lauantai 26. marraskuuta 2016

Ei ne seuraukset vaan syyt

Keskustelu koulutuksen haasteiden parissa jatkuu vilkkaana. Lähestyvät kuntavaalit tulevan soten alla, ohjaavat väkisinkin päättäjien mielenkiinnon focusta kouluasioihin. Kun digikeskustelussa selvästikin eletään välirauhan aikaa, kääntyy keskustelu työrauhaan, kiusaamisasioihin ja muihin koulun arkipäivän haasteisiin. Mikään edellä mainituista ei kouluissa ole uusia asioita vaan yhtä vanhoja kuin koulukin. Lukkarin piiska on vaan vaihtunut muihin menetelmiin . Lähimmäisen kohtaamisen haasteet lienevät yhtä vanhat kuin ihmiskuntakin.Historian aikana on yritetty rakentaa ja toteuttaa utopiaa ihanteellisista yhteiskuntamalleista mutta täydellinen on vieläkin löytämättä. Ihmiskunta lienee kehittynyt vuosituhansien saatossa mutta onhan meillä vielä tarve kehittyä.

Keskustelu työrauhan ympärillä liikkuu kovasti keinojen ympärillä ja opettajan näkökulmasta kysymys on tärkeistä työkaluista.Itseä kuitenkin kiusaa keskustelun puute siitä miksi rauhattomuus koulussa ja yhteiskunnassa lisääntyy.Hoidammeko vain oireita ja lievitämme vai pureudummeko syihin. Rauhattomuus kertoo enemmän ajastamme ,arvoistamme ja maailman menosta. En lähde siihen keskusteluun etkä saa minua mukaan politiikan syntipukkien etsimiseen. USAn kahtiajakautuneisuus vaalien jälkeen kertoo kahtia jakautuneesta maasta. Suomen monipuoluejärjestelmä tekee omasta politiikastamme monipuolisempaa ja tuo asioiden eri puolet ja näkemykset esiin.Kaikki siis tarvitaan heilutitpa millaista puoluekirjaa tahansa. Kun keskusteluun on nostettu keinot erottaa oppilas rehtorin päätöksellä määräajaksi, on se toki keino tilanteen tilapäiseksi rauhoittamiseksi mutta entäs sitten , tilannehan on jo päässyt liian pitkälle ja miksi? Missä ovat ne syyt jos tähän turvaudutaan. Kysymys on varmaan monisyinen vyyhti missä pitäisi uskaltaa katsoa asiaa kaikista ikkunoista eikä etsiä syitä pelkästään koulusta. Olen kysynyt tämän joskus ennenkin , mitä yhteiskunnallisia päätöksiä pitää tehdä perheiden tukemiseksi. Neuvos -ystävä Pohjanmaalta sanoi hyvin , tässä asiassa ei pidä ruveta jeesustelemaan. Olen samaa mieltää, täytyy olla keinovalikoimia ,eikä seuraamuksia tai tukikeinoja kumpaakaan pidä sulkea pois. Kysymys on aina myös yksilön lisäkisi ryhmäm oikeuksista turvalliseen opiskeluun

perjantai 18. marraskuuta 2016

Ruuhkaa

Aamun työmatkojen ratoksi autoradiosta kuuluu Radio Nova. On yksi harvoja kanavia joista liikennetiedotteet tulevat realiaikaisina. Taannoin viikolla aamuradiossa puhe kääntyi ruuhkavuosiin. Ajanjaksoon elämässä jolloin uran rakentaminen ja perheen perustaminen käyvät käsi kädessä.Jäin kyllä miettimään että ruuhka ei välttämättä katoa elämästa lasten vartuttua, se vain muuttaa muotoaan.

Työssä kulunut syksy on ollut poikkeuksellinen.Kun lokakuussa on aikaisemmin ollut rehtorin työssä ja koulussa jonkinlainen suvantovaihe niin tänä syksynä sitä ei tullut. Osa kiirestä on tullut annettuna ja osa otettuna. Kiireen keskellä on kuitenkin aina hyvä pysähtyä katsomaan ja miettimään asioita joista voi olla iloinen.Kanadan matkasta poiki yhteistyö 5-6 luokkien kanssa perinteisellä kirjeenvaihdolla aloittaen.Vanhempainyhdistys jaksoi ponnistaa huomiseksi yhdessä oppilaiden kanssa lauantaikoulupäivän. Tietokoneluokan kalustus vei tilan uudelle vuosituhannelle, on osoittaa ryhmätyöskentelyyn edes yksi soveltuva tila.

Hyvällä hapetuksella tästä jouluun


tiistai 1. marraskuuta 2016

Kanadassa

Itseään voisi pitää kai onnekkaana, koska monet hyvät asiat ovat tapahtuneet by accident.Pari kesää sitten vastaanottaessani koulun alun kynnyksellä kanadalaisen rehtorin Albertan provinssista, en arvannut että tapaaminen johtaisi vierailuun häneen kouluunsa. Täällä kuitenkin ollaan ja olen saanut tavata opettajia ja keskustella heidän kanssaan.Lukiessani tänään paikallista opettajalehteä olin yllättynyt miten Suomen koulujärjestelmä kiinnostaa ja siitä löytyi tuoreessa numerossa useampi sivu.Vaikka Suomesta ei keltaisia koulubusseja tai koulun urheilutiimeja loydy samalla tavalla kuin Kanadasta,olen kollegani kanssa paatynyt siihen tulokseen etta meilla on yllattavan paljon yhteista. Tasa-arvo suunnitelmat, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja laaja-alaisuus nayttaytyvat hyvin samanlaisina vaikka termisto hiukan poikkeaa toisistaan. Saadessani kateen tuoreen kirjan collaborative methods niin silmaily paljasti etta Leppilammem Askon ja kumppanien oppeja eri kielella. Haasteet monella tavalla ovat myos samanlaisia, ehkapa nuorison keskuudessa suurin riski talla hetkella Kanadassa on kovien huumeiden leviaminen.Kotouttamisessa korostui taalla kaksi asiaa yli muiden .1 perheiden mukaan saaminen ja koulujen aktiivinen ensiaskel asiassa on tarkea 2 mikali kotoutettavat lapset tulevay sotaolosuhteista pakolaisina on ensimmaiseksi hoidettava emotionaalinen puoli ja traumat, ilman sita ei tapahdu oppimista eika myoskaan kotoutumista
ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lastu lainehilla

Viikon sisään laineet ovat vieneet mennessään edunvalvonnan asioihin ja johtamisen asioihin. Oikeastaan kolikon katsomista molemmilta puolin. Edunvalvonta mielletään liian usein työntekijäpuolen asiaksi.Tälläisessä ajassa se koskettaa ,se koskettaa operatiivista johtoa kuten strategistakin johtoa. Työtehtävät kun lisääntyvät entisestään ,eikä monellakaan alalla vapaa-aikaa voi hinnoitella.Raha ei ole ainut autuaaksi tekevä ratkaisu vaikkei sen merkitystä pidä vähätellä. Olen aina arvostanut niitä jotka jaksavat ja ovat sitoutuneet hoitamaan yhteistä edunvalvontaan. 80- 90 lukujen vaihteessa toimin kahden koulun yhdysopettajana luopuen tehtävästä aloittaessani ensimmäistä johtajapestiä. Kun nuorempi rehtorikollega kysyi kiinnostusta pari vuotta sitten ammattiyhdistyksen rehtorijaostoon ajattelin että katsotaan. Vuosi sitten tulin valituksi yhdistyksen hallitukseen. Hallituspaikka on mielenkiintoinen näköalapaikka isoon kenttään. Suomalaisen rehtorin pätevyysvaatimuksiin kuulu oman asteensa opettajakoulutus. Poikkeuksetta kaikki rehtorit ovat tehneet myös uran opettajina joten kyky asettua opettajan asemaan onnistuu matalalla kynnyksellä. ir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">

Niin työnantaja kuin työntekijäpuoli tietävät että opetusalan virkaehtosopimus istuu huonosti tähän aikaan missä uusi OPS pitää jalkauttaa . Se on haaste kouluissa niin rehtoreille kuin opettajille. Tällä sopimusmallilla keskustelu menee helposti lillukanvarsiin. Vuosityöaika olisi ratkaisu, signaaleja siihen positiiviseen suuntaan ilmassa, toivottavasti asiat nytkähtivät siihen suuntaan. Ennen muutosta olemme kaikki puun ja kuoren välissä.Dialogin tärkeys on nyt tärkeintä puolin ja toisin.

Lainehille vei myös oman viiteryhmän rehtorien seminaari.Me olemme isojen haasteiden edessä. Vertikaalinen johtamismalli on aikansa elänyt ja verkostojen hallinta sekä niistä riippuvuus on arkipäivää.Johtamiskulttuurin näkökulmasta delegoinnista pitää pyrkiä kohti yhteistoiminnallista toimintamallia. Ajan riittävyys on se pirullinen dilemma tässäkin asiassa. Välillä nostalgiset muistot kyläkoulusta missä uran alkuvaiheessa tepastelin koulun käytävällä villatossut jalassa ja etenin kiireettömästi oppilaiden kanssa palaavat mieleen. Voisiko ajan kelloa edes pikkuisen vääntää taaksepäin.

torstai 6. lokakuuta 2016

Seppä ilman ahjoa

Selailin uutisia ja kävi mielessä että digiloikasta puhuminen pitäisi toistaiseksi kieltää. Ei siksi että se olisi huono asia vaan siksi että valtakunnallisesti tilannetta voisi verrata sepän pajaan ilman ahjoa, kokeilkaapa huviksenne raudan työstöä ilman ahjoa," oon meinaan pari kertaa sen virheen tehny ja aina on sanomista tullu" ( lainaus legendaarisen Pulkkinen -sarjan piispan kommentista)

Omalta kohdalta en valita isommasti, on sen verran iso työnantaja ja toimija takana. Tuttuja on kuitenkin tässä maassa etelästä pohjoiseen ja maailma näyttää kyllä erilaiselta muualta katsoen. Kyllä se tutorointi on oikea askel oikeaan suuntaan mutta perusasiat valtakunnallisesti pitää saattaa kohdalleen. Sisäinen opettaja kuiskuttelee; pedagogiikka on tärkeää ei rauta mutta sisäinen Ruutsoni sanoo notta rautaa pöytähän ja nopiasti ja joka kylähän

maanantai 3. lokakuuta 2016

storming, forming and norming

Lähes poikkeuksetta erilaisten ja erikestoisten kurssien jälkeen on takki tyhjä.Sitä kysyy itseltään;mitä jäi mieleen vai jäikö mitään.Alitajunta ei kuitenaan lakkaa hämmästyttämästä ajoittain.Leppilammen Asko veti 90-luvulla yhteistoiminnallista kouluttajakoulutusta ja pitää muuten asian tiimoilta kera kelpo kumppanien kanssa aiheesta FB-sivustoa. Erityisesti mieleen jäi ryhmän muotoutumisen vaiheet; myrskyää,muotoutuu, normiutuu. Sopii muuten moneen asiaankin.Sellainen joka blogiini on eksynyt useammin kuin kerran, tietää miten vaivautunut olen ollut siitä keskustelusta mikä velloo digioppimisen ja yleensä digitalisaation ympärillä. Jokseenkin haastavaa on ollut koko digioppimisen määrittely. Sen tiimoilta onkin vielä tekemätä videoleike missä kyselen asiasta arkikäsityksia, jäi vähän vaiheeseen.

Minusta kuitenkin asian ympärillä on vihdoin noustu poteroista ylös. Keskustelu on rakentavampaa kuin vuosi sitten.Polun laidoilla on nähty että tuossa keskelläkin kulkee polku. Askelmerkit ovat hyvät .Tutoropettajia tulossa joskin niistä ei ole apua ilman koneita.
Uusikylän Kari jaksaa myös kirjoituksillaan piristää. Sivuaa digiasioita, lanseerattuja käsitteitä. Joistakin kirjoitukset saattavat tuntua provosoivilta tai kehityksen vastaisilta. Siitä tuskin on kysymys.Uusikylä oli peruskoulun puolustajia siloin kun se kritiikin kohteena oli. Emeritus vaan terveellä tavalla muistuttelee että pyörä on keksitty vaikka se välillä nimetään uudestaan. UUden opsi asioista suurin osa oli 70-luvun opsisssa eri nimillä tosin ,vrt oppimiskokonaisuudet. Kun menee lujaa, on hyvä että joku palauttaa miettimään perusasioita ja perustavien kysysmysten äärelle joiden juuret on humanismissa ja ihmisen kasvussa

lauantai 1. lokakuuta 2016

Ei nimi miestä pahenna

1990-luvun alussa osallistuin silloisen Vaasan läänin sivistysosaston järjestämään uusien rehtorien ja koulunjohtajien alkukoulutukseen. Vauhdikkaimmat koulutuspäivät vietimme Lipiäisen Toivon seurassa. Ensin päivämenot ja päälle iltamenot. Vuosikymmenen alussa elettiin vaikeita taloudellisia aikoja. Tarvittiin vuoropuhelua työnanantajien ja tekijöiden kanssa. Varsinaisen ohjelman ulkopuolella puhe usein kääntyikin hankalaan tilanteeseen maassamme ja sen ajan vastuunkantajiin Aho, Viinanen Ihalainen.

Topi sanoi Lauri Ihalaisesta osuvasti " olkoon hää mitä puoluetta onkin, hää on hyvä poika" Opetushallitukseen pääjohtajaksi oli ehdolla monta hyvää poikaa ja tyttöä, olkoot he mistä puolueesta tahansa. Ansioutuneita politiikassa, työssä, tehtävissään. Kaikilla oli näkemystä suomalaisesta koulusta ja koulutuksesta, tosin hiukan erilaisista näkökulmista. Valinta on tehty joten nyt pulinat pois kuten eräs poliitikko aikoinaan lausui. Monien suosikki jäi ehkä rannalle tai joku näkee poliittisia virkanimityksiä, en lausahtaisi kovin suureen ääneen viimeksi mainittua , eiköhän sitä ole tässä maassa ollut laidasta laitaan. Nyt uutta rakentamaan 1.1.2017 ja työrauha.
Näillä tuumin OPH