Vuosi tuli ikää lisää mutta tuliko viisautta lisää. Kysymykseen taidan olla jäävi vastaamaan. Toisaalta olen aina vierastanut rinnastusta iän karttumisesta viisauden karttumiseen. Itse näen asian niin ,että kokemukset kartuttavat viisautta, eikä niiden karttuminen aina katso ikää. Viisaus ilman ymmärrystä ei minusta ole tavoiteltavaa, loppujen lopuksi elämässä ymmärryksen karttuminen on tärkeää. Toivottavastii ymmärrys iän karttuessa lisääntyy ,vaikkei viisauskaan pahasta ole.
Jostain kai ikääntymisenkin voi huomata. 80- luvun housut eivät ainakaan ole mahtuneet sitten 90- luvun. Ei välttämättä huono asia, ne eivät enää ole muodissa ja tuuli ei kaada hongankolistajaa. Vuosi ja kilo pitää maanpinnalla. Pitäisikö olla itsestä huolissaan kun Rolling Stones, Beatles ja ja vannoutunut rockin ystävä hyräilee Paula Koivuniemeä ja Katri Helenaa. Jonkinlaista pehmenemistä kai ikä tuo tullessaan, ei välttämättä huono asia. Ikääntymisen myötä huomaa itsessään sen että muutoksiin työssä ja elämässä yleensä osaa suhtautua ainakin hiukan paremmin kuin nuoruusvuosina, epävarmuuden sietokyky ehkä paranee iän myötä.
Jos joku olisi vielä 6-7 vuotta sitten sanonut että allekirjoittanut työskentelee Etelä-Suomessa, niin olisin tyrmännyt ajatuksen. Asiaa puntaroituani tulin myös siihentuloksen ,että stabiilius työelämässä on sikäli harhaa ,että peruskoulu on omalla tavallaan ollut pienessä myllerryksessä siitä asti kun astuin työelämään 1986. Muutos itsessään ei siis ole ongelma vaan se miten osaamme ne kohdata. Ikä on onneksi vain numero, todellinen ikä asuu korvien välissä. Nuoremmalla pojalla on tapana sanoa minulle että älä ole lapsellinen. Vakiovastaukseni on että mulla on oikeus.
Suomessa on tapana marginalisoida asioita. Tietyt asiat katsotaan kuuluvaksi tiettyyn ikään ja sopiviksi. Onneksi on rajojen rikkojia, esikuvia, esimerkin antajia: Aira Samulin, Lenita, pari hyvää esimerkkiä mainitakseni.Isäni laittoi ensimmäisen kerran laskettelusukset jalkaan 60 vuotiaana Saariselällä. Vielä on siis rajoja rikottavana.
Lähetetty iPadista
Jostain kai ikääntymisenkin voi huomata. 80- luvun housut eivät ainakaan ole mahtuneet sitten 90- luvun. Ei välttämättä huono asia, ne eivät enää ole muodissa ja tuuli ei kaada hongankolistajaa. Vuosi ja kilo pitää maanpinnalla. Pitäisikö olla itsestä huolissaan kun Rolling Stones, Beatles ja ja vannoutunut rockin ystävä hyräilee Paula Koivuniemeä ja Katri Helenaa. Jonkinlaista pehmenemistä kai ikä tuo tullessaan, ei välttämättä huono asia. Ikääntymisen myötä huomaa itsessään sen että muutoksiin työssä ja elämässä yleensä osaa suhtautua ainakin hiukan paremmin kuin nuoruusvuosina, epävarmuuden sietokyky ehkä paranee iän myötä.
Jos joku olisi vielä 6-7 vuotta sitten sanonut että allekirjoittanut työskentelee Etelä-Suomessa, niin olisin tyrmännyt ajatuksen. Asiaa puntaroituani tulin myös siihentuloksen ,että stabiilius työelämässä on sikäli harhaa ,että peruskoulu on omalla tavallaan ollut pienessä myllerryksessä siitä asti kun astuin työelämään 1986. Muutos itsessään ei siis ole ongelma vaan se miten osaamme ne kohdata. Ikä on onneksi vain numero, todellinen ikä asuu korvien välissä. Nuoremmalla pojalla on tapana sanoa minulle että älä ole lapsellinen. Vakiovastaukseni on että mulla on oikeus.
Suomessa on tapana marginalisoida asioita. Tietyt asiat katsotaan kuuluvaksi tiettyyn ikään ja sopiviksi. Onneksi on rajojen rikkojia, esikuvia, esimerkin antajia: Aira Samulin, Lenita, pari hyvää esimerkkiä mainitakseni.Isäni laittoi ensimmäisen kerran laskettelusukset jalkaan 60 vuotiaana Saariselällä. Vielä on siis rajoja rikottavana.
Lähetetty iPadista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti