” soi kuin muuallakin. Aitoa Kreikkaa löytääkseen kannattaa matkustaa sinne minne matkatoimistot eivät vie. Itselleni tarjoutui Comenius-ohjelman puitteissa tilaisuus matkustaa manner –Kreikkaan Epiruksen alueelle pohjoisessa.

Kreikan valtiota voisi ammattitermein kutsua tukea tarvitsevaksi oppilaaksi jota on tuettu monin  tavoin. Asian kääntöpuolena voinee pitää sitä että kokonainen kansakunta on saanut hiukan ikävän leiman syyttä suotta. Kaksi vuotta sitten Kreikassa juttelin taksikuskin kanssa joka sanoi että työnsä  tekevä ja veronsa maksava peruskreikkalainen on saanut ikävän leiman väärin ja epärehellisesti toimivien takia. Hän kertoi että julkisessa hallinnossa olisi parantamisen varaa.

Kreikan koulujärjestelmä on ylhäältä ja keskitetysti johdettua. Kun suomalaisella koululla on suuri autonomia materiaalien suhteen niin Kreikassa oppimateriaalit on määritelty keskusjohtoisesti ja valtakunnallisesti. Vierailukouluni sijaitsi vuorilla ja tietotekniikka sekä tietoliikenneyhteydet olivat alttiita ukonilmalle ja salamoinnille. Itse koulurakennus  käsitti lähinnä luokkatilat ja erillisiä voimistelutiloja ei ollut kuten ei kädentaitojen luokkiakaan. Tämä on ollut yksi silmiin pistävä ero kun verrataan suomalaisia kouluja esim. Välimeren maiden koulurakennuksiin alakoulujen osalta. Vaikka vieraiden kielten merkitys ymmärretään niin kielenopiskelu tutustumiskoulussa oli aika teoreettista ja suullisen kielitaidon harjoittelu oli vähäisempää. Monella tapaa suomalainen koululainen on paremmassa asemassa koska sähköisten oppimateriaalien kautta voi harjoitella ja meillä ei ole sorruttu elokuvien dubbaukseen. Omalla kielellä, kulttuurilla ja historialla on Kreikassa vankka asema. Ne jotka ovat nähneet elokuvan” my big fat greek wedding” muistanevat morsiamen isän joka löysi kaikille mahdollisille ja mahdottomille sanoille kreikkalaisen alkuperän. Elokuvaa katsoessa se kovasti nauratti mutta kreikkalaisella rehtorikollegallani oli sama ” vika ”. On pakko myöntää jääneensä tässä keskustelussa alakynteen kunnes keksin lyödä pöytään viimeisen sanan SAUNA, siihen ei kollega löytänyt kreikkalaista alkuperää. Kreikan  koulujärjestelmä on aika ajoin keskustelun alla. Isoja  kysymyksiä on jatkokoulutuksen tarve aloittain. Moni koulutettu hakeutuu tässä ajassa ja tilanteessa johtuen ulkomaille. Kollegani poika opiskelee Englannissa insinööriksi ja iso kysymys on opintojen jälkeinen sijoittuminen.

Työskentely ulkomaisten kollegojen kanssa on aina oma haasteensa. Kielitaito haastaa puolin ja toisin sekä kulttuuriset erot. Meillä Pohjoismaissa on totuttu että klo 9.00 on kirjaimellisesti klo 9.00, ei ohjeellisesti sinnepäin. Ensimmäisen tapaamisen vierailupäivänä olin sopinut klo 9.00 ja hyvin suomalaiseen tapaan olin paikalla vähän ennen. Kollegani ilmestyi klo 10.00Kreikan korkeakoulujärjestelmällä on myös samoja haasteita kuin Suomessa , missä menee maksullisuuden raja ja miten nopeassa tahdissa opinnot tulisi suorittaa. Samaan ongelmavyyhtiin liittyy myös  koko koulutusjärjestelmän osalta opettajien työllisyys ja palkkaus.Kollegani oli 10 vuotta Kreikasta poissa ja kirjoitti että sopeutuminen vaatii paljon.Hän lähti 2004 Brysseliin ja palasi kymmenen vuoden jälkeen.Vieraanvaraisuus on aitoa Kreikassa, siihen sain tuntumaa matkustaessani projektin puitteissa enkä turistina.Vieraillessani saman päivän aikana luostarissa, eläkkeelle jääneen lääkärin ja Saksasta kotiin palanneen hotellin omistajan luon vieraanvaraisuus oli huomattavaa. Kaikissa paikoissa haluttiin tarjota jotain ja kieltäytyminen olisi ollut epäkohteliasta. Muutama opeteltu kreikan sana ja lause olivat omiaan tunnelman keventämisessä.
Ainoa mietittämään jäänyt asia matkani ajalta oli kysymys Kreikan vähemmistöjen asemasta ja kielellisistä oikeuksista, tuossa suhteessa helleenit muistuttavat ranskalaisia. Heidän edukseen ja kunniakseen täytyy kuitenkin sanoa oman kulttuurin ja historian tuntemus
Kalisperaa teille