Täyttä asiaa

Pasi Sahlberg puhuu ja kirjoittaa suomalaisesta koulusta realistisesti ja " jalat maassa" Ylen uutisessa hän sanoo ettei koulun viihtyvyyteen ole yhtä reseptiä. Hän ei usko että Suomeen voitaisiin kehittää koulu missä kaikki viihtyisivät. Hän näkee kuitenkin sen mihin suuntaan pitäisi kulkea. Koululuokkaopetusta pitäisi vähentää. Olen samaa mieltä. Meidän tulisi löytää ja keksiä uudelleen ideat opetuksen viemisestä ulos ja ympäröivään yhteiskuntaan. Mieltä lämmittää kovasti että hän nostaa esille myös keskustelun ja sosiaalisten taitojen opettelun koulussa. Sahlberg sanoo että yhteinen käsitys siitä mihin suuntaan koulua pitäisi viedä puuttuu. Moni muukin kollega on tästä usein kirjoittanut. Teollisen aikakauden koulu on tiensä päässä, toivomuksena olisi koulun rohkea uudistaminen. Vaikka on hyvä tutustua eri maiden koulutusjärjestelmiin, niin meitä ei kannata kopioida eikä meidän pidä kopioida. Hyvä ajatus mielestäni, kansallisista lähtökohdista on edettävä ja perustettava ratkaisut kansalliselle tarpeelle. Professori on oikeilla jäljillä pohtiessaan että opettajan työstä pitäisi puhua enemmän ja olla mahdollisuus reflektoida. Tsaarin aikainen tarkastajajärjestelmä ei ole tätä päivää. Harmittaa että työpöytä sitoi tiukasti paikalleen ja aika ei antanut myöden kansainväliselle ICP2015-tapahtumalle missä oli rehtoreita ympäri maailman kokoontuneena Helsinkiin. Myös Sahlberg oli tilaisuuden puhujana.

Korkeat laineet

Uutisvirtaa voisi verrata mereen.Joskus on tyyntä ja joskus laineet ovat korkeita.Kirjoittaessani Opettaja-lehti 14/2015 muutaman sanasen kansainvälisyydestä ja suvaitsevaisuudesta, en arvannut että kahta kuukautta myöhemmin asia on ajankohtainen. Suomalaista keskustelua maahanmuutosta, avioliittolaista ja monestakin muusta asiasta kuormittaa ääripäät. Itse kaipaisin analyyttistä,rakentavaa ja hyvässä hengessä käytävää keskustelua. Ville Rydman kirjoitti osuvasti, vain Immonen tietää mitä on tarkoittanut some-kirjoituksellaan mutta jos on tarkoittanut jotain muuta kuin miten suuri enemmistö suomalaisista on ymmärtänyt niin kirjoitus on mennyt pieleen.Kirjoituksessaan Rydman kirjoitti osuvasti että meidän olisi määriteltävä mitä tarkoitamme ja miten ymmärrämme monikulttuurisuuden. Suomessa olemme monellakin tapaa vasta matkalla kohti monikulttuurista yhteiskuntaa. Siirtolaisuus, muuttoliike vanhoista siirtomaista on meille vieraampaa kuin Ranskalle, Alankomaille, Britanialle. Meillä ei ole samanlaista työperäistä muuttoliikettä kun Ruotsiisa ja Saksassa on ollut jo 60- luvulta lähtien. Suomeen muutto humanitaarisista syistä on verraten nuori ilmiö kuten työperäinen muutto mitä parhaimmillaan oli Nokian ansiosta. Kukaan ei voine väittää etteikö monikulttuurisuuteen liittyisi haasteita, mutta vihapuheilla ne eivät ratkea , eikä väärällä asenteella.Presidentti Niinistö osoitti olevansa arvojohtaja kirjoittaessaan asiasta rakentavaan, jopa isälliseen sävyyn. Koululla ja koko yhteiskunnalla on vielä paljon tehtävää.

Hyvän paimenen jäljilllä

Työuralla monet ammattiryhmät kohtaavat paljon ihmisiä. Opettajat kuuluvat tähän ammattiryhmään.Pitkän työuran aikana saatetaan kohdata sadoittain oppilaita.On luonnollista että kaikkia oppilaita ei voi muistaa vuosikymmenien jälkeen.Toisaalta on myös niin ettei omalta kouluajalta muista kaikkia opettajia jotka ovat opettaneet. Kun edesmennyttä Toni Halmetta haastateltiin, hän muisteli opettajaansa joka oli huolehtinut siitä että opinnot sujuisivat vaikka korvasta vetäenkin tarvittaessa. Vaikka tavoitteena ei olisi hassumpi että opettaja haltioituisi jokaisesta oppilaasta joka tunti ja oppilaat olisivat haltioissaan jokaisesta opettajasta jokaisen oppitunnin jälkeen, niin totuus on arkisempi, ei Hollywood-ainesta. Työuralle on realistista asettaa tavoite; olen vaikuttanut ainakin yhden oppilaan elämään ja sen suuntaan. Suurin osa oppilaista pärjää kuten laumakin ilman paimenta mutta yksittäiset oppilaat hyötyvät kohdalle osuvasta " paimenesta "

Kiitoksen tärkeys

Työuran aikana on saanut jakaa työtovereiden elämän iloja ja suruja. Ensimmäisten kollegoiden eläkekahvit tuli nautittua 90- luvulla. Yksi ovi sulkeutuu joskus haikeissakin tunnelmissa ja edessä on uusien aukaisemista. Edesmennyt kollega sanoi omissa läksiäisissään että kukaan ei uran aikana ole sanonut teitpä hyvin työsi mutta työyhteisö on se mitä jää kaipaamaan.Vaikka työtoverini sanoi sen hiukan pilkekin silmäkulmassa, on kommentti kiitoksen puutteesta vaivannut mieltä parin vuosikymmenen ajan. Pohjimmiltaan kysymys on varmaan meidän kaikkien tarpeesta ja halusta tulla hyväksytyksi ja saada arvostusta ja kiitosta. Omalla kohdalla asiaa voi tarkastella niin työntekijän kun esimiehenkin näkökulmasta. Pomollakin on aina pomo , kuten sanotaan. Työuralla on jäänyt mieleen kannustava ja kiittävä palaute, on se sitten tullut huoltajilta, kollegoilta tai esimiehiltä. Omassa esimiestyössä pitää muistuttaa itseään myönteisen palautteen antamisen tärkeydestä ja voimasta Samasta kannustuksen voimasta lasten kanssa kirjoitti myös Ben Furmann.

Anna innostuksen liekin palaa

Yhden kiinteistön ja yhden osakkeen myynti lyhyen ajan sisällä saa niitä tyhjätessä miettimään että ihmisen pitäisi luopua tavarasta ei hankkia sitä. Siivouksessa on se mukava puoli että aina löytyy jotain minkä luulit jo hävittäneesi tai et muistanut että ne ovat tallessa. Laatikoista löytyi teologian sivuaineopintojen muistiinpanoja. Silmäillessäni vihkoa silmiin osui merkintöjä suomalaisten herätysliikkeiden synnystä ja historiasta. Pohjalaisena ,herännäisyyden eli kansanomaisesti körttiläisyyden vaiheet  kiinnostivat. Seppä  Högmanin legendaariset sanat hengellistä johdatusta etsivälle nuorelle Paavolle saivat miettimään niiden soveltumista opettajille. Seppä oli sanonut Paavolle " yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki"
Mikä olisi se yksi asia jonka puuttuminen opettajan työssä olisi yhtä tärkeä kuin Kristuksen sisällinen tunto mihin Seppä oli viitannut puheessaan Paavolle.
Opettajan työssä into ja sen ylläpitäminen on työssä jaksamisen ja pitkän uran salaisuus. Kuten mihin tahansa työhön kuuluu opettajan työhön raskaita ja "harmaita" päiviä mutta innostuksen liekki ei saisi kadota. Jokainen on toki itse vastuussa tuon sisäisen motivaation ylläpidosta mutta suuressa määrin se on myös työyhteisön ja työnantajan tehtävä.

Pieni sananen kasvatuksesta

Aloittaeesani Oulun vuosien jälkeen ensimmäisessä työpaikassa 1986 koulun ja kodin tehtäviä kuvattiin lauseella: koulu vastaa opetuksesta ja tukee kotien kasvatustyötä, koti vastaa kasvatuksesta ja tukee koulun opetustyötä. Nuorelle aloittavalle luokanopettajalle tehtäväjako kuulosti hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta. Työnjako kodin ja koulun kesken antoi aloittavalle opettajalle luvan keskittyä opetuksen haasteisiin. Opintoputkesta valmistuneelle kasvatustieteen maisterille kasvatuksen asiat eivät olleet keskiössä. Työ kasvattaa ja työ kehittää ammatillistä minää. Koulutus antaa vain valmiudet ei tee kenestäkään valmista opettajaa. Ensimmäisten vuosien aikana alkoi oma pohdintani siitä miten koulun tehtävä on moninainen ja tärkeä. Missään ei ole kirjoitettu että aamulla toivotetaan hyvää huomenta koulupäivän alkaessa tai sanomme kiitos eri tilanteissa, silti me opetamme näitä asioita. Opetussuunnitelman rinnalla elää kirjoittamaton käytäntö tapakasvatuksen asioita. Me kasvatamme siis monin tavoin opetustyön lisäksi. Tietoisuus tuosta kasvatuksen työstä on vahvistanut käsitystäni siitä että koulu voi vaikuttaa, koululla on opetustyötä laajempi tehtävä. Itselleni asia konkretisoitui kun 90- luvun alussa teimme kovasti työtä tutustuttaaksemme suomen – ruotsinkielisiä alakoulun oppilaita toisiinsa. Kari Uusikylä nosti kirjoituksessa ansiokkaasti esille koulun kasvatustehtävän. Koulu on monenlaisten odotusten edessä ja ristipaineessa. On terveellistä ajoittain kirkastaa koulun tehtävää ja käydä keskustelua koulun tehtävästä. Päiväkodeissa käsite kaavatuskumppanuus on ollut käytössä ja kauan. Kodin ja koulun välistä työnjakoa se kuvaisi mielestäni myös hyvin. 30 –vuoden perusteella täytyy sanoa ettei koulu voi pestä käsiään kasvatuksen asioista .

Sol y mar

Esta es la primera vez en Fuengirola y tambien Sur-Espana.Estoy positivamente sorprendido. Destino es limpio y variado. El tiempo es caliente.El viento de mar refrescar, por suerte. Seleccion de restaurants y bars es bueno. Para mi es sorpreso que  ciudad es grande.Estoy aqui 10 dias, Despues vacazion scribero mas.
Hasta luego