Pari viikkoa sitten rehtoreita johdateltiin tulevaisuuden haasteisiin koulussa ja johtamisessa. Mielessä on sen jälkeen pyörinyt kaksi asiaa; tulevaisuus ja opettajien koulutus. Olen pohtinut näitä yhdessä ja erikseen. Tulevaisuus on mielenkiintoinen aihe. Tässä ajassa näkyy mitä kohti ollaan menossa.Oma kysymyksensä on päädymmekö sinne mihin merkkejä ja trendejä tulkitsemalla oletimme päätyvän. Muutokset koulussa ovat aika hitaita. Meillä on turvauduttu usein turvalliseen ja tuttuun ja muutokset ovat vain korulauseita paperilla. Meidän yhteiskunnan muutokset ovat olleet hillittyjä ja vanhaa toimintatapa peruskoulussa on saanut vain kosmeettisia parannuksia. On vaikeaa sanoa, emmekö osaa lukea muutoksen merkkejä ja sitä miten ne vaikuttavat koulutukseen, ovatko jotkut muutokset vain nopeita tai puuttuuko meiltä ennakoinnin osaaminen. Käytän usein esimerkkinä tietotekniikan rantautumista kouluun.Commodore 64 pelaajat olivat vanhoja tekijöitä ja suomalainen yritysmaailma tietotekniikan hyödyntäjä kun koulu otti ensiaskelia tietotekniikassa. Tilanne ei ole parantunut. Digiloikkaa on tehty viimeiset 20 vuotta vaihtelevalla menestyksellä. Koulujen eriarvoistumisessa on onnistuttu asian suhteen. Toki tietotekniikka on vain yksittäinen asia. Erityisesti tällä vuoskymmenellä alueiden eriarvoistuminen on jatkunut. Kun kasvukeskukset jatkavat kasvamistaan , niin samanaikaisesti jotkut alueet ovat toistuvan muuttotappion alueita. Muuttovirrat Euroopassa tuovat kriisialueilta lisää ihmisiä ja näiden massojen vastaanotto luo omat haasteensa kouluille. Suomalainen koulu elää muutospaineessa ja odotusten ristipaineessa. Ovatko odotukset realistisia ja näkemys selkeä. Kuka näkee tulevaisuuteen. Vastaukseni on ettei kukaan täydellisesti. Uudenlainen aika tuo uudenlaisia haasteita. Valmistusaikojen toivotaan lyhentyvän koska joillain aloilla työvoimapula on huutava. Silti eräs ammatillinen opettaja ilmaisi huolensa siitä että toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa piilee riskejä. Tuntien vähentäminen ja youtubeopiskelu eivät voi korvata opetusta. Ystäväni näki sähköalan koulutuksessa isoja riskejä. En tunne toisenalan ammatillista koulutusta niin hyvin , mutta tälläistä viestiä olen kuullut muualtakin. Oppimisen tapoja on toki hyvä kehittää ja lisätä , mutta eivät ne voi korvata opetusta.
Kysymys tulevaisuudesta on siis haastava. Meidän pitäisi yhteiskunnan tasolla osata lukea ja tulkita niitä merkkejä , mihin maailma on menossa ja hahmottaa tulevaisuutta ennakoivasti ja pystyä päättämään mitä toimenpiteitä se tarkoittaa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Mitä ennakointi koulun kohdalla voisi tarkoittaa. Opettajien koulutuksessa pitäisi asia huomioida. Jos sanotaan että kasvatamme tulevaisuuden sukupolvea, niin pitäisi olla visio ja käsitys siitä , mitä se tarkoittaa. Olen arvostellut opettajien koulutusta omasta opiskeluajastani lähtien. Myönnän että se on täysin subjektiivistaa ja epäreiluakin koska arvostelu kohdistuu vain asioihin joita pitäisi kehittää. Näkemykseni taustalla on kaksi tekijää. Kenttäharjoittelijoiden ohjaus 1990-luvulla ja 2000-luvulla sekä uusien opettajien rekrytointi ja keskustelut ensimmäisen työvuoden aikana.
Lähes poikkeuksetta samat kertomukset toistuvat opiskelijoilla. Samoja tuntisuunnitelmia väännetään minuuttitarkkuudella kuin viimeiset 50 v.Kunnia suunnittelulle, siihen työ perustuu. Kun opettajan työssä ollaan tekemisessä pienten ihmisten kanssa jotka eivät käyttäydy oletusarvosi ja suunnitelmasi mukaisesti, tuntuu ihmeelliseltä nuorten opettajien kertomukset siitä , miten joku liikunnan lehtori on palautteessa jahkannut jonkin toimintapisteen jättämisestä liikuntaradasta.Pkle, ei näin.
Ammatillinen kasvu ja sen tukeminen edellyttää keskustelua ja tasa-arvoista vuorovaikutusta ja mielellään didaktikon jonka opetuskokemus on tuore. Kun opettajankoulutus antaa perusteet opettamiselle niin muihin asioihin ei jää aikaa. Koulun rutiinit, huoltajayhteistyö , opetushallinnon perusteet käytännössä, ei sitä lakitekstiä pelkästään, valvonnat, yhteissuunnittelu. Nämä asiat opetetaan sitten siellä käytännössä ja opitaan. Aloittavalle opettajalle tulisi olla mentori. Oikea mentori, ei kollega joka välitunnilla pikaisesti ohjaa vaan mentori jolla olisi aikaa. Meidän ovtes vain ei oikein taivu tälläisiin tehtäviin
Tehdään tulevaisuus mutta tehdään se järkevästi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti