Ajatuksia

Lehdessä oli uutinen siitä että maassamme opetukseen käytetty rahamäärä vaihtelee kunnittain. Erot ovat huikeat, tarkasteli asiaa sitten tunteina tai rahana. Suurin syy lienee kuntien taloudellinen tilanne. 90-luvulla saman kunnan sisällä, jopa koulun sisällä, saattoi väljän opetussuunnitelman ja " akvaariokokeilun" hengessä olla koulukohtaisia ja luokkakohtaisia eroja. Tosin on muistettava, että usein erot johtuivat myös lama-ajan säästöistä. Itse jouduin noina vuosina luokkakohtaisen tuntivälyksen leikkaamaan minimiin ja isomman koulun rehtorit selvisivät pienemmällä leikkauksella. Silmää räpäyttämättä tälläiset ratkaisut hyväksyttiin noina vuosina. 2000-luvun puolessa välissä edellinen esimieheni linjasi ja korjausliikkeellä saattoi asiantilan tasa-arvon näkökulmasta oikeaan ratkaisuun. Saman kunnan sisällä noudatettiin oppilaan viikkotuntimäärissä yhtenäisiä periaatteita. Olisi naivia väittää että tämä yksin ratkaisisi tasa-arvon näkökulmasta mitään.Oli tarkastelun kohteena valtakunnallinen tai paikallinen tasa-arvo perusopetuksessa, niin liikkuvia " palikoita" on niin paljon ettei pelkästään rahaa tuijottamalla voine sanoa tasa-arvon toteutuneen tai jääneen toteutumatta. Raha on vain yksi mittari.Kuluneen uutisviikon aikana ei toisaalta hämmästytä uutinen koulujen koon kasvusta. Näen tässä syy-seuraus yhteyden. Isompi yksikkö talouden näkökulmasta on järkevä, tätä ei voine kieltää. Onko isompi yksikkö      muista syistä järkevämpi. Muistelen kollegan kirjoittaneen ettei selkeää  tutkimustulosta ole pienempien yksikköjen" paremmuudesta". Itse olisin taipuvainen ajattelemaan että molemmille on paikkansa ja tarpeensa.

Maanantaina katsoin internetistä erään kunnan valtuustokeskustelua. Keskustelu oli kovin koulumyönteistä. Väkisinkin käy silti mielessä ajatus lähestyvistä eduskuntavaaleista.Koulutuksella on " kavereita" juhlapuheissa. Jotain hyvääkin on tässä välillä tapahtunut. Oppivelvollisuuden pidentäminen meni sopivasti puihin.

Varhaiskasvatuslain remonttia ei vieläkään saada aikaiseksi.  Talouden ollessa tiukiilla yhteiskunnan perusrakenteet natisevat.Tälläisinä aikoina arvot punnitaan.Voi vain hämmästellä niitä kuntia jotka jättävät anomatta perusopetuksen pienentämiseen tarkoitetut avustukset.Argumentit että ennen vanhaan on ollut suuria ryhmiä, eivät kestä tarkastelua. Koulun pitää elää tässä ajassa ja tässä todellisuudessa. Kun metron rakentamista tai teiden peruskorjausta perustellaan hyödyllä ja synenergialla tulevaisuudessa niin argumentit puolesta perustetaan kasvulukuihin ja kerrannaisvaikutuksiin. Jostain syystä opetuksen ja kasvatuksen alalla hyötyajattelu  ja katse tulevaisuuteen on joskus hämärän peitossa. Hiukan huolestuneena sitä tällä hetkellä katsoo nykymenoa, mutta ei kai auta kun uskoa humanististen arvojen voittokulkuun