Kummipoika aloitti varusmiespalveluksen kaksi viikkoa sitten, lienee ensimmäinen loma käsillä. Suurinta osaa suomalaisista miehistä ja nykyään osaa myös naisista yhdistää muistot armeija-ajalta.Muistoja lienee yhtä paljon kun palveluksensa suorittaneita- Aika taitaa hioa muistista pahimmat särmät ja antaa pienen kultauksen päälle.Omat muistot ovat kokonaisuuten positiivisia, kun palvelustoivetta kuunneltiin niin motivaatio on ollut aikoinaan kohdallaan. Poikavuosien kiinnostus avaruuteen sai luonnollisen jatkeen ilmakehä- ja sääasioista.Vauhtia tosin haettiin tuohon tehtävään kranaatinheitinkomppanian kautta. Ymmärrystä on aina löytynyt niille jotka eivät palvelusta kokeneet mielekkäänä, joillakin vain henkilökohtainen elämäntilanne tai yksityiselämän haasteet eivät valttämättä sopineet palvelusaikaan.Tuosta ajasta on tietenkin monia muistoja mutta nuoren miehen mieleen jäi joululoma vuonna 1980. Jouluaaton aamuna vanhemmat kertoivat että Puolassa oli ollut rauhatonta,Lech Walesan aloittamma liikehdintä sai aikaan näkyviä mielenilmauksia, vuotta myöhemmin kovan linjan kenraali julisti maahan sotatilan mutta Solidarnos liikettä ei pysäyttänyt mikään.Toinen paljon arkisempi muisto liittyy armeijan tulkintaan vuodenajoista. Yksikön vääpeli antoi palveluksesta vapaata pari tuntia asiointia varten ,eletttiin maalis-huhtikuun vaihdetta 1981. Kevätaurinko lammitti mukavasti ja ilman lämpötila lähenteli lämpöasteita. Oli kohtalaisen hyvä myönnytys saada vapaata palveluksesta mutta rohkenin silti kysäistä voisiko kaupungille pukeutua m 58 palveluspukuun karvalakin ja karvamanttelitakin sijasta. Vääpeli vastasi että armeija kyllä ilmoittaa milloin kevät ja kesä alkaa. Kalenterin mukaan se ei ollut vielä joten kevätauringon lämmössä, mittarin hipoessa viittä lämpöastettatoimitin asioin karvalakki päässä ja karvamanttelitakki päällä. Vaikka Pekka Pouta ei maikkarilla aina ole varma vuodenajasta niin armeija tiesi vuodenajat päivälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti