lauantai 23. elokuuta 2014

Mihin katosi konsensus

Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos on  ollut jatkuvassa käymistilassa sotien jälkeen.Maan sisäinen muuttoliike kasvattaa jatkuvasti pääkaupunkiseutua sekä kaupunkikeskuksia.Palvelut ja työvoima keskittyvät muuttovoittoalueille. Samanaikaisesti maaseutu sekä haja-asutusalueiden palvelut kaventuvat. Suomalainen kouluverkko on harventunut kiihtyvällä tahdilla.Samansuuntainen kehitys on sosiaali-ja terveyspalveluissa havaittavissa. Yhteiskunnassa on keskittymisen lisäksi havaittavissa palveluyksiköiden suurentumista , oppilaitokset mukaan lukien. Isoilla oppilaitoksilla on etunsa.Opiskelijamäärä ja resurssit kun käyvät käsi kädessä. Yksipuolisesti ei voi sanoa että isot koulut tai muut kunnallisia palveluja tarjoavat toimisivat paremmin kuin pienemmät yksiköt. Molemmissa on etunsa ja rajoituksensa. Kiristyvä talous ohjaa paikallisia ja valtakunnallisia ratkaisuja hakemaan tehokkuutta ja säästöjä yhä suuremmista kokonaisuuksista. Huolestuttavaa on se että kuntien kurjistuva talous saa kunnat lomauttamaan henkilöstöä. Kuntasektorilla lomautusten välittömät vaikutukset kohdistuvat koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja terveydenhoitoon. Tulevaisuudessa joudutaan miettimään rahoitusjärjestelmää ja kuntien tehtäviä sekä velvotteita. Kuntien velvotteiden karsiminen ja tarkastelu on askel oikeaan suuntaan. Signaali jonka lomauttavat kunnat nyt antavat on väärä. Vanhusten ja sairaiden hoitaminen sekä lasten opettaminen tulisi yhteiskunnassa olla ensisijaisesti arvokysymys, ei rahakysymys. Jos oppilas koulussa jää ilman oman opettajan opetusta oppitunnin ajaksi, niin millaisen viestin me välitämme yhteiskunnassa? Minusta tuleville tulevaisuuden tekijöille viestitetään; ei tämä koulunkäynti ole tärkeää.Viikonloppuna on ehtinyt tutustua kuluneen viikon uutisiin.Ikävällä tavalla 90-luvun tapainen viestintä käsittelee lomautuksia ikään kuin kansalaistalkoina. Myönteisenä asiana näen kuitenkin sen että mediassa nousee otsikoihin koulutuksen asiat ja kuntien palvelut. Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa konsensusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti