Maanantain kansainvälinen autoton päivä vaihtui tiistaina Helsingissä metrottomaan päivään. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on toimivaa ja päivittäin tuhansia työmatkalaisia käyttää julkisen joukkoliikenteen palveluja. Toimivista yhteyksistä huolimatta tunnustan käyttäväni omaa autoa työmatkoihin. Ajallisesti saatu hyöty päivittäin on 30-40 minuuttia omaa autoa käyttäen. Julkisen liikenteen ja yhteyksien kehittäminen ovat tärkeitä asioita, mutta Suomi on kovin erilainen katsottaessa asiaa kehä kolmosen ulkopuolelta. Harvaan asutuilla seuduilla auton omistaminen on usein välttämättömyys työn ja asioinnin kannalta.
Kateellisena katsoin taannoin kun kaveri oli päivittänyt autohistoriansa kuvineen Facebook- seinälle.
Pikainen valokuvakansion selaus tuotti laihan tuloksen. Löytyi vain kuva Mazda 3 farmarista vuodelta1991. Kuva sai kuitenkin miettimään ensimmäisiä muistikuvia autosta ja autoilusta. Hetken tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että varhaisimmat muistikuvat autosta ovat jo lapsuudesta. Autoilu ja autot ovat muuttuneet vuosien saatossa. En muista lapsuudessa kenenkään valittaneen bensan hinnasta. Nykyään polttoaineen hinta on takuuvarma aihe autoilusta puhuttaessa. Turvallisempaan suuntaan autoissa on varmasti menty. 60-luvulla farmariauton takakontissa niin lapset kuin koirat olivat sulassa sovussa makuupussien päällä . Yhtä varmasti kun lapsuuden kesinä auto suuntasi Loviisaan niin yhtä varmasti se suuntasi myös kotimaan kesäkohteisiin. Aikuisiällä potee ajoittain huonoa omaatuntoa siitä että kotimaan matkailu jää vähälle. Tyytyväisenä muistelee nyt sitä että lapsuudessa vanhemmat kierrättivät kotimaan kohteita .Punkaharju ,Imatran koski, Napapiiri ja monet kansallismaisemat tulivat tutuiksi. Tosin autoilun kustannus ei taida olla se ainut kustannus mikä nakertaa kotimaan matkailua.Hotelli- ja ravintola-ala kun hinnoittelee itseään ulos kilpailussa rantalomien kanssa. Meitä yksityisautoilijoita lohduttaa laihasti Helsingin sanomien tieto että Norjassa autoilu on vielä kalliimpaa. Pitänee toivoa että insinöörien innovaatiot mahdollistavat sähköautoille pitkän toimintasäteen.
Kateellisena katsoin taannoin kun kaveri oli päivittänyt autohistoriansa kuvineen Facebook- seinälle.
Pikainen valokuvakansion selaus tuotti laihan tuloksen. Löytyi vain kuva Mazda 3 farmarista vuodelta1991. Kuva sai kuitenkin miettimään ensimmäisiä muistikuvia autosta ja autoilusta. Hetken tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että varhaisimmat muistikuvat autosta ovat jo lapsuudesta. Autoilu ja autot ovat muuttuneet vuosien saatossa. En muista lapsuudessa kenenkään valittaneen bensan hinnasta. Nykyään polttoaineen hinta on takuuvarma aihe autoilusta puhuttaessa. Turvallisempaan suuntaan autoissa on varmasti menty. 60-luvulla farmariauton takakontissa niin lapset kuin koirat olivat sulassa sovussa makuupussien päällä . Yhtä varmasti kun lapsuuden kesinä auto suuntasi Loviisaan niin yhtä varmasti se suuntasi myös kotimaan kesäkohteisiin. Aikuisiällä potee ajoittain huonoa omaatuntoa siitä että kotimaan matkailu jää vähälle. Tyytyväisenä muistelee nyt sitä että lapsuudessa vanhemmat kierrättivät kotimaan kohteita .Punkaharju ,Imatran koski, Napapiiri ja monet kansallismaisemat tulivat tutuiksi. Tosin autoilun kustannus ei taida olla se ainut kustannus mikä nakertaa kotimaan matkailua.Hotelli- ja ravintola-ala kun hinnoittelee itseään ulos kilpailussa rantalomien kanssa. Meitä yksityisautoilijoita lohduttaa laihasti Helsingin sanomien tieto että Norjassa autoilu on vielä kalliimpaa. Pitänee toivoa että insinöörien innovaatiot mahdollistavat sähköautoille pitkän toimintasäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti