Viikonlopun askareiden välissä jäi aikaa tutustua menneen viikon verkkouutisiin ja sosiaalisen median päivityksiin. Opetusalan ammattilaisena uutisista jäi päällimmäisenä mieleen oppivelvollisuusiän nostamiseen liittyvä uutisointi uudistuksen hinnasta.Hinnasta tuntuu olevan hyvin eriävät käsitykset.Hintaa tärkeämpi kysymys on mielestäni uudistuksen tarpeellisuus.Yhteiskunnan herääminen siihen tosiasiaan ,että maassamme on syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ,on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta ovatko keinot oikeat puuttua asiaan onkin toinen kysymys.Mieleen tulee vanha vitsi missä mummo valitti lääkärille ettei kuule enää omia pierujaan.Lääkäri alkoi kirjoittaa reseptiä mihin mummo tiedustelemaan että parantuuko kuulo.Lääkäri vastasi että pierut tällä kovenevat.
Nuorten työttömyys ja syrjäytymisen vaara on laajemmassa mittakaavassa myös euroopplainen ongelma eikä pelkästään kansallinen. Suomessa meidän täytyy tietenkin löytää omat ratkaisumme asiantilan parantamiseksi. Peruskoulunsa päättävä nuori hakeutuu toisen asteen opintoihin.Valinta on pääsääntöisesti joko lukio tai ammatillinen koulutus.Uskaltaisin veikata ilman käytössä olevaa tilasto- tai tutkimustietoa että suurin osa ikäluokasta hakeutuu jatko-opintoihin .Oppivelvollisuusiän nostaminen on mielestäni verrattavissa ”pakkoon”.Todennäköistä on että syrjäytymiskehitys on alkanut kauan ennen oppivelvollisuusiän täyttymistä . Yhteiskunnan tulisi suunnata voimavaroja ennaltaehkäisyyn.Pakkoratkaisu missä koulussa viihtymätön nuori ohjataan lainsäädännöllisin keinoin yhteen lisävuoteen , johtaa pahimmillaan ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tilanteeseen ” kiitos ja näkemiin! Mun ei oo enää pakko” Oppivelvollisuusiän nostamisen hinta liikkuu hurjissa arvioissa. Mitä muuta syrjäytymisen ehkäisemiseksi voitaisiin tehdä samalla rahalla.Merenkulusta tiedän että aluksen kääntäminen kapeikossa ei ole helppoa mutta ei se ole mahdotontakaan.Näillä ajatuksilla nukkumaan ja uuteen viikkoon
Nuorten työttömyys ja syrjäytymisen vaara on laajemmassa mittakaavassa myös euroopplainen ongelma eikä pelkästään kansallinen. Suomessa meidän täytyy tietenkin löytää omat ratkaisumme asiantilan parantamiseksi. Peruskoulunsa päättävä nuori hakeutuu toisen asteen opintoihin.Valinta on pääsääntöisesti joko lukio tai ammatillinen koulutus.Uskaltaisin veikata ilman käytössä olevaa tilasto- tai tutkimustietoa että suurin osa ikäluokasta hakeutuu jatko-opintoihin .Oppivelvollisuusiän nostaminen on mielestäni verrattavissa ”pakkoon”.Todennäköistä on että syrjäytymiskehitys on alkanut kauan ennen oppivelvollisuusiän täyttymistä . Yhteiskunnan tulisi suunnata voimavaroja ennaltaehkäisyyn.Pakkoratkaisu missä koulussa viihtymätön nuori ohjataan lainsäädännöllisin keinoin yhteen lisävuoteen , johtaa pahimmillaan ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tilanteeseen ” kiitos ja näkemiin! Mun ei oo enää pakko” Oppivelvollisuusiän nostamisen hinta liikkuu hurjissa arvioissa. Mitä muuta syrjäytymisen ehkäisemiseksi voitaisiin tehdä samalla rahalla.Merenkulusta tiedän että aluksen kääntäminen kapeikossa ei ole helppoa mutta ei se ole mahdotontakaan.Näillä ajatuksilla nukkumaan ja uuteen viikkoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti