tiistai 31. toukokuuta 2016

Tulipa tehtyä

Opiskelun jälkeen muistan ajatelleeni että opiskelut saavat riittää. Työuralla on monasti joutunut toteamaan ettei opinnot riittäneet vaan osaamista on päivitettävä.Työnantajaa on kiitettävä ja kehuttava jÄrjestelmällisestä johtamistyön koulutuksesta ja kehittämisestä.Johtamisen peruskurssin ja Leader-kurssin jälkeen ajattelin että nyt riittää, mutta kun kolmannen kerran kävi kutsu Jet-koulutukseen , vedin johtopäätöksen että pitänee hakea.Ehdotus siitä että voisiko tämän hoitaa keskustelulla ei tuottanut toivottua tulosta. Vielä viime metreillä piti ottaa lusikka kauniisti käteen ja tehdä näytöt ohjeen mukaan. Suosittelen silti koulutusta, pitkän esimieskokemuksen jälkeen opintokokonaisuudella oli paljon tarjottavaa. Kiitokset työkavereille, esimehelleni Tommi Tuomiselle avusta. Tänä keväänä valmistuneet: Hellsten Mimmu Hiipakka Olli-Pekka Hindsberg-Karkola Viktoria Juvanen Sari Kaidesoja Sari-Nina Korhonen Marikka Lappalainen Eila Marttila Erna Nieminen Sanna Nikkari Riikka Pirinen Mirja Poukari Sanna Rättyä Anne Saarelainen Sanna Sipiläinen Jani Tahvanainen Ilkka Wilenius Eva Zinne Marja TULIPA TEHTYÄ

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kohta lukuvuoden maalissa

On ihmisiä jotka valittavat ja niitä jotka eivät.Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Silti on pakko ilmaista tyytyväisyytensä siihen että lukuvuosi on melkein lopussa. Työntäyteisyys on kuvaava sana lukuvuotta taakse katsoen. Pieni väsähdys tuntuu kuitenkin hyvältä, johtuuhan se hyvistä syistä.Kehittyvien toimintaympäristöjen hanketta on viety eteenpäin ja käteen jäi muutakin kuin " luu ". 12 viikkoa ilmiöpohjaista opiskelua ykkösestä kuutosen asti, oppilaiden ja opettajien huikea panos viikkojen onnistumiseksi, oppilaiden osallistuminen otti pitkän loikan eteenpäin( kehtaa sanua notta meillä kersat häärii kaikenmoosta), uusia verkostoitumisia ja sparraamista. Hyvä fiilis kun on aidosti saanut työskennellä pedagogisten asioiden kanssa, pelkkä virkamiesrooli näivettäisi allekirjoittaneen. Kiitos kaikille hyville sparraajile ja kumppaneille.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Perustehtävä?

Yksi lukuvuosi lähenee loppuaan ja taakse katsoen sitä voi kuvailla työntäyteiseksi. Kaikkihan ne lukuvuodet ovat työtä täynnä mutta kuluneeseen vuoteen on opetussuunnitelman koulukohtaisen osion valmistelu tuonut oman lisänsä, ehkä kuormittavankin.Muutostilanteessa puhe kääntyy herkästi koulun perustehtävään.Jokaisella alan ihmisellä lienee arkikäsitys siitä mitä koulun perustehtävä on.Itselläkin siitä jonkinlainen arkikäsitys on muodostunut.Tukea perustehtävälle voi aina hakea koulutuksen lainsäädännöstä mutta keskustelussa koulun perustehtävästä unohtuu joskus se näkökulma mistä perustehtävää tarkastellaan. Kuka on siis asianomistaja perustehtävässä; opettaja vai oppilas.Jos opettaja valitsee opetuksensa työtavat opiskelijan lähtökohdista ja näin käyttää pedagogista vapautta vastuullisesti ,niin hyvä näin. Voiko perustehtävä olla vain edellä mainittua. Perustehtävän kuuluu myös itsensä ja työnsä kehittäminen. On totta että koulun arki on ajoittain hektistä, mutta koulu tai opettajan työ ei ole paikallaan pysyvää.Tästä syystä on paikallaan keskustella säännöllisesti , mitä ymmärrämme perustehtävällä.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Vähän sieltä ja täältä

Kouluissa eletään taas aikaa jolloin kuluvaa lukuvuotta laitetaan pakettiin ja katseet sekä focus ovat jo tulevassa lukuvuodessa.Satunnaiset hetket oman alan blogien parissa saavat mietteliääksi.Olen yrittänyt pitkään ymmärtää miksi sana digitaalisuus herättää vastaikkainasettelua ja keskustelua puolesta ja vastaan. Täysin subjektiivinen tuntemukseni on että keskustelua hallitsee ääripäät.Missä on se ääripäiden välissä oleva iso, joskus vähän harmaakin massa, joka lähestyisi digitaalisuutta koulussa neutraalisti. Missä on se keskustelu missä puhutaan diversiteetistä, tunnistetaan hyödyt mutta tunnustetaan myös haitat tai uhkakuvat. Arvostettu tutkija Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoitti taannoin mahdollisista haitoista ( lapualainen muuten ). Kirjoitus oli hyvä vaikka sen jokunen heti teilasi.Minusta on tervettä että keskustelua käydään, pitäisi vaan muistaa tehdä se erilaisia mielipiteitä kunnioittaen. Arvostamani opettaja puhuu usein lapsuuden arvosta ja siitä miten lapsuutta ja viattomuutta pitää suojella. Kun yli 30-vuotta on takana, tulee väkisinkin miettineeksi muutosta yhteiskunnassa ja koulussa. Olen miettinyt pariinkiin otteeseen loppuuko lapsuus aikaisemmin kuin ennen vai onko lapsuus saanut uuden sisällön tai merkityksen.Kun 60-lukulaisen kotona mietittiin tv-ohjelmien sopivuutta lapsille niin tässä ajassa missä lapsen älypuhelimessa on saatavilla kaikki sopimaton sisältö voi vaan miettiä selviääkö koti ja koulu roolistaan opastajana ja ohjaajana.Moni asia on rahalla korjattavissa mutta rikkinäistä lasta ei voi korjata rahalla. Toisaalta ei pidä syyllistää esim.älypuhelimia tai kasvattajiakaan. Kysymys on paljon laajemmasta asiasta. Onko yhteiskunnassa arvot kohdallaan ja olemmeko laajassa merkityksessä lapsiystävällinen yhteiskunta. En ole varma edellisessä esittämästäni kysymyksestä. Kun kaikki yhteen ääneen sanoivat vaalien jälkeen että koulutuksesta ei leikata, niin voi tietenkin kysyä realisoituiko lupaukset.On kyseenalaista sanoa että koulutuksesta leikataan näin paljon jos samalla kuntien valtionapuja leikataan.Kuntahan pyörittää kahta isoa asiaa koulutusta ja sosiaalipuolta. Kun Sote-uudistus toteutuu ja peruskuntien tehtäviä siirtyy alueille niin kuntapolitiikot eivät juuri päätä muusta kuin koulutuksesta. Tälläisen skenaarion kuulin, jää nähtäväksi mitä tapahtuu. En usko hetkeäkään etteikö kuntien valtionavun pienenminen leikkaisi myös koulutuksesta lisää jo tehtyjen säästöjen lisäksi. Suuria ennustajan lahjoja ei tarvittu kun kirjoitin blogissani että on mielenkiintoista nähdä mitä lukioissa tapahtuu. Kannatan kaikenlaista kokeilua ja kehittämistä, eihän tätä työtä muuten jaksaisi tehdä. Onko vauhti vaan liian kova jos yleissivistävässä koulussa esimerkiksi oppilas ei lukisi lukiovuosinaan historiaa.syntyykö sivistyksen vajetta. Koululla on perustehtävänsä. Sen toteuttaminen tapahtuu perinteisesti mutta myös uusilla tavoilla ja asenteella. Uusia tapoja tarvitaan ja asennetta.50-luvun Suomisen Olli elokuvan koulua ei enää ole, toivottavasti ei? Blogeissa vilahtaa yhteistoiminnallisuus, monialaisuus, ilmiöt, hyveet, positiivinen pedagogiikka, NDLP,digioppiminen. Paljon uusia sanoja ja käsitteitä, paljon vanhoja tuttuja asioita jotka nostetaan esille. Kehityksen ja historian syklin toistumista kouluissa. Mikä on yläkäsite, mikä on alakäsite, mikä asia sijoitetaan jollekin alisteisesti.Vuodet koulussa saavat sormen menevän suuhun, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pointti on kuitenkin se että seinien tulisi olla laveat, kaikki hyvät asiat löytävät paikkansa, pirstaloimatta kokonaisuutta , näin uskon.onko vääriä ratkaisuja sitä en lähtisi edes spekuloimaan.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Rehtoriuden ytimessä-lyhyt oppimäärä

Selattuani yhteisöpalvelu Facebook ystävälistaa huomio kiinnittyi siihen että ystävissä on paljon rehtoreita; entisiä, nykyisiä,eläkkeellä olevia. Kolmessa vuosikymmenessä tuttuja kertyy eri yhteyksistä. Rehtoriystäviä löytyy erilaisilta kouluasteilta perusopetuksesta opistoihin.Jäin miettimään rehtori-nimikettä. Wikipediaan kurkistus avasi asiaa sen verran että rehtori sana tulee latinan kielen rector sanasta mikä on johdettu regere verbistä ( hallita). Nimikettä oli aikoinaan käytetty kirkkoherroista mutta Pohjoismaissa termi siirtyi kirkolliselta alalta koulutukseen. Rehtori nimistystä käytetään oppilaitoksen johtajasta ala-asteelta yliopistoon. Suomessa rehtori on myös yksi Tasavallan presidentin myöntämistä arvonimistä. Kauniaisten lukion entinen rehtori Tapani Ala-Reinikka on yksi arvonimen haltijoista. Perusopetuslaissa puhutaan yksiselitteisesti rehtorista oppilaitoksen johtajana. Virkaehtosopimuksessa käytetään nimityksiä koulunjohtaja tai rehtori riippuen koulun koosta. Luin taannoin Anne Karikosken väitöskirjaa " Aika hyvä rehtorksi".Tutkimukseen osallistuneiden rehtorien arkitilanteiden kuvaukset ovat kovinkin tutun oloisia.Koulun arki on kovinkin muuttumaton. Rehtorin työ yhden jaottteluperusteen mukaan on hallintotyötä, henkilöstötyötä ja pedagogiikan johtamista.Ajan hengessä työllä on taipumusta painottua hallinnollisiin tehtäviin ja pedagogiikka jää liian vähälle huomiolle, ainakin toisinaan. Suomalaisella rehtorilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa koulunsa kehittämiseen.Keskustelut ulkolaisten kollegoiden kanssa ovat vahvistaneet käsitystäni asiasta Rehtorit ovat haasteiden edessä ajatellen uuden opetussuunnitelman jalkauttamista.Hallinnoliisten tehtävien sujuvuus ja tietty jouhevuus ovatkin ajankäytön kannalta suomalaiselle rehtorille tärkeitä kun halutaan pedagogiikalle aikaa ja tilaa rehtorin työssä

perjantai 25. maaliskuuta 2016

24/7 yhteiskunta

Myönnän kuuluvani siihen joukkoon joka kannatti kauppojen aukioloaikojen vapauttamista.Monille ammattiryhmille kirkollisten juhlapyhien aika on ollut työntäyteistä; pelastusala, hoitoala, logistiikka,ym ja kirkkoon kuulumattomille vapaapäivä muiden joukosssa.Silti myönnän tuntevani pientä hämmennystä uudesta tilanteesta missä pääsiäispyhien aikana kaupat ovat auki. Tuoreesssa muistissa on pääsiäisen pyhät jolloin jonkin elintarvikkeen päästessä loppumaan on epätoivoisesti etsinyt elintarvikekioskia.Menetetäänkö jotain uudessa tilanteessa; hiljaisuutta, pysähtymistä ja isojen kysymysten ääreen pysähtymistä. Aika näyttää miten pysähtymätön kauppa muuttaa perinteisiä tapojamme. Pääsiäisen aikana ollaan kuitenkin kristinuskon ydinkysymysten äärellä.Ajassa missä vannotaan tieteen nimiin ja haetaan asioile vahvistusta tieteen tuloksista, on poikkeuksellista että ihminen joutuu tieteen ulottumattomissa olevien asioiden kanssa vastakkain.Pääsiäisenä itse kukin kristityksi itseään kutsuva joutuu pohtimaan, uskonko että puusepän poika joka ristiinnaulittiin nousi kuolleista ja meitäkin maallisen vaelluksen jälkeen odottaa taivaallinen vaellus. Mielenkiintoinen kysymys jonka kanssa moni kamppailee , ehkä koko elämänsä. Kristinuskon parhaita puolia on kuitenkin toivo. Pääsiäisen tavat ja perinteet muistuttavat meitä uudesta ja jatkuvuudesta. Mustasta mullasta nousee rairuoho, kevätaurinko muistuttaa pimeän talven taittumisesta. Hyvää pääsiäistä

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Jakamista ja uuden oppimista

Yksi sosiaalisen median hyödyistä on jakaminen. Opetusalalla seminaarisalit ja kammiot ovat vaihtuneet oman alan ryhmiksi missä voidaan jakaa ja oppia toisilta. Jokainen voi oppia uutta ja se yllättää ja ilahdutta aina posittivisesti. Lyhyen ajan sisällä olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta imovien käyttöä. Alun haparoinnin jälkeen on syntynyt jo pieniä pätkiä. Yritän omalta osaltani edelleenkin jakaa ja laittaa hyvää kiertoon.Kevään aikana haastattelen opetusalan ihmisiä ja jaamme yhdessä ajatuksia ja vinkkejä.