Työkiireiltä ei ole ehtinyt blogia päivittämään tai oikeammin sanottuna jaksanut mutta juuri sen takia onkin paikallaan kirjoittaa ja saada muuta ajateltavaa
Eräs pitkän uran tehnyt kollega sanoi että koulun lukukausien loput eivät ole kovasti muuttuneet vuosikymmenien aikana. Hetken mietittyäni totesin olevani samaa mieltä, kiirehuiput ovat lukuvuoden aloituksessa, syyslukukauden lopetuksessa ja kevätlukukauden lopussa. Kymmenen kuukauden aika huipentuu kolmeen jaksoon, voisiko jotain muuttaa onkin oleellinen kysymys. Laihana lohtuna voinee pitää liike-elämässä toimivan tuttavani kommenttia kvartaalitaloudessa elämisestä, missä neljännesvuosittain katsotaan tuloksia. Laiha lohtu katosi koska talouden seuranta alkoi tässäkin työssä pyöriä kvartaaleissa. Tässä vaiheessa ajatukset alkavat väkisinkin harhailla tulevassa vuosilomassa. Kuutio poikineen on tosin virrannut Vantaanjoessa vettä ennenkö lomalla ollaan. Tehtävistä töistä ei viitsi kirjoittaa sanakaan mutta Kreikasta, kreikkalaisista ja kreikkalaisten kanssa työskentelystä voisi kirjoittaa muutaman rivisen. Laskeskelin että Kreikassa on tullut käytyä viidellä eri vuosikymmenellä 70, 80,90, 2000 ja 2010-luvulla. Näkökulma on ensisijaisesti sama kuin useimmilla suomalaisilla. Kreikkaan matkustetaan auringon, lämmön, hyvän ruuan ja uinnin merkeissä. Kreikan saaret on tulleet tutuiksi, Kreeta, Rhodos, Kos, Kalymnos, Korfu, Santorini, Samos, Thassos....Aurinkoa ja lämpimiä uintivesiä kaipaileva voi huoletta valita minkä tahansa Kreikan lomakohteista. Itsestä on aika paljolti kiinni mitä muuta lomaltaan haluaa mutta Kreikan kävijän ei tarvitse ponnistella löytääkseen antiikin historiaa. Toisaalta lomakohteista löytyy nykyään Starbucks, MacDonalds ja sama ” eurohumppa” soi kuin muuallakin. Aitoa Kreikkaa löytääkseen kannattaa matkustaa sinne minne matkatoimistot eivät vie. Itselleni tarjoutui Comenius-ohjelman puitteissa tilaisuus matkustaa manner –Kreikkaan Epiruksen alueelle pohjoisessa.
Kreikan valtiota voisi ammattitermein kutsua tukea tarvitsevaksi oppilaaksi jota on tuettu monin tavoin. Asian kääntöpuolena voinee pitää sitä että kokonainen kansakunta on saanut hiukan ikävän leiman syyttä suotta. Kaksi vuotta sitten Kreikassa juttelin taksikuskin kanssa joka sanoi että työnsä tekevä ja veronsa maksava peruskreikkalainen on saanut ikävän leiman väärin ja epärehellisesti toimivien takia. Hän kertoi että julkisessa hallinnossa olisi parantamisen varaa.
Kreikan koulujärjestelmä on ylhäältä ja keskitetysti johdettua. Kun suomalaisella koululla on suuri autonomia materiaalien suhteen niin Kreikassa oppimateriaalit on määritelty keskusjohtoisesti ja valtakunnallisesti. Vierailukouluni sijaitsi vuorilla ja tietotekniikka sekä tietoliikenneyhteydet olivat alttiita ukonilmalle ja salamoinnille. Itse koulurakennus käsitti lähinnä luokkatilat ja erillisiä voimistelutiloja ei ollut kuten ei kädentaitojen luokkiakaan. Tämä on ollut yksi silmiin pistävä ero kun verrataan suomalaisia kouluja esim. Välimeren maiden koulurakennuksiin alakoulujen osalta. Vaikka vieraiden kielten merkitys ymmärretään niin kielenopiskelu tutustumiskoulussa oli aika teoreettista ja suullisen kielitaidon harjoittelu oli vähäisempää. Monella tapaa suomalainen koululainen on paremmassa asemassa koska sähköisten oppimateriaalien kautta voi harjoitella ja meillä ei ole sorruttu elokuvien dubbaukseen. Omalla kielellä, kulttuurilla ja historialla on Kreikassa vankka asema. Ne jotka ovat nähneet elokuvan” my big fat greek wedding” muistanevat morsiamen isän joka löysi kaikille mahdollisille ja mahdottomille sanoille kreikkalaisen alkuperän. Elokuvaa katsoessa se kovasti nauratti mutta kreikkalaisella rehtorikollegallani oli sama ” vika ”. On pakko myöntää jääneensä tässä keskustelussa alakynteen kunnes keksin lyödä pöytään viimeisen sanan SAUNA, siihen ei kollega löytänyt kreikkalaista alkuperää. Kreikan koulujärjestelmä on aika ajoin keskustelun alla. Isoja kysymyksiä on jatkokoulutuksen tarve aloittain. Moni koulutettu hakeutuu tässä ajassa ja tilanteessa johtuen ulkomaille. Kollegani poika opiskelee Englannissa insinööriksi ja iso kysymys on opintojen jälkeinen sijoittuminen.
Työskentely ulkomaisten kollegojen kanssa on aina oma haasteensa. Kielitaito haastaa puolin ja toisin sekä kulttuuriset erot. Meillä Pohjoismaissa on totuttu että klo 9.00 on kirjaimellisesti klo 9.00, ei ohjeellisesti sinnepäin. Ensimmäisen tapaamisen vierailupäivänä olin sopinut klo 9.00 ja hyvin suomalaiseen tapaan olin paikalla vähän ennen. Kollegani ilmestyi klo 10.00Kreikan korkeakoulujärjestelmällä on myös samoja haasteita kuin Suomessa , missä menee maksullisuuden raja ja miten nopeassa tahdissa opinnot tulisi suorittaa. Samaan ongelmavyyhtiin liittyy myös koko koulutusjärjestelmän osalta opettajien työllisyys ja palkkaus.Kollegani oli 10 vuotta Kreikasta poissa ja kirjoitti että sopeutuminen vaatii paljon.Hän lähti 2004 Brysseliin ja palasi kymmenen vuoden jälkeen.Vieraanvaraisuus on aitoa Kreikassa, siihen sain tuntumaa matkustaessani projektin puitteissa enkä turistina.Vieraillessani saman päivän aikana luostarissa, eläkkeelle jääneen lääkärin ja Saksasta kotiin palanneen hotellin omistajan luon vieraanvaraisuus oli huomattavaa. Kaikissa paikoissa haluttiin tarjota jotain ja kieltäytyminen olisi ollut epäkohteliasta. Muutama opeteltu kreikan sana ja lause olivat omiaan tunnelman keventämisessä.
Ainoa mietittämään jäänyt asia matkani ajalta oli kysymys Kreikan vähemmistöjen asemasta ja kielellisistä oikeuksista, tuossa suhteessa helleenit muistuttavat ranskalaisia. Heidän edukseen ja kunniakseen täytyy kuitenkin sanoa oman kulttuurin ja historian tuntemus
Kalisperaa teille
Ainoa mietittämään jäänyt asia matkani ajalta oli kysymys Kreikan vähemmistöjen asemasta ja kielellisistä oikeuksista, tuossa suhteessa helleenit muistuttavat ranskalaisia. Heidän edukseen ja kunniakseen täytyy kuitenkin sanoa oman kulttuurin ja historian tuntemus
Kalisperaa teille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti