Trendejä tulee ja menee

Kolme vuosikymmentä hallintotyötä. Johtamisessa näkyy kuten kaikessa muussakin toiminnassa trendejä. Tulosjohtamisesta yhteistoiminnalliseen johtamiseen ja kaikkea siltä väliltä. Jotensakin agendalla tänä päivänä on voimakkaasti ihmisten johtaminen. Johtajalta odotetaan tunneälyä, empatiaa ja myönteistä otetta. Johtajalle tärkeitä ominaisuuksia, mutta viime kädessä johtajan pitää johtaa ja olla tarvittaessa se " less nice guy ". Työelämän ykkösasia kun on kuitenkin se työ. Itse näen pienen sudenkuopan siinä jos keskustelu työelämästä kietoutuu vain työhyvinvoinnin ympärille. Silloin on vaarana että työn tuottavuus ja innovatiivisuus kärsii.Edellinen lause kirvoittaa varmaan vastaväitteitä siitä miten työhyvinvointi lisää tuottavuutta ja innovatiivisuutta. Saattaa jopa näin jossain määrin ollakin mutta suomalaiseen työelämään kuuluu suorittaminen ja jonkinasteinen johtaminen ja managment by sisu ja perkele.

Onko sitten tapahtunut muutosta kolmen vuosikymmenen aikana esim. koulun kaltaisen asiantuntijaorganisaation johtamisessa ja toiminnassa. Opettajayhteisöissä näkyy paremmin kaverin tukeminen toimintatapa. Se on ehkä radikaalein muutos , kun muistelee omaa ensimmäistä työpaikkaa. Aloittava opettaja oli aika yksin ja kokemusten jakaminen oli aika minimaalista. Nuoren opettajan tukeminen on tänä päivänä enemmän sääntö kuin poikkeus. Paljon on menty eteenpäin mutta opettajuuteen tarvittaisiin rentoa otetta enemmän. Al Pacinon leffarepliikki " there are no mistakes in tango like in life, you just tango on" sopisi myös kouluun. Virheetön ja virheettömyyttä tavoitteleva opettaja on pahin mitä oppilaalle ja opettajalle itselleen voi tapahtua. Virheistä vain voi oppia. Ne kuuluvat osana kasvamiseen ja kehittymiseen työelämässä.

”Johtajuus on yhdistelmä strategiaa ja luonnetta. Jos pitäisi valita vain yksi, unohda strategia.”
Kenraali H. Norman Schwarzkopf