Väkisinkin mielessä pyörii ajatus; pyöriikö koulutus Pisaa varten ja elämmekö Pisasta. Kirkkain palkintopalli jäi saavuttamatta mutta olemme edelleen huippujoukossa. Olo on vähän kuin sillä oppilaalla joka saa kuvaamataidosta seitsemän ja uskoo loppuelämänsä ettei osaa piirtää tai osaa kuvaamisen taidetta. Kansallinen itseruoskinta jäi onneksi tämän julkistamisen jälkeen vähemmälle.
Kun Suomessa vaaditaan rahalle vastinetta, halutaan nojautua mittauksiin tai tutkimuksiin. Tässä Pisassa olisi taas kerran evidenssiä mihin suomalaisen yhteiskunnan tulisi investoida. Nostan muutamia asioita Pisan ympäriltä jotka me kaikki tiedämme.
1 onko meillä yli vaalikausien ja vaikeiden aikojen yli ulottuvaa strategiaa koulutuksesta ?
2 alueelliset erot kasvavat entisestään
3 tyttöjen ja poikien erot kasvavat
4 meillä on yhden asian missioita joiden sekaan hukkuu monia merkittäviä asioita esim. digiloikka
5 yksittäiset asiat rikastuttavat koulua mutta opettajan rooli myös opettajana sanan varsinaisessa merkityksessa on tärkeä; digiloikat , ilmiöt eivät nosta koulua
6 kun yhteiskunta voi huonosti , voi koulukin huonosti
7 meiltä puuttuu se kultainen keskikaista,ajamme mielellään vauhtikaistaa
8 viihtyvyys koulussa ei ole viihdyttämistä
9 katosiko inkluusion ajatus euroon? oikeus lähikouluun vs oikeus saada tarvitsemaansa tukea
10 mitä hyvää oli " vanhassa koulussa " / väärin ymmärretty OPS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti