Salon Heikki , Lapuan lahja suomalaiselle musiikkimaailmalle on ollut otsikoissa kun Yle katsoi että Herra Heinämäen orkesterin intiaanihahmo sulkapäähineineen loukkaa alkuperäisväestöä. Heikki on hiukan vanhempi mutta elänyt samaa lapsuutta 60-luvulla , avaruuden valloituksen, television tulemisen, Batmanin ja länkkärileffat. Me 60 luvun pojat olimme vuorotellen lännenmiehiä ja inkkareita, mielikuvituksen olleessa vain rajana. Ei me tiedetty että päällikön sulkapäähine ison veden toisella puolella loukkaisi jotakin. Olen tehnyt pitkän uran ja elämäntyön kansainvälisyys-ja globaalikasvatuksn parissa , joten erityisellä herkkyydellä suhtaudun siihen miten etnisten vähemmistöjen asiat esitetään opetuksessa ja muutenkin. Silti ajatus siitä missä menee hyvän maun ja asiallisuuden raja on vaikea kysymys. Kääntäen näkökulmaa voisi esittää kysymyksen; milloin keskiluokkalainen väestö närkästyy viihteessä viittauksiin tuulipukukansasta
keskiolutkansasta, sulkeutuneesta mörököllikansasta. Miten viihde sitten saisi käsitellä kansallisuuta tai etnistä taustaa.
Suurinta osaa meistä naurattaa suomalaista, ruotsalaisista ja norjalaisista kertovat vitsit, eikä niistä loukkaannuta. Lähes poikkeuksetta tv-viihteen vähemmistövitsit ammutaan alas.Hyvä kysymys onkin ruokkiiko viihde streotypiota vai olsiko myös lupa nauraa itselleen. Onko intiaanipäähine loukkaus Amerikan alkuperäiskansoja kohtaan.Jos savolainen pukeutuu Härmän pukuun, onko se loukkaus vai arvostusta.Esimerkkejä ja ajatusketjua voisi jatkaa loputtomiin.En tiedä, onko olemassa sellaista siivilää minkä kautta ratkaisisimme oikean tavan toimia näissä kysymyksissä.Minusta herra Heinämäen orkesterin hahmo oli sympaattinen sulkapäähineineen ja lasten pitämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti