Poimintoja vähän sieltä ja täältä

Suomalaisessa koulukeskustelussa on aiheita jotka nousevat uudestaan ja uudestaan keskusteluun. Yksi näistä aiheista on lukuvuoden työaikojen ja lomien rytmitys. Itse olen sukupolvea joka nykymallilla opiskeli ja sittemmin opetti. Totutusta on tullut tapa eikä muusta ole tietoa. Skotlannin yhteistyö on tuonut tutuksi tavan rytmittää lukuvuosi toisin. Rehtorikollega vitsaili Skotlannissa että kun koko vuoden sataa,niin on yhdentekevää miten rytmitetään. Keskiverto skotti ottaa äkkilähdön lämpimään joka tapauksessa.Seurailin hetken ajan keskustelua alan ihmisten keskutelupalstalla. Minua häiritsi että asia yksinkertaistettiin koska muutoksen vaikutuksilla olisi kerrannaisvaikutuksia joita pitäisi arvioida ja tutkia. Itse en näe kysymystä yksinkertaisena.Muutoksen vaikutukset tulisi arvioida isommassa kontekstissa huomioiden vaikutukset yhteiskunnan eri aloilla, ei vaan kotimaan matkailun näkökulmasta. Henkilökohtaisesti sopii että mennään näin. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Mielenkiintoinen juttu oli taannoin myös oikeusasiamiehen tukistus liittyen syysloman valmisteluun liittyvässä oppilaiden kuulemisessa.En ole salaliittoteorioiden ystävä, mutta en voinut välttyä ajatukselta että syysloman pituteen liittyvässä väännössä ns. häviäjien puolelle jääneistä jokin olisi vinkannut että tälläinenkin puute valmistelusta löytyy. Kyllähän se erikoiselta tuntuu että yksittäisen kunnan toiminnasta tälläinen seikka nostetaan, entäs ne muut Suomen kunnat ja asian valmistelu niissä.Kestäisikö asian valmistelu ja päätöksenteon osallistuttaminen julkisen tarkistelun niillä periaatteilla mihin päätöksessa viitataan.

Taakse katsoen, olen osallistunut opetussuunnitelmatyöhön neljällä vuosikymmenellä. En muista että keskustelu OPS ympärillä olisi ollut niin vilkasta, kun se on ollut viimeiset kaksi vuotta. Ammutaan alas vaan vaikkei ole lentoon päästy.Ruotsalaista tutkijaa siteerattiin ,"varokaa ettette toista Ruotsin virheitä uudistuksissa". Vaikka naapurimaan koululaitoksessa on paljon samaa,on hyvä muistaa että eroavaisuuksia on. Silti kuuntelisin herkällä korvalla kokemuksia ja miettisin , mitä tämä tarkoittaa meillä.

Ilmassa pieniä merkkejä kaikista tulevista vaaleista. Toivottavasti mikään puolue ,ei ala lupailemaan koulutukseen hyvää ja satumaata. Ikävä sanoa mutta pakko sanoa, hallituspohjasta huolimatta koulutuksesta on leikattu. Perusrahoitus tulisi saattaa kuntoon. Koulutuksen hankerahat ovat myönteinen asia, mutta aikamoinen viidakko, entäpä parempi perusrahoitus ja korvamerkinnällä.

Suomalainen koulu on murroksessa, ei hukassa (toivottavasti). Positiivisuus ja myönteinen julkisuuskuva ovatkin kantavia asioita muutosta tehdessämme. En tiedä johtuuko iästä vai keväästä, mutta myönnän että kriittinen uusikyläläisyys nousee itsessäni, yritän silti välttää kyynistymistä. Meillä lähtökohtaisesti on asiat hyvin mutta muutoksen suunta koulussa on hiukan hukassa.Se mikä toimi luokassa 30 vuotta sitten,ei toimi tässä ajassa. Lapsia ei voi pyytää tarkistamaan asiaa tietosankirjasta, niitä ei juuri paineta. Googlataan ja katsotaan.Lapset ovat medialukutaitoisempia ja kriittisempiä tiedon suhteen kuin ennen. Absoluuttista hiljaisuutta ei ole kuin kirjallisessa koetilanteessa.Maailma on muuttunut ja lapsetkin sitä myöden, opettajienkin pitäisi jaksaa muuttua. Tosin se tuttu ja vanha turvallinen kun on mieluista, se vaan ei tahdo enää toimia. Perusasioiden juurella pitäisi olla nöyränä ja pienenä ; lukutaito, kirjoitustaito ja matikan perusteet ovat kirjasivistyksen alkeet.Ei silti unohdeta sydämen sivistystä , niilä ihmisyys viime kädessä punnitaan.