Lapsuuden- ja nuoruudenystäväni tiedusteli kerran, olenko töissä sirkuksessa. Mieleeni palautui nopeasti oppikouluikäisenä ideoimani ajatus lasten- ja nuorten sirkuksesta. 70-luvun visioistani tuli kaksikymmentä vuotta myöhemmin totta kun Suomeen alettiin perustaa erilaisia sirkus- ja temppukouluja. Vastasin ystävälleni että olen työllistynyt sirkustirehtöörin toimenkuvaa vastaaviin tehtäviin. Muistan lukeneeni jutun Sirkus Finlandiassa tapahtuneessa sukupolvenvaihdoksesta. Jutussa uusi nuori johtaja kertoi että työtä ei tehdä rahasta, taidemuotona se kilpailee kaiken muun viihteen kanssa ja johdettavana on ammattilaisten joukko. Olen siis työllistynyt toiseen unelma-ammattiini, astronautin ura kun ei vieläkään ole meidän leveysasteilla auennut.
Tirehtöörin uraa koulussa on hoideltua vuodesta 1991. Sinä aikana on tutuksi tullut työ luottamustoimisena rehtorina ja virkarehtorina. Opettajan ja rehtorin työssä on työvuosinani ollut havaittavissa työmäärän lisääntyminen. Asiat joita on tullut lisää eivät toki ole huonoja. Kouluissa on eko-toimintaa, Kiva-koulua, arvokasvatusta, lions-quest, loppumaton luettelo hyviä asioita.Osa asioista istuu luontevasti toimintakulttuuriin ja opetukseen mutta silti tulee joskus miettineeksi ; milloin se meidän perusbisnes eli opetus ja oppimisen mahdollistaminen tehdään. Sähköinen asiointi on tuonut virkamiehen työhön helpotusta mutta asioiden määrä on moninkertaistunut.
Positiivisella tavalla eläkeiän nostoon liittyvien keskustelujen rinnalle on noussut kysymys työssä jaksamisesta. Asia on varmasti tärkeä alasta ja työstä riippumatta. Rehtorikollegani tiedusteli kiinnostustani ja mahdollisuuksiani osallistua vaikuttamaan rehtorien jaksamiseen ja työnkuvaan vaikuttamiseen. Vastasin myöntävästi ja tuntui hyvältä ratkaisulta. Ammattiyhdistyksen rehtorijaostossa voi ainakin yrittää vaikuttaa työnkuvaan. Työnkuvaan vaikuttaa niin monet perustyöstä riippumattomat tekijät. Kuntien innokkuus liikelaitostaa toimintojaan ja palvelutuotannossa käyttää tuottaja-tilaaja mallia vaikuttaa välillesesti ja suoraan meidän tirehtöörien toimenkuvaan. Lukuvuoden alusta käyttöön otettu työnseuranta malli , pienestä ponnistuksesta huolimatta sen käytössä, auttaa hahmottamaan omaa työnkuvaa ja sen sisältöä.
Loppuun sopisi lainaus kummisetä elokuvasta ” just When I think I was out ,they pull me back” Michael Corleone.
Tirehtöörin uraa koulussa on hoideltua vuodesta 1991. Sinä aikana on tutuksi tullut työ luottamustoimisena rehtorina ja virkarehtorina. Opettajan ja rehtorin työssä on työvuosinani ollut havaittavissa työmäärän lisääntyminen. Asiat joita on tullut lisää eivät toki ole huonoja. Kouluissa on eko-toimintaa, Kiva-koulua, arvokasvatusta, lions-quest, loppumaton luettelo hyviä asioita.Osa asioista istuu luontevasti toimintakulttuuriin ja opetukseen mutta silti tulee joskus miettineeksi ; milloin se meidän perusbisnes eli opetus ja oppimisen mahdollistaminen tehdään. Sähköinen asiointi on tuonut virkamiehen työhön helpotusta mutta asioiden määrä on moninkertaistunut.
Positiivisella tavalla eläkeiän nostoon liittyvien keskustelujen rinnalle on noussut kysymys työssä jaksamisesta. Asia on varmasti tärkeä alasta ja työstä riippumatta. Rehtorikollegani tiedusteli kiinnostustani ja mahdollisuuksiani osallistua vaikuttamaan rehtorien jaksamiseen ja työnkuvaan vaikuttamiseen. Vastasin myöntävästi ja tuntui hyvältä ratkaisulta. Ammattiyhdistyksen rehtorijaostossa voi ainakin yrittää vaikuttaa työnkuvaan. Työnkuvaan vaikuttaa niin monet perustyöstä riippumattomat tekijät. Kuntien innokkuus liikelaitostaa toimintojaan ja palvelutuotannossa käyttää tuottaja-tilaaja mallia vaikuttaa välillesesti ja suoraan meidän tirehtöörien toimenkuvaan. Lukuvuoden alusta käyttöön otettu työnseuranta malli , pienestä ponnistuksesta huolimatta sen käytössä, auttaa hahmottamaan omaa työnkuvaa ja sen sisältöä.
Loppuun sopisi lainaus kummisetä elokuvasta ” just When I think I was out ,they pull me back” Michael Corleone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti