Yksinkertaiset asiat kompleksisessa maailmassa

Itselläni on tapana yksinkertaistaa asioita. Näin välttyy hienoihin sanoihin hukkumiselta. Koulusta ja kasvatuksesta puhuttaessa olen hyötynyt yksinkertaistamisesta yhteistyössä huoltajien ja opettajien kanssa. Meidän pitää muistuttaa välillä itseämme perusasioista , niistä asioista jotka tekevät meistä ihmisen.

Tulen teon taidon jälkeen yksi tärkeimmistä taidoista ihmiskunnassa on kyky viestittää ja lukea mitä halutaan viestittää. Koulussa me puhumme kirjoitus-ja lukutaidosta. Varhaisimmat viestit ovat kalliomaalauksia. Niillä ovat asukkaat halunneet maalausten avulla kertoa elämästä. Pitkässä kehityksessä kertomisen halu on jalostunut kirjoitetuksi tekstiksi. On vaikea ymmärtää sitä keskustelua mitä käydään viestimien tavoista ja välineistä. Käytämmekö tablettia vai lyijykynää. Pahin mitä voi tapahtua on kuitenkin viestittämisen tai lukemisen rapautuminen. Jos poikalapsi lukee Aku Ankkaa on se voitto lukutaidolle verrattuna siihen ettei lue mitään. Hienojen tavoitteiden ja sisältöjen keskellä on uskallettava laittaa tavoitteet tarvittaessa matalalle.

Keskustelussa mielellään syyllistetään kaksi tahoa huoltajat ja viihdeteollisuus. Olen kuullut sanottavan että vanhemmuus on kateissa. Vanhemmuus on aika syvällä oleva tunne meissä kaikissa. Minusta pitäisi puhua enemmänkin siitä että kasvatustaitoja tulis tukea ja kehittää. Viihdeteollisuus peleineen tai ohjelmineen ei sinänsä ole hyvä tai huono. Kysymys tässäkin on juuri niistä kasvatuksen taidoista. Oletko läsnä lapsellesi vai ulkoistatko ajan tietsarille tai tableteille.

Tiedän että koululta odotetaan paljon ja odotukset ovat myös epärealistisia, pakko kai se on sanoa. Me haluamme kansainvälisesti,valtakunnallisesti ja paikallisesti parhaan koulun. Mitä se sitten tarkoittaa, onkin oma kysymyksensä. Tavoitellaanko koulussa oikeita asioita ? Tietoja ja taitoja väheksymättä , kasvaminen ihmisyyteen ja eettisyyteen on viime kädessä parasta mitä koulu voi tarjota.

Olen ollut erilaisten alusten ruoreissa. Mitä isompi alus sitä hitaampi käännös. Suomalainen koulu on tuo tankkeri. Se kääntyy hitaasti ja Kielin kanavassa liikkeet pitää olla pieniä. 40 vuotta koulussa , oppilaana ja opettajana. Opseja on tullut ja mennyt mutta suomalainen opettaja on helposti vielä yksin puurtaja. Uskallus heittäytyä kokeilemaan ja virheiden pelko on vieläkin suuri.
Pedagoginen vapaus on ollut yksi opettajuuden kulmakivi, silti niin väärin ymmärretty.Pitää puhua pedagogisesta vastuusta, niistä tavoista jotka palvelevat oppilasta.

Suuruuden palvonta on haastava asia. Tunnusluvuilla mietittynä iso yksikkö tuottaa resursseja. Siinä on puolensa mutta valitettavasti se voi johtaa raha edellä etenemiseen hallinnossa kun pitäisi mennä ihmisen mittainen palvelu edellä.Kouluverkot ovat tästä hyvä esimerkki.

Koulumaailmassa puhutaan mielellään pedagogiikasta, unohtaen kuitenkin sen ettei pedagogiikka ole kaiken kattava ja ratkaiseva asia.Kouluun pitäisi rantautua enemmän aikuisia ammattikasvattajia, nuorisotyöntekijöitä. Meidän työehtosopimuksemme tosin ei tahdo taipua näihin nimikkeisiin

Pisa on menneen talven lumia jos keskitymme vain ja ainoastaan aineisiin. Meidän pitäisi keskittyä myös siihen mitä koulun kasvatustyö tuottaa, kysyä rohkeasti itseltämme, millaista inhimillistä pääomaa ja osaamista koulutuksemme tuottaa.

Mihin peruskoulu on menossa?

Palvelusvuosia suomalaisessa peruskoulussa on vähemmän edessä kuin takana. Koulu on monin tavoin ollut näköalapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunta on monin tavoin muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Muutokset näkyvät koulussa niin hyvässä kuin pahassa.
Oman ikäluokkani eläköityessä vuosikymmenen vaihteessa uskon että työuralta 1990-luvun talouden taantumaa ja sen vaikutusta koulunpitoon ei unohda kukaan. Juhlapuheissa julkisin varoin ja kaikille tarkoitettua peruskoulua kehutaan, onhan se kansainvälisissä vertailuissa paikkansa lunastanut.Vaikka tahtotila suomalaisesta koulusta on vakaa, niin julkisin varoin ylläpidettty toiminta on herkkä talouden suhdannevaihteluille. Koulun kehittäminen rahassa mitattuna tapahtuu usein hankerahoituksien kautta. Hankkeet näyttäytyvät hyvinkin pysyvänä ilmiönä. Olisiko siis tarkasteltava perusrahoituksen tasoa jos vuodesta toiseen hankerahoituksiin löytyy raha.
Omat kolmikymppiset lapset ovat ikäluokka joka käytti 2000-luvulle tultaessa luontevasti irc-galleriaa ja meseä, nykyisten sosiaalisten medioiden edelläkävijöitä. Tuo samainen ikäluokka jätti jo Facebookin ja siirtyi erilaisten suoratoistopalvelujen snapshat ym. käyttäjiksi. Näinhän myös suurin osa meistä asioi pankissa, verkkokaupoissa ja muissa palveluissa chatin kautta.Koulukaan ei voi pestä käsiään siitä kehityksestä mitä ympärillämme tapahtuu. Me olemme se meri, ei saari ulkopuolella. Koulu tulee hiukan jälkijunassa kehityksessä. Tietotekniikka on hyvä esimerkki tuosta kehityksestä. Suomalainen teollisuus otti tuotannossa askeleita automaatioon ja tietotekniikkaan jo 60-luvulla. 1980 luvun loppuvuosina kouluissa alkoi kehitys tietotekniikan hyödyntämiseksi.Se on monin tavoin ollut pitkä ja kivinen tie. On vaikea pysyä kehityksen vauhdissa. Digitaalisuudella on koulutyössä välineellinen arvo. En itse usko että se lopullisesti syrjäyttäisi perinteistä oppikirjaa tai kynää. Viimeisen parin vuoden aikana on ollut vaikea ymmärtää sitä kiihkeää keskustelua digitaalisuuden ympärillä.Ymmärrän niitä argumenttejä missä ollaan huolissaan poikien opiskelusta, kynätaitojen katoamisesta ja vaikutuksesta ajatteluun. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Keskusteluja seuratessa siltä mielikuvalta ei voi aina välttyä

Peruskoulun haasteet ovat mielestäni suuremmat kuin koskaan. Me kaikki alalla työskentelevät jaamme varmaan saman arvomaailman.Peruskoulu on kaikille ja jokaisen tarpeet huomioiva. Inkluusio koulussa on lähtökohtaisesti hyvä asia. En usko että tässä ajassa se olisi asennekysymys. Taustalla lähikouluperiaatteessa on ajatus mahdollisuus käydä koulua oman lähiympäristönsä ja yhteisönsä samanikäisten kanssa, ei siis karsinoida oppilasta jonkin tuen haasteen takia.Tämä nähdään subjektiivisena oikeutena ja hyvä niin. Silti pitää uskaltaa asettaa kysymys lapsen oppimisen oikeuden toteutumisesta, toteutuuko se inkluusiossa. Kolmella vuosikymmenellä olen saanut seurata Skotlannin ylämaan koulujen muutoksia.Trendit ovat globaaleja ajoittuen kuitenkin kansallisesti eri tavalla. Skotlannissa inkluusiota alettiin toteuttamaan ennenkö inkluusio sana nousi huulille Suomessa. Eläköitynyt kollega kiteytti asian näin.Onnistuimme toteuttamaan lähikouluperiaatteen mutta emme oikeutta oppimiseen. Jos tarvittava osaaminen puuttuu, on koulu lapselle säilytyspaikka palkatun avustajan kanssa. Tuen tarpeen kirjon ollessa mittava ,opettajien osaamisenkin tulisi olla mittava. On siis pohdittava tarkoin ja syvällisesti ratkaisuja joilla on lapsen tai nuoren oppimsen näkökulmasta elinikäiset vaikutukset.

Seurasin hetken mielenkiintoista keskustelua yhtenäisestä peruskoulusta. Lähtökohtaisesti koko peruskoulu on sitä 9-vuotinen kokonaisuus, missä vuosiluokkien 1-6 opetus tapahtuu pääsääntöisesti luokanopettajien antamana ja 7-9 luokilla aineenopettajien antamana. Millaisen lisäarvon samojen seinien sisällä annettu opetus antaa ja miten yhtenäisyys näkyy. Malleja ja tapoja on varmaan yhtä monta kuin on yhtenäistä peruskoulua. Huomioiden että 1-9 kouluja on ollut maassamme verraten pitkään, aihe tarjoaisi tutkimukselle monta eri lähestymistapaa.

Summa summarum ; vain huolenaiheita lukemalla voisi päätellä että suomalainen peruskoulu on hukassa ja harhateillä. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Suomalaisissa opettajissa on kasvamassa sukupolvi joka uskaltaa hiukan pöllyttää asioita, lähestyä uudella raikkaalla tulokulmalla; Pekka Peura, Kaisa Vuorinen ...

Ei ne oireet vaan syyt

Taannoin uutiskynnyksen ylitti uutinen antibiooteista ja resistensseistä. Potilaat osaavat antibiootteja pyytää ja lääkärit niitä osaavat kirjoittaa. Kysymys onkin syömmekö antibiootteja liikaa ja turhaan keskittyen vain oireiden lievitykseen kun pitäisi etsiä syitä. Kasvatustieteen maisterin osaaminen tämän kysymyksen pohdintaan loppuu tähän. Suomalaista koulua vaivaa sama ongelma. Me haemme epätoivoisesti ratkaisuja " oireiden lievittämiseen", kun meidän pitäisi etsiä syitä ja keinoja syiden poistamiseen. Helpommin sanottu kuin tehty, koska syyt ovat syvällä. Yhteiskunnan muutokset pääsääntöisesti ovat hyviä, mutta muutokset tuovat myös haasteita. 1960-luvun lapsi muistaa sen miten kotona oli aina joku aikuinen, pihalla oli turvallista, pienet naarmut ja kiipeilyt kuuluivat asiaan, ulko-ovea ei lukittu ja lapset olivat koko kylän lapsia. Naapurustossa oli kollektiivinen vastuu yhteisöstään. Oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli.

Monet yhteiskunnan ja talouden rakenteen muutokset ovat kuitenkin olleet mullistavia. Perinteinen maatalous on muuttunut pientiloista suurtiloiksi ja työvoiman tarve vähentyi. 1960-luvulla ja vielä 1970-luvulla läntinen naapurimme Ruotsi hoiti tämän ongelman tyhjäten osan kylistä syrjäseuduilla. Nyt Suomessa asian hoitaa kehä kolmosen sisäpuoli sekä Tampereen, Oulun ja Seinajoen seutu .Meillä on jonkinlainen suuruuden ihailu juurtunut yhteiskunnan eri kerroksiin. Suuri koulu on hyvä kun se tuottaa resursseja,suuri metropoli on hyvä, vielä suurempi talo on parempi kuin edellinen, vielä pidempi ja kauemmas tehty lomamatka on parempi kuin edellinen, päiväkodeissa lasketaan päälukuja, määriä. Mihin jäi keskustelu laadusta ja aivan tavallisista asioista.

Milloin alkaisi keskustelu niistä aivan tavallisista asioista ? Terveellinen ja säännöllinen ruokailu, riittävä ulkoilu, aikuisen läsnäolo, lukeminen ja tarinoiden kuuntelu, kohtaaminen yli sukupolvien, riittävä uni, aikaa asioille. Me kouluväki puhumme mielellämme siitä miten koulu valmistaa tulevaisuuteen .Me haluamme ottaa haltuun digin, kielet ja monialaisuuden. Edellisillä on paikkansa ja tarpeensa mutta otammeko haltuun yksinkertaisia perusasioita ? Välineet ja monipuoliset keinot ovat vain keinoja ja välineitä.

kv- vinkki 21

Tänään muutama sananen Agenda 2030 kolmannesta kohdasta " terveyttä ja hyvinvointia". Kansallisella tasolla tarkastellen Suomi kuuluu niihin maihin missä agendan alatavoitteet on monellakin tapaa saavutettu, äitiyskuolleisuus, lapsikuolleisuus ja terveydenhoidon palvelut ovat maailman tasolla tarkastellen kärkikastia. Kun asiaa tarkastelee koulun näkökulmasta kansallisella tasolla , niin suomalainen koulujärjestelmä haasteistaankin huolimatta huomioi poikkeuksellisella tavalla agendan haasteet; opetussuunnitelmaan kirjatut liikunnan tuntimäärät, kouluterveydenhoito, oppilashuolto ja ilmainen kouluruokailu. Näissä asioissa siis monellakin tapaa olemme mallimaa eli agendan tavoitteet monellakin tapaa on saavutettu.

Miten sitten globaalikasvatuksen osa-alueella tätä asiaa voisi käsitellä ja luoda toimintamalleja. Yksittäisen koulun kohdalla kiva ja toimiva malli on ollut yhteistyökumppanien kanssa vaihtaa ideoita siitä millaisia liikuntaleikkejä ja pelejä ilman rahallisia satsauksia voi tehdä koulun liikuntatunneilla. Pieni ja kiva juttu kouluyhteistyöhön millä voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia.

kv -vinkki 20

Jatkan edellisessä vinkissä aloittamaani Agenda 2030 käsittelyä ja sen vaikutusta peruskoulun globaalikasvatukseen. Näkökulma on ehkä enemmän painottunut vuosiluokkiin 1-6. Kuten kirjoitin aikaisemmin agendan yhteys globaalikasvatuksen teemoihin on selkeä. Globaalikasvatuksen 5 aihealuetta ihmisoikeus ja tasa-arvo, kehityskasvatus, kulttuurikasvatus, rauha.ja turvallisuuskasvatus sekä ympäristökasvatus löytyvät agendan sisältä.

Agenda 2030 toisena asiana on " ei nälkää". Teema haastaa vuosiluokilla 1-6 miettimään, miten aihetta käsitellä ja lähestyä. Tälläiselle 60 -luvun lapselle on jäänyt muistiin television kuvat nälänhädästä Biafrasta ja nälkiintyneistä lapsista. On ainakin opettajan ominaisuudessa asiaa käsiteltäessä mietittävä oppimateriaali oppilaan iän ja kehitystason mukaisesti. Nälkää ja ruuan puutetta onkin ehkä lähestyttävä seuraavista tulokulmista. On luotava tietoisuus siitä että ruuan puute monessa osissa maailmaa on ongelma, on luotava asenteita. Ruaan arvostus mikä tulee näkyä jokapäiväisessä koulutyössä, ymmärrys asioiden riippuvuudesta ja syy-seuraussuhteista. Syy -seuraussuhteita käsitellessä globaaliriippuvuus, perhosefekti, se mitä me teemme Suomessa tai se mitä tehdään muuaalla vaikkapa Brasilian sademetsien kaataminen , vaikuttaa maailmanlaajuisesti.

Edellä mainitut ovat toki haastavia aiheita 1-6 luokilla koska niissä riittää pohtimista 7-9 luokkalaisille ja lukiolaisille. Konkreettiset toimet mitä yksittäinen koulu voi tehdä on osallistua Nälkäpäivän tyyppisiin keräyksiin.

Tämä 2 aihe tarjoaa opetustyössä mahdollisuuden pohtia ruuan puutteen syitä; ympäristökasvatuksessa pohdinta , mistä johtuu ruuan puute.
Miten ilmaston uutos vaikuttaa asiaan ja millaisista muista syistä löytyy linkkejä historiaan ja yhteiskuntaoppiin.

kv-vinkki 19

Uuden kestävän kehityksen tavoitteet hyväksyttiin Yk:n yleiskokouksessa 2015. Kehitysohjelma on voimassa vuoden 2016 alusta vuoteen 2030. Päätavoitteita on 17 ja niille alatavoitteita 169. Nämä tavoitteet ovat universaaleja eli kuuluvat meille kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille, sinulle ja minulle. Tavoitteet koskettavat kaikkia YK:n jäsenvaltioita, kun taas vuosituhattavoitteet koskettivat vain kehitysmaita. Tämä on siis meidän kaikkien agenda. Opetushallituksen ja Kuopion kaupungin kv-tapaamisessa viime keväänä Agenbdan yhteys koulun kansainvälisyystyöhön nousi selkeästi esille ja se viitoittaa kansainvälisyystyötä entistä enemmän ja selkeämmin.
Facebookin ryhmässä kansainvälisyys ja globaalikasvatus kouluissa on tämänkin syksyn aikana ollut mainoksia opettajille suunnatuista koulutuksista asian tiimoilta.

Koska kysymys on laajasta kokonaisuudesta pitää palastella asiaa useammassa vinkissä. Ensimmäisenä tavoitteena Agendalla on poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta. Mitä agendan ensimmäinen tavoite tarkoittaa koulussa. Pelkistetysti ilmaisten, tietoisuuden luomista koulussa niistä haasteista mitä maailmassa on köyhyyden suhteen. Toisena asiana nostaisin; mitä me koulussa voimme tehdä asian eteen. Yksinkertaisimmillaan se on pientä apua ja kampanjoita joista jo aikaisemmin kirjoitin. Kolmantena asiana nostaisin opetuksen sisällöt, Se mitä me koulussa opetamme tasa-arvosta ja sen sisäistäminen luo globaalisti niitä asenteita mitä tarvitaan tulevaisuuden luomisessa. Lyhyesti siis kiteyttäen: tietoisuus, pienetkin käytännön toimet ja oikeiden asenteiden luominen.

kv-vinkkaus 18

Koulumme saatua vuoden 2017 globaalikasvattajakoulu-tunnustuksen, olen saanut yhteydenottoja asian tiimoilta. Muutamiin kysymyksiin olen vastannut henkilökohtaisesti, mutta lupasin laittaa blogiin vinkkauksia asioista joita kysymykset ovat sivunneet.Kaikkiin kysymyksiin en ole ehtinyt vastata joten jatkan käsittelemättömien aiheiden kanssa. On ehkä hyvä todeta että yhtä ainoata ja oikeaa sabluunaa kansainvälisyys- ja globaalikasvatuksen toteuttamiseksi ei ole. Esimerkit, kokemukset ja pohdinnat kumpuavat yksittäisen koulun kokemuksista ja niistä tavoista joita olemme löytäneet kansainvälisyys ja globaalikasvatuksen eteenpäin viemiseksi ja kehittämiseksi. Tässäkin vinkissä haluan muistuttaa ja korostaa ettei kansainvälisyystyötä koulussa pidä tehdä väkisin eikä ajaa kun käärmettä pyssyyn. Parhaimmat tulokset syntyvät kuitenkin rennosta, iloisesta meiningistä ja asioiden löytämisen ja oivalluksen riemusta. Vinkkauksessa 10 poimin muutamia asioita opetussuunnitelman perusteista, ne antavat tuen kv-työn velvottavuudelle ja tarvittaessa puolustamiselle.

Miten laaja-alainen osaaminen näyttäytyy suhteessa koulun kansainvälisyystyöhön. Karrikoiden ja yksinkertaistaen voisi kai kirjoittaa että kansainvälisyys nousee opetussuunnitelmasta. Opetettavien aineiden yhtä lailla kuin monialaisten opintojen tulee opintojen aikana sisältää laaja-alaisen osaamisen seitsemän osa-aluetta. Itse tarkastelisin laaja-alaisen osaamisen osa-alueita irrottaen ne opetuksen ja osaamisen kontekstista ja peilaten kansainvälisyystyöhön.

Ensimmäinen osa-alue ; ajattelu ja oppimaan oppiminen. Globaalikasvatus yhdistettynä kestävän kehitykseen haasteisiin tarjoaa hyvän lähestymistavan syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen sekä monipuoliset tavat oppia erilaisten koulussa pidettävien työpajojen ja yhdessä oppimisen keinoin.

Toinen osa-alue ; kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu. Kansainvälisyys- ja globaalikasvatus koulussa kiteytyy keskeisesti tähän osa-alueeseen. Kaikki koulussa tehtävä kv-työ sisältää näitä kolmea elementtejä peruskoulun luokka-asteesta riippumatta.

Kolmas osa-alue ; itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; Tämän osa-alueen merkitys korostuu erityisesti hankkeissa missä on oppilasliikkuvuutta, peruskoulun puolella useimmiten vuosiluokkien 7-9 kohdalla. Asiaa ei tee helpoksi se että lähtökohtaisesti liikkuvuudesta puhuttaessa mahdollisuus pitäisi tarjota kaikille. Tässä kohtaa korostuukin koulun ja huoltajien yhteinen näkemys ja käsitys siitä millainen on oppilaan osaaminen arjen taidoissa ja itsestä huolehtimisesta mikä korostuu erityisesti liikkuvuudessa.Toisaalta nuorimmat liikkujat ovat Comeniuksessa kanssani olleet 4 -luokkalaisia ja siitäkin selvittiin.

Neljäs osa-alue; Monilukutaito liittyy kansainvälisyystoimintaan koska perinteisen kirjoitus ja lukutaidon rinnalle muuttuvassa yhteiskunnassa on noussut multimodaaliset taidot. Kansainvälisyystyössä nousee merkitykseen kuvien, videoiden ja muiden merkitystä välittävien esimerkkien ymmärtäminen esim. emojit nuorten välisessä viestinnässä ja kommunikaatiossa.

Viides osa-alue ; Tieto ja viestintäteknologinen osaaminen. Vaikka usein olen puolustanut perinteisen kirjeen käyttöä yhteyksissä,
niin monipuolisessa kv-työssä on hallittava em.taidot.

Kuudes osa-alue; Työelämätaidot ja yrittäjyys. Taitoja joita tarvitset työelämässä kohtaamine, yhteistyö , hyvä kommunikaatio tarvitaan myös kansainvälisyystyössä , klisee elämää varten eikä koulua varten ,saa ainakin tässä kohtaa merkityksen.

Seitsemäs osa-alue ; Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Agenda 2030 on tavoite mihin valtiot kuten Suomikin on sitoutunut. Siihen on hitaasti herätty kouluissa, mutta tuo Agenda tulee vahvasti ohjaamaan kansainvälisyystyötä.Yksittäisistä projekteista yhä laajemmassa mittakaavassa siirrytään globaaliin näkökulmaan ja sen esille tuomiseen koulu-ja kasvatustyössä.