Keskustelu työrauhan ympärillä liikkuu kovasti keinojen ympärillä ja opettajan näkökulmasta kysymys on tärkeistä työkaluista.Itseä kuitenkin kiusaa keskustelun puute siitä miksi rauhattomuus koulussa ja yhteiskunnassa lisääntyy.Hoidammeko vain oireita ja lievitämme vai pureudummeko syihin. Rauhattomuus kertoo enemmän ajastamme ,arvoistamme ja maailman menosta. En lähde siihen keskusteluun etkä saa minua mukaan politiikan syntipukkien etsimiseen. USAn kahtiajakautuneisuus vaalien jälkeen kertoo kahtia jakautuneesta maasta. Suomen monipuoluejärjestelmä tekee omasta politiikastamme monipuolisempaa ja tuo asioiden eri puolet ja näkemykset esiin.Kaikki siis tarvitaan heilutitpa millaista puoluekirjaa tahansa. Kun keskusteluun on nostettu keinot erottaa oppilas rehtorin päätöksellä määräajaksi, on se toki keino tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi mutta entäs sitten , tilannehan on jo päässyt liian pitkälle ja miksi? Missä ovat ne syyt jos tähän turvaudutaan. Kysymys on varmaan monisyinen vyyhti missä pitäisi uskaltaa katsoa asiaa kaikista ikkunoista eikä etsiä syitä pelkästään koulusta. Olen kysynyt tämän joskus ennenkin , mitä yhteiskunnallisia päätöksiä pitää tehdä perheiden tukemiseksi. Neuvos -ystävä Pohjanmaalta sanoi hyvin , tässä asiassa ei pidä ruveta jeesustelemaan. Olen samaa mieltää, täytyy olla keinovalikoimia ,eikä seuraamuksia tai tukikeinoja kumpaakaan pidä sulkea pois. Kysymys on aina myös yksilön lisäkisi ryhmäm oikeuksista turvalliseen opiskeluun
lauantai 26. marraskuuta 2016
Ei ne seuraukset vaan syyt
Keskustelu koulutuksen haasteiden parissa jatkuu vilkkaana. Lähestyvät kuntavaalit tulevan soten alla, ohjaavat väkisinkin päättäjien mielenkiinnon focusta kouluasioihin. Kun digikeskustelussa selvästikin eletään välirauhan aikaa, kääntyy keskustelu työrauhaan, kiusaamisasioihin ja muihin koulun arkipäivän haasteisiin. Mikään edellä mainituista ei kouluissa ole uusia asioita vaan yhtä vanhoja kuin koulukin. Lukkarin piiska on vaan vaihtunut muihin menetelmiin . Lähimmäisen kohtaamisen haasteet lienevät yhtä vanhat kuin ihmiskuntakin.Historian aikana on yritetty rakentaa ja toteuttaa utopiaa ihanteellisista yhteiskuntamalleista mutta täydellinen on vieläkin löytämättä. Ihmiskunta lienee kehittynyt vuosituhansien saatossa mutta onhan meillä vielä tarve kehittyä.
Keskustelu työrauhan ympärillä liikkuu kovasti keinojen ympärillä ja opettajan näkökulmasta kysymys on tärkeistä työkaluista.Itseä kuitenkin kiusaa keskustelun puute siitä miksi rauhattomuus koulussa ja yhteiskunnassa lisääntyy.Hoidammeko vain oireita ja lievitämme vai pureudummeko syihin. Rauhattomuus kertoo enemmän ajastamme ,arvoistamme ja maailman menosta. En lähde siihen keskusteluun etkä saa minua mukaan politiikan syntipukkien etsimiseen. USAn kahtiajakautuneisuus vaalien jälkeen kertoo kahtia jakautuneesta maasta. Suomen monipuoluejärjestelmä tekee omasta politiikastamme monipuolisempaa ja tuo asioiden eri puolet ja näkemykset esiin.Kaikki siis tarvitaan heilutitpa millaista puoluekirjaa tahansa. Kun keskusteluun on nostettu keinot erottaa oppilas rehtorin päätöksellä määräajaksi, on se toki keino tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi mutta entäs sitten , tilannehan on jo päässyt liian pitkälle ja miksi? Missä ovat ne syyt jos tähän turvaudutaan. Kysymys on varmaan monisyinen vyyhti missä pitäisi uskaltaa katsoa asiaa kaikista ikkunoista eikä etsiä syitä pelkästään koulusta. Olen kysynyt tämän joskus ennenkin , mitä yhteiskunnallisia päätöksiä pitää tehdä perheiden tukemiseksi. Neuvos -ystävä Pohjanmaalta sanoi hyvin , tässä asiassa ei pidä ruveta jeesustelemaan. Olen samaa mieltää, täytyy olla keinovalikoimia ,eikä seuraamuksia tai tukikeinoja kumpaakaan pidä sulkea pois. Kysymys on aina myös yksilön lisäkisi ryhmäm oikeuksista turvalliseen opiskeluun
Keskustelu työrauhan ympärillä liikkuu kovasti keinojen ympärillä ja opettajan näkökulmasta kysymys on tärkeistä työkaluista.Itseä kuitenkin kiusaa keskustelun puute siitä miksi rauhattomuus koulussa ja yhteiskunnassa lisääntyy.Hoidammeko vain oireita ja lievitämme vai pureudummeko syihin. Rauhattomuus kertoo enemmän ajastamme ,arvoistamme ja maailman menosta. En lähde siihen keskusteluun etkä saa minua mukaan politiikan syntipukkien etsimiseen. USAn kahtiajakautuneisuus vaalien jälkeen kertoo kahtia jakautuneesta maasta. Suomen monipuoluejärjestelmä tekee omasta politiikastamme monipuolisempaa ja tuo asioiden eri puolet ja näkemykset esiin.Kaikki siis tarvitaan heilutitpa millaista puoluekirjaa tahansa. Kun keskusteluun on nostettu keinot erottaa oppilas rehtorin päätöksellä määräajaksi, on se toki keino tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi mutta entäs sitten , tilannehan on jo päässyt liian pitkälle ja miksi? Missä ovat ne syyt jos tähän turvaudutaan. Kysymys on varmaan monisyinen vyyhti missä pitäisi uskaltaa katsoa asiaa kaikista ikkunoista eikä etsiä syitä pelkästään koulusta. Olen kysynyt tämän joskus ennenkin , mitä yhteiskunnallisia päätöksiä pitää tehdä perheiden tukemiseksi. Neuvos -ystävä Pohjanmaalta sanoi hyvin , tässä asiassa ei pidä ruveta jeesustelemaan. Olen samaa mieltää, täytyy olla keinovalikoimia ,eikä seuraamuksia tai tukikeinoja kumpaakaan pidä sulkea pois. Kysymys on aina myös yksilön lisäkisi ryhmäm oikeuksista turvalliseen opiskeluun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti