Vähän sieltä ja täältä

Kouluissa eletään taas aikaa jolloin kuluvaa lukuvuotta laitetaan pakettiin ja katseet sekä focus ovat jo tulevassa lukuvuodessa.Satunnaiset hetket oman alan blogien parissa saavat mietteliääksi.Olen yrittänyt pitkään ymmärtää miksi sana digitaalisuus herättää vastaikkainasettelua ja keskustelua puolesta ja vastaan. Täysin subjektiivinen tuntemukseni on että keskustelua hallitsee ääripäät.Missä on se ääripäiden välissä oleva iso, joskus vähän harmaakin massa, joka lähestyisi digitaalisuutta koulussa neutraalisti. Missä on se keskustelu missä puhutaan diversiteetistä, tunnistetaan hyödyt mutta tunnustetaan myös haitat tai uhkakuvat. Arvostettu tutkija Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoitti taannoin mahdollisista haitoista ( lapualainen muuten ). Kirjoitus oli hyvä vaikka sen jokunen heti teilasi.Minusta on tervettä että keskustelua käydään, pitäisi vaan muistaa tehdä se erilaisia mielipiteitä kunnioittaen. Arvostamani opettaja puhuu usein lapsuuden arvosta ja siitä miten lapsuutta ja viattomuutta pitää suojella. Kun yli 30-vuotta on takana, tulee väkisinkin miettineeksi muutosta yhteiskunnassa ja koulussa. Olen miettinyt pariinkiin otteeseen loppuuko lapsuus aikaisemmin kuin ennen vai onko lapsuus saanut uuden sisällön tai merkityksen.Kun 60-lukulaisen kotona mietittiin tv-ohjelmien sopivuutta lapsille niin tässä ajassa missä lapsen älypuhelimessa on saatavilla kaikki sopimaton sisältö voi vaan miettiä selviääkö koti ja koulu roolistaan opastajana ja ohjaajana.Moni asia on rahalla korjattavissa mutta rikkinäistä lasta ei voi korjata rahalla. Toisaalta ei pidä syyllistää esim.älypuhelimia tai kasvattajiakaan. Kysymys on paljon laajemmasta asiasta. Onko yhteiskunnassa arvot kohdallaan ja olemmeko laajassa merkityksessä lapsiystävällinen yhteiskunta. En ole varma edellisessä esittämästäni kysymyksestä. Kun kaikki yhteen ääneen sanoivat vaalien jälkeen että koulutuksesta ei leikata, niin voi tietenkin kysyä realisoituiko lupaukset.On kyseenalaista sanoa että koulutuksesta leikataan näin paljon jos samalla kuntien valtionapuja leikataan.Kuntahan pyörittää kahta isoa asiaa koulutusta ja sosiaalipuolta. Kun Sote-uudistus toteutuu ja peruskuntien tehtäviä siirtyy alueille niin kuntapolitiikot eivät juuri päätä muusta kuin koulutuksesta. Tälläisen skenaarion kuulin, jää nähtäväksi mitä tapahtuu. En usko hetkeäkään etteikö kuntien valtionavun pienenminen leikkaisi myös koulutuksesta lisää jo tehtyjen säästöjen lisäksi. Suuria ennustajan lahjoja ei tarvittu kun kirjoitin blogissani että on mielenkiintoista nähdä mitä lukioissa tapahtuu. Kannatan kaikenlaista kokeilua ja kehittämistä, eihän tätä työtä muuten jaksaisi tehdä. Onko vauhti vaan liian kova jos yleissivistävässä koulussa esimerkiksi oppilas ei lukisi lukiovuosinaan historiaa.syntyykö sivistyksen vajetta. Koululla on perustehtävänsä. Sen toteuttaminen tapahtuu perinteisesti mutta myös uusilla tavoilla ja asenteella. Uusia tapoja tarvitaan ja asennetta.50-luvun Suomisen Olli elokuvan koulua ei enää ole, toivottavasti ei? Blogeissa vilahtaa yhteistoiminnallisuus, monialaisuus, ilmiöt, hyveet, positiivinen pedagogiikka, NDLP,digioppiminen. Paljon uusia sanoja ja käsitteitä, paljon vanhoja tuttuja asioita jotka nostetaan esille. Kehityksen ja historian syklin toistumista kouluissa. Mikä on yläkäsite, mikä on alakäsite, mikä asia sijoitetaan jollekin alisteisesti.Vuodet koulussa saavat sormen menevän suuhun, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Pointti on kuitenkin se että seinien tulisi olla laveat, kaikki hyvät asiat löytävät paikkansa, pirstaloimatta kokonaisuutta , näin uskon.onko vääriä ratkaisuja sitä en lähtisi edes spekuloimaan.

Rehtoriuden ytimessä-lyhyt oppimäärä

Selattuani yhteisöpalvelu Facebook ystävälistaa huomio kiinnittyi siihen että ystävissä on paljon rehtoreita; entisiä, nykyisiä,eläkkeellä olevia. Kolmessa vuosikymmenessä tuttuja kertyy eri yhteyksistä. Rehtoriystäviä löytyy erilaisilta kouluasteilta perusopetuksesta opistoihin.Jäin miettimään rehtori-nimikettä. Wikipediaan kurkistus avasi asiaa sen verran että rehtori sana tulee latinan kielen rector sanasta mikä on johdettu regere verbistä ( hallita). Nimikettä oli aikoinaan käytetty kirkkoherroista mutta Pohjoismaissa termi siirtyi kirkolliselta alalta koulutukseen. Rehtori nimistystä käytetään oppilaitoksen johtajasta ala-asteelta yliopistoon. Suomessa rehtori on myös yksi Tasavallan presidentin myöntämistä arvonimistä. Kauniaisten lukion entinen rehtori Tapani Ala-Reinikka on yksi arvonimen haltijoista. Perusopetuslaissa puhutaan yksiselitteisesti rehtorista oppilaitoksen johtajana. Virkaehtosopimuksessa käytetään nimityksiä koulunjohtaja tai rehtori riippuen koulun koosta. Luin taannoin Anne Karikosken väitöskirjaa " Aika hyvä rehtorksi".Tutkimukseen osallistuneiden rehtorien arkitilanteiden kuvaukset ovat kovinkin tutun oloisia.Koulun arki on kovinkin muuttumaton. Rehtorin työ yhden jaottteluperusteen mukaan on hallintotyötä, henkilöstötyötä ja pedagogiikan johtamista.Ajan hengessä työllä on taipumusta painottua hallinnollisiin tehtäviin ja pedagogiikka jää liian vähälle huomiolle, ainakin toisinaan. Suomalaisella rehtorilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa koulunsa kehittämiseen.Keskustelut ulkolaisten kollegoiden kanssa ovat vahvistaneet käsitystäni asiasta Rehtorit ovat haasteiden edessä ajatellen uuden opetussuunnitelman jalkauttamista.Hallinnoliisten tehtävien sujuvuus ja tietty jouhevuus ovatkin ajankäytön kannalta suomalaiselle rehtorille tärkeitä kun halutaan pedagogiikalle aikaa ja tilaa rehtorin työssä

24/7 yhteiskunta

Myönnän kuuluvani siihen joukkoon joka kannatti kauppojen aukioloaikojen vapauttamista.Monille ammattiryhmille kirkollisten juhlapyhien aika on ollut työntäyteistä; pelastusala, hoitoala, logistiikka,ym ja kirkkoon kuulumattomille vapaapäivä muiden joukosssa.Silti myönnän tuntevani pientä hämmennystä uudesta tilanteesta missä pääsiäispyhien aikana kaupat ovat auki. Tuoreesssa muistissa on pääsiäisen pyhät jolloin jonkin elintarvikkeen päästessä loppumaan on epätoivoisesti etsinyt elintarvikekioskia.Menetetäänkö jotain uudessa tilanteessa; hiljaisuutta, pysähtymistä ja isojen kysymysten ääreen pysähtymistä. Aika näyttää miten pysähtymätön kauppa muuttaa perinteisiä tapojamme. Pääsiäisen aikana ollaan kuitenkin kristinuskon ydinkysymysten äärellä.Ajassa missä vannotaan tieteen nimiin ja haetaan asioile vahvistusta tieteen tuloksista, on poikkeuksellista että ihminen joutuu tieteen ulottumattomissa olevien asioiden kanssa vastakkain.Pääsiäisenä itse kukin kristityksi itseään kutsuva joutuu pohtimaan, uskonko että puusepän poika joka ristiinnaulittiin nousi kuolleista ja meitäkin maallisen vaelluksen jälkeen odottaa taivaallinen vaellus. Mielenkiintoinen kysymys jonka kanssa moni kamppailee , ehkä koko elämänsä. Kristinuskon parhaita puolia on kuitenkin toivo. Pääsiäisen tavat ja perinteet muistuttavat meitä uudesta ja jatkuvuudesta. Mustasta mullasta nousee rairuoho, kevätaurinko muistuttaa pimeän talven taittumisesta. Hyvää pääsiäistä

Jakamista ja uuden oppimista

Yksi sosiaalisen median hyödyistä on jakaminen. Opetusalalla seminaarisalit ja kammiot ovat vaihtuneet oman alan ryhmiksi missä voidaan jakaa ja oppia toisilta. Jokainen voi oppia uutta ja se yllättää ja ilahdutta aina posittivisesti. Lyhyen ajan sisällä olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta imovien käyttöä. Alun haparoinnin jälkeen on syntynyt jo pieniä pätkiä. Yritän omalta osaltani edelleenkin jakaa ja laittaa hyvää kiertoon.Kevään aikana haastattelen opetusalan ihmisiä ja jaamme yhdessä ajatuksia ja vinkkejä.

Näkökulmaa kv-toimintaan koulussa

Myönteiset omakohtaiset kokemukset koulujen kansainvälisyystoiminnasta ja kiinnostus asiaa kohtaan innostavat lukemaan asiaan liityviä kirjoituksia ja artikkeleita.Taannoin silmiini osui kirjoitus missä kirjoittaja esitti näkemyksen että kansainvälisyyskasvatus ja globaalikasvatus ovat nuorison mielipiteen muokkausta monikulttuuriseen yhteiskuntaan missä suomalaisuudella ei ole mitään erityisasemaa. Ajatuksenakin edellä mainittu on kaukana siitä mitä kansainvälisyyskasvatuksella tavoitellaan. Kirjoitan muutaman asian ajattelun tueksi liittyen kansainvälisyyskasvatukseen. Taustana asialle voi pitää Unescon perustusasikirjaa. Järjestön yhdeksi tehtäväksi kirjattiin kansojen välisen yhteistyön edistäminen sekä rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen. Unesco Charter vuodelta 1945 oli perusta modernille kansainvälisyyskasvatukselle. Unescon lisäksi monet tahot ovat aktiivisia toimijoita kansainvälisyyskasvatuksen saralla. Kaikkien toimijoiden yhteisenä tavoitteena on antaa valmiudet tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Opetusministeriö on linjannut 2000 luvulla samansisältöisiä tavoitteita kansainvälistyvälle yhteiskunnalle. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisussa 2010 hahmoteltiin ehdotusta kansallisen kansainvälisyyskasvatuksen toimenpideohjelmaksi.Tiivistetysti ehdotus sisälsi seuraavia asioita: - näkökulmavalinta: sisällytetään kansainvälisyyskasvatuksen näkökulma keskeisiin koulutus-, tutkimus- ja kulttuuripoliittisiin sekä yhteiskuntapoliittisiin linjauksiin - prioriteetteina varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset, opettajankoulutus: vahvistetaan kansainvälisyyskasvatuksen toteuttamista käytännössä varhaiskasvatuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa sekä opettajankoulutuksessa - sekä kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat: lisätään tukea kansalaisjärjestöille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille heidän tehtävässään kansainvälisyyskasvattajina - tutkimus, yliopistot, korkeakoulut: tuetaan kansainvälisyyskasvatuksen tutkimusta ja korkean asteen koulutusta - verkostot ja kumppanuudet - toimijoiden yhteistyö: vahvistetaan kumppanuutta julkisen hallinnon, yritysten, medioiden sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kesken Kansainvälisyyskasvatuksen voidaan katsoa rantautuneen kouluihin laajemmin 1970- luvulla.Kansainvälisyyskasvatuksen määritelmä on pysynyt hyvin samanlaisena kuin Erkki Viljanen esitti 70-luvulla kasvatustieteen sanastossa:" oppilaiden varustamista sellaisilla asenteilla, tiedoilla ja taidoilla jotka tekevät mahdolliseksi heidän osallistumisensa kansojen väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen sekä yksityshenkilönä että kotimaansa kansalaisina " Elementit ovat pysyneet hyvin samalaisina vuosikymmenien ajan. Vuoden 2002 Maastricht Declaration sisältää samoja asioita kuin Viljasen määritelmä. Kansainvälisyyskasvatus on laaja-asia.Sillä on erilaisia ilmenemismuotoja ja näkökulmia.Unescon kansainvälisyyskasvatuksen perusta on globaalissa kehityksessä ja sen suositukset nojaavat voimakkaasti Yk:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Kansainvälisyyskasvatusta Suomessa 1970-luvulla toteutti esimerkiksi Suomen Yk-liitto.Järjestö oli valtionhallinnosta riippumaton.Koulun kansainvälisyyskasvatus ei millään muotoa ollut kuitenkaan ulkoistettua koska silloisen opetussunnitelman perusteissa löytyi perusteet toiminnalle. 1980-luvun opetussuunnitelmassa näkyy myös selkeästi perusteet koulujen kansainvälisyystyölle. Erilaiset teemapäivät ja viikot tulivat näkyvimmin osaksi koulujen toimintaa. 1990-lukua voidaan monellakin tapaa pitää virstanpylväänä. Suomen Eu-jäsenyys ja Cimon perustaminen avasivat uusia ovia; opettajien ja oppilaiden liikkuvuus Euroopassa. Kansainvälisyyskasvatuksen teoriamäärittelyssä erilaisia määritelmiä. Viljasen 1970-luvun määritelmä kestää ajan hampaan. 1990 -luvulla ja 2000-luvulla käsittenä on perinteisen määritelmän rinnalle tullut interkulttuurikasvatus ja monikulttuurikasvatus, jälkimmäinen Suomessa erityisesti 1990-luvulta lähtien. Yhteistä kaikille on pyrkimys kulttuurien tuntemukseen ja ennen kaikkea ymmärrykseen. Koulujen kansainvälistyminen ei ole itsetarkoitus.Muuttuvassa ja globalisoituvassa maailmassa se on mahdollisuus kulttuuriseen osaamiseen ja myös kielitaidon kehittymiseen. Kv-toiminta ei ole myöskään pois oman maan tuntemuksen ja kulttuurin tuntemuksesta, parhaimmillaan se tukee myös sitä erilaisten projektien kautta. Kouluissa on hyvä muistaa ettei kansainvälinen toiminta ole yksinomaan liikkuvuutta vaan siinä on selkeästi erilaisia tasoja jotka OPH ja Cimo ovat yhdessä määritelleet 2009 1 kansainvälisyys alkaa yksilön asenteista ja tiedoista sekä taidoista 2 Kotikansainvälisyys tuo maailman kouluun 3 Kansallinen kansainvälisyys on osaamisen vaihtoa kotimaassa 4 Henkilöliikkuvuus ja hanketoiminta vievät yli maan rajojen Lopuksi, opettajien ja koulun tehtävänä on kasvattaa oppilaista kansalaisia globalisoituvaan maaailmaan. Koulu tarjoaa sen tietämyksen ja kulttuurisen osaamisen mitä tarvitaan maailmassa

Lukio ja toinen aste

Lukiokoulutuksesta kirjoittamista voisi verrata heikoilla jäillä kävelemiseen.Substanssiosaamista asiasta kun ei allekirjoittaneella ole. Kokemukset lukiosta rajoittuvat omaan lukioaikaani 1977-1980 ja kokemuksena kahden lukiolaisen isänä 2000-luvun lopussa.Kirjoittamiseen innoitti kuitenkin lukion rehtorikollegan sanat. Onnitellessamme valtakunnallisesti menestyneen lukion kollegaa, hän totesi että kiitos kuuluu koko koulupolulle alakoulusta lukioon asti. Kommentti teki minuun ainakin vaikutuksen, katsottiin koko metsää , ei vain sen yksittäistä puuta. Vuosien saatossa olen yrittänyt säännöllisin välein muistuttaa itseäni siitä että on kysymys koko suomalaisesta koulutusjärjestelmästä , ei vain siitä asteesta tai koulumuodosta mitä itse edustaa.Toinen kirjoittamaan innoittava syy oli Hesarissa ollut kysymys; estääkö ylioppilaskirjoitukset lukion kehittymistä/kehittämistä. Kysymys on aika mielenkiintoinen.Itse olen aina pohtinut sitä että lukion oppimäärän suorittamisesta voi saada todistuksen ja toisaalta koulumuoto tähtää ylioppilaskirjoitukseen mikä omassa nuoruudessa oli kriteeri jatko-opinoille.Koulu heijastaa aina yhteiskunnan trendejä, tämä on näkynyt myös lukiossa.1977 keskikoulunsa/peruskoulunsa päättävällä oli karkeasti jaotellen seuraavat vaihtoehdot a hakea lukioon b hakea ammattikouluun c hakea kauppaopistoon. Mikään valinnoista ei estänyt jatko-opintoja mutta työtä ja omaa aktiivisuutta ne vaativat koska valmiita väyliä ei ollut.Tiedän yhden tohtorin joka valmistui ensin ammattikoulusta . Sen jälkeen tentti yksityisesti oppikoulun. Oppikoulusta tie jatkui yliopistoon ja akateemiset opinnot huipentuivat tohtoritutkintoon. Olen tavannut omia oppilaitani jotka ovat puurtaneet sekä ammattitutkinnon että ylioppilastutkinnon. Paljon on menty eteenpäin niistä päivistä kun oma lukioaika sujui koulumaisesti.Kurssimuotoisuus on arkea tämän päivän lukiolaisille. Hesarissa oli taannoin myös juttua siitä ,pitäisikö lukiossa olla mahdollisuus keskityä vain osaan aineista. Mielenkiintoista nähdä mihin suomalainen lukio etenee.

Läksyt ikuisuuskysymys

Eläkkeellä oleva kollegani oli aamu-tv:ssä puhumassa miten lasta voidaan tukea koulunkäynnissä. Keskustelussa puhuttiin myös läksyistä. Kotitehtävät lienevät yksi koulunkäyntiin liittyvä kestosuosikkiaihe, arvioinnin lisäksi, vuosikymmenestä toiseen.Muistelin opettajan uran alkuaikojen vanhempainiltoja. Lähes poikkeuksetta läksyistä keskusteltiin aina. Mielipiteet huoltajilla saattoivat olla yhtä kaukana kuin pohjoisnapa ja etelänapa toisistaan. Mielipiteet eivät voi olla absoluuttisesti oikeita tai vääriä ja opettajan tehtäväksi jäikin usein saada keskustelijat navoilta päiväntasaajan paikkeille.Mikko Saari bloggasi myös aiheesta taannoin. Asian suhteen joudun minäkin kirjoittamaan mututuntumalla. En ole tutustunut aiheesta oleviin tutkimuksiin.Oppimista ja lahjakkuutta käsittelevissä kirjoituksissa kertaamisen ja harjoittelun merkitys on tunnustettu yhtenä osatekijänä. Läksyt ovat sikäli hankala asia ettei asiasta ole yleisohjetta tai erillisiä määräyksiä. Harkinta asiassa on opettajalla. Harkinnassa tulee kuitenkin huomioida perusopetuslain lähtökohdat iäastä ja kehitystasosta ja riittävästä levosta.Luokkien heterogeenisyyttä ajatellen läksyt eivät välttämättä ole yhteismitallisia ,eri oppilaila voi olla eri määrä läksyjä. Mihin läksyjä oikeastaan tarvitaan? Eikö koulu ole nimenomaisesti oppimista varten. Naapurimaa Ruotsin alan lehtiä tulee satunnaisesti silmäiltyä ja sama keskustelu on siellä jo käyty.Pyrkimyksenä oli erottaa selkeästi lapsen ja perheen vapaa-aikaa lapsen koulutyöstä luopumalla ja vähentämällä läksyjä. Onko läksyistä hyötyä. Äkkiseltään mieleen tulee kaksi asiaa.Kasvatuksellinen merkitys vastuun ottamisena omasta työstä ja ainakin alkuopetuksen vuosina huoltajat voivat seurata koulutyön etenemistä. Onko läksyistä hyötyä oppimisen kannalta.Tätä voisi kai tarkastella kahdesta vinkkelistä; missä oppiaineessa hyötyä on selkeästi ja tarkastella itse läksyjä, mitä ne ovat.Viitteitä on että lukutaidon ja matematiikan taitojen kehittymiseen läksyillä on merkitystä. Millaisia läksyjen tulisi olla. Mieleen tulee seuraavanlaisia asioita; läksyn tulisi olla mielenkiintoinen ja sillä on oltava selkeä yhteys ja funktio opittavaan asiaan. Läksyistä voi käydä ja on suositeltavaa keskustella oppilaiden kanssa, läksyjä voisi antaa ryhmäläksyinä ja mahdollistaa niiden tekemistä kerhomuotoisesti tai kummi/tukioppilaiden kanssa.Oppilaan mielekkääksi kokema läksy lisää parhaimmillaan oppimisen iloa ja onnistumisen kokemusta.Vaikka läksyjä tulee lähestyä jo uuden opetussuunnitelman vuoksi uudenlaisesta tulokulmasta niin taitaa silti löytyä asioita missä perinteinen harjoittelu tuottaa tuloksia, kertotaulu taitaa olla niistä kuuluisin esimerkki vaikka joku matemaatikko saattaa tästä minule ärähtää.Vieraskielisten sanojen opettelu perinteisesti pänttäämällä sopii ainakin osasta oppilaille. Itselläni on ollut ilo seurata yhden vuosiluokan kokeilua viime syksyn aikana. Vieraan kielten opiskelua lukuun ottamatta opiskelua on tapahtunut koulussa ilman läksyjä ja oppimisen näkökulmasta ollaan päästy hyviin tuloksiin. Uskon että läksyt jatkossakin jakavat mielipiteitä.