Tieto-ja viestintätekniikka ovat helpottaneet arkeamme ja asioiden hoitoa. Koulussa oikein käytettynä ja ohjeistettuna tekniikkaa voi toimia ja toimiikin jo oppimisen apuvälineenä. Asian puolestapuhujana suhtautumiseni asiaan ei ole kuitenkaan varaukseton tai kritiikitön. Viime aikoina on lehtien palstoilla nostettu aiheellisesti myös lasten ja nuorten verkossa olemiseen käytetty aika. Eräässä kirjoituksessa kirjoittaja kuvaili koulun käytävän tunnelman olevan kuin zombie elokuvasta. Elottomia, älypuhelimeen tuijottavia ja käveleviä nuoria. Kuvaus on ehkä hiukan karrikoitu, mutta kertoo omaa kieltään muutoksesta. Asiasta noussut huoli on kuitenkin aiheellinen, Sosiaalisilla ja ammatillisilla verkostoilla verkossa on paikkansa ja tarpeensa mutta eivät ne voi koskaan korvata aitoja kohtaamisia. Kouluissa ja oppilaitoksissa on mahdollisuus säädellä verkossa vietettyä aikaa mutta kenellä on hallussa lasten ja nuorten vapaa-ajalla tapahtuva verkkkossa oleminen. Älypuhelimet ovat tässä asiassa niin siunaus kuin kirous. Nykyään lienee helpompaa ostaa edullinen älypuhelin yhteydellä varustettuna kuin soittamiseen tarkoitettu peruspuhelin. Hyvästä rengistä voi tulla huono isäntä;pelaaminen karkaa käsistä, kiusaaminen saa uusia ulottuvuuksia. Kiusaaminen siirtyy nurkan takaa taskuun. Nyt olisi verkko-operaattoreilla ja laitevalmistajilla " tuhannen taalan paikka"kehitellä suodattimia ja estotyökaluja.Jos lapsi pääsee älykännykällä surffaaamaan aikuisviihteen sivuille, on peli menetetty. Tässäkään asiassa kiellot ja estot eivät ole ainoa ratkaisu, rinnalla täytyy niin kodeissa kuin kouluissa olla keskustelua ja valistusta oikeista tavoista. Omassa työssä on viimeksi kuluneen vuoden aikana huomannut että älypuhelimet ovat haaste kodeille ja kouluille liittyen niiden haittakäyttöön. Kirkaalla mitalilla on myös himmeämpi puoli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti