Kokoomus valitsi kesäkokouksensa aikana hakemuksen perusteella jäseniä erilaisiin vaikuttajaverkostoihin. Työelämä on pitänyt allekirjoittaneen tiiviisti yli 30-vuoden ajan sivistyksen ja koulutuksen asioiden parissa. Olin positiivisesti yllättynyt saadessani tiedon että olen valittu ja omalta pieneltä osaltani voin ainakin yrittää vaikuttaa siihen millainen on tulevaisuuden koulu. On kaiketi kohtuullista kirjoittaa heti alkuun että koulutuspolitiikka ei mielestäni voi olla yhdenkään puolueen masinoimaa politiikkaa vaan suomalainen koulutus on arvo sinänsä jonka taakse tulee sitouttaa koko poliittinen kenttä väristä ja puolueesta riippumatta, anteeksi siis etukäteen epäpoliittisuuteni.

Kun puhutaan koulutuspolitiikasta niin se herättää aina ristiriitaisia tunteita. Pitäisi aiheellisesti kysyä; onko meillä koulutuspolitiikkaa. Suomalainen peruskoulu näyttää opetussuunnitelmissa hyvältä, on aina näyttänyt. Isoa kirjaa siteeraten voisi kuitenkin kysyä, onko sana muuttunut lihaksi. Teemmekö mitä lupaamme suunnitelmissa ja onko se ylipäätään mahdollista. Yksittäinen opettaja ja koulukin tunnistaa paineet joita opetukseen kohdistuu. Meidän pitäisi mahdollistaa yksilön kasvu, unohtamatta että yhteiskunta asettaa koulutukselle erilaisia odotuksia ja jopa vaatimuksia. Kun yhteiskunta asettaa odotuksia koululle, tulisi järjestelmän huolehtia että puitteet ovat kunnossa. Olen jo monta vuotta sivuuttanut niin kunta-ja eduskuntaehdokkaiden lupaukset koulutuksesta. Julkisin varoin tuettu koulu elää talouden syklien mukaan. Kun menee huonosti heijastuu se aina kouluun. Ydinkysymys onkin mistä leikataan. Varsin usein leikkaukset kohdistuvat varsinaiseen toimintaan eli tunteihin. Koulujen ikääntyminen ja huono kunto ovat myös aikapommi joka monessa kunnassa on lauennut tai on laukeamaisillaan. Perusopetuksen vaikuttajaryhmässä yhtenä tehtävänä on ollut miettiä nelikenttäanalyysiä suomalaiselle koulutukselle.Edellä kirjoittamaani viitaten yksi uhkakuva on että koulutus nähdään vain kulueränä eikä investointina.

Toinen uhkakuva joka mielestäni osittain on toteutunut on eriarvoistuminen kansallisella tasolla, rikkaat kunnat vs köyhät kunnat.Kolmas uhkakuva liittyy kehittämisen tuen puutteeseen.Itse uskon lapsenomaisesti siihen että koululla ja opettajilla on vilpitön halu kehittyä eikä "jämähtää sementtiin ". Meillä on Suomessa meneillään hienoja hankkeita kouluissa, isoja ,pieniä, mielenkiintoisia. Ne kertovat omaa kieltään halusta kehittyä mutta muutoksen tuki ja mahdollistaminen pitää olla kunnossa. Neljäs uhkakuva on ettei koulu muutu.Eihän suomalainen koulu huono ole mutta sen täytyisi olla aidosti paikka kaikille lapsille. Jokainen voisi kasvaa omien edellytystensä ja vahvuuksien pohjalta ja uusikyläläisesti jokainen löytäisi oman lahjakkuutensa.

Jos meillä on uhkakuvia, aika isojakin,niin meillä on paljon vahvuuksia. Sellaisia vahvuuksia jotka tekevät suomalaisesta koulusta tunnetun.Kun ensimmäisten Pisa-tulosten jälkeen viimeiset epäilevät Tuomaat joutuivat tunnustamaan että suomalainen peruskoulu on hyvä, niin Suomessa on sitouduttu yhtenäiseen koulujärjestelmään. Säännöllisesti päivitettävä opetussuunnitelma määrittää kansallisesti opetuksen sisällöt ja tavoitteet. Koulujen itsearviointi on lähtökohtaisesti hyvä asia jos sitä vertaa muissa maissa oleviin arviointi-ja tarkistusjärjestelmiin. Se kertoo myös omaa kieltään että kouluihin ja opettajiin luotetaan. Opettajien autonomia ja pedagoginen vapaus ovat myös hyviä asioita kunhan tietyt reunaehdot täyttyvät. Vapauteen liitty vastuu valita oppilaan kannalta oikeat tavat ja autonomiaan liittyy myös vahvasti velvoite itsensä kehittämiseen ja yhteisöllisyyteen.Yhtenä vahvuutena voi nähdä sen että suomalaisia kouluja johtavat opettajakoulutuksen saaneet henkilöt. Millaisia ovat sitten mahdollisuudet kun ajatellaan suomalaista koulua. Meillä on hyvä koulu mutta siitä voidaan tehdä vielä parempi kun huomioidaan jokaisen oppilaan mahdollisuudet, vahvuudet ja tarpeet.Suomalaisessa koulussa on aineksia vientituotteeksi mutta kuten joskus aikaisemmin olen kirjoittanut koulua sellaisenaan ei voi viedä muualle, mutta hyvät asiat ovat viennin ja brändäämisen arvoisia. Millaisia heikkouksia löytyy.Vaikea kysymys vastata kun tarkastelun alla on kokonaisuus.Näitä asioita ainakin tulee mieleen; Uskalluksen puute on yksi heikkous. Uskallusta puuttuu niin arjen tasolla kuin strategisella tasolla.Moni on mielummin tuulimylly kuin niitä vastaan taisteleva Don Quioute. Perusrahoituksen rittämättömyys jos erilaisten asioiden järjestäminen hoidetaan lukemattomilla hankkeilla. Turha byrokratia; jos lapsi tarvitsee apua niin tarvitaanko nykyisen kaltaista lomakeviidakkoa. Muutosten hitaus ja talouden vuoristoradalla kulkeminen ylös ja alas. Johtajuuden puutetta;missä ovat ne laivan kapteenit jotka katsovat horisonttiin Tälläisiä ajatuksia pelkistetymmin laitoin nelikenttään ja eteenpäin.