Abroad

A couple of weeks ago I got an email from old friend of mine. We have known each other since 2003. Comenius-project brought us together. My friend works in administration in city of Ioannina. She asked me if I could come to Ioannina and speak about finnish educationsystem in seminar for educators. It is a challenge to make a presentation and think how to limit the subject and pick up essential information of finnish education system. I decided to accept the invitation and started to prepare presentation for seminar. I am grateful for many persons who helped me. I got help and material from Martti Hellström and Harri Peltomäki.
Finlands Pisa-reputation is still very strong and it is reason why delegations want to come and see finnish school and finnish educators are asked to make presentations abroad. I have done presentations before in Scotland and Canada but mainly in the single schools. This time was different because people were also interested in curriculum and our new two years old curriculum still wakes up a lot of discussion in Finland.

In seminar there were also greek members of European parliament and they talked education and economics. Difficult combination at the moment ,there is a will to improve and make reform in education system but there is not money to start large reform. Other member of parliament told that he was very impressed of the speech president Niinistö held in Brussels talking about importance of lifelong learning.

In my presentation I wanted to point out that finnish education system can not be transferred or exported just like that. Education system contains always cultural context. The best country can do is to think ; what good we have in our system and what we can borrow, what works.
All the changes do not necessarily need money sometimes it is new thinking and new attitude.
Change is always challenge and small steps are often best steps in reforms. One of the best things in finnish education is that we do not lead reforms from top to down. We want to make reforms by asking opinion of the field. Goverments come and go but we want to keep our system ever since from 1972.

Evaluation was one of the topics which interested teachers. I had to convince that we do not rank schools or teachers. Support schools and teachers is our way to maintain quality. Greek has a lot of challenges and money is not the smallest .i respect teachers in Greek. It is possible that it takes 10-20 years to achieve a decent economy . Teachers believe in future and are positive, that is probably only way to survive.

My respect

Hyviä hetkiä

Koulu on tyhjentynyt syyslomaksi opettajista ja oppilaista. Siivousta, painon virittäjää ja ovien asentajaa löytyy. Yksi parhaimpia hetkiä kuitenkin rehtorin syyslukukaudessa. Omat ajatukset kuuluu ja ajatustyö ei keskeydy. Hyvä hetki katsoa mitä on tullut tehtyä ja mitä jäänyt tekemättä. Onneksi tekemästöntä ei kuitenkaan paljon. Lokakuu on rehtorin vuosikellossa riskien arviointia ja loppukuusta kun määräaikaisten palkat ovat menneet maksuun , voi katsoa talouden kehitystä tähän asti ja miettiä mahdollisia hankintoja. Siinä on tekemistä. Erilaisten hankintojen lykkääminen johtaa pääsääntöisesti noidankehään jolle ei näy loppua, mutta priorisointi oppilaan etu edellä niin sillä selvitään. Parin vuoden jälkeen nykyisen opetussuunnitelman haasteet alkavat aueta entistä selkeämmin. Yleinen osa opetussuunnitelmaa elää omaa elämäänsä ja ainekohtainen osio omaansa, näin ainakin koen voimakkaasti. Meikäläinenkin on oman aikansa opettajankoulutuksen lapsi. Ainekohtaiset tavoitteet kuvattiin aikaisemmin selkeästi sisältöinä vuosiluokittain ja peilattiin oppimista sisältöihin vuosiluokittain. Olen käyttänyt aikaa suomenkielen opetussuunnitelman vuosiluokkatavoitteisiin. Minua häiritsee ettei kielen rakenteista puhuta tavoitteissa selkeästi. Tein kuitenkin oivalluksen. Tavoitteiden kanssa pitää lukea yhtä aikaa 6 luokan hyvän osaamisen kuvausta. Kuvaus raamittaa selkeästi sisältöjä. Oppilaan taitojen lisäksi on myös kysymys sisällöistä.

Ympyrä sulkeutuu

Nuori opettaja pienessä kunnassa tulee helposti vedetyksi seuratoimintaan, seurakuntaan ja politiikkaan. Harva myös osaa kieltäytyä kohteliaasti. Minä en aikoinani osannut sanoa ei. Vuosista erilaisten yhdistysten kokoonpanoissa voisi sanoa ; se antaa ja ottaa. Usein osallistuminen osuu vielä elämän ruuhkavuosiin. Muutto työn ja vaimon perässä vapautti kerralla 2009 kaikista velvotteista. Viimeiset kohta 10 vuotta onkin ollut oman paikan etsimistä ja löytyihän se lopulta pellon laidasta. Muutama viikko sitten kävi kutsu lähteä mukaan seurakuntavaaleihin. Omalla kohdalla se on jonkinlainen ympyrän sulkeutuminen, koska yhteisiin asioihin osallistuminen lähti juuri seurakuntatyöstä 90-luvun alussa kestäen aina vuoteen 2009.Suurempia kampanjoita en aio käydä, yhteisellä asiallahan tässä ollaan ja katsotaan miten käy. Väkisinkin tulee tässä yhteydessä mieleen vitsi Pohjanmaalta. Isäntämies oli tullut valituksi kirkkovaltuuston ja oli kovasti miettinyt miten esittelisi itsensä ensimmäisessä kokouksessa. Kun arvovaltaisessa joukossa oli ollut opettajaa, kirkkoväärtiä, ja muitakin hienohelmoja niin isäntä omalla esittelyvuorollaan oli sanonut, mä oon kuulkaa se syntisten erustaja. Näin Pohojanmaalla.

Miksi hanke tai projekti onnistuu

Viran puolesta ja omasta tahdosta on päässyt tai joutunut erilaisiin projekteihin tai hankkeisiin. Osasta on jäänyt myönteiset muistot ja osan mielellään unohtaisi. Kun miettii sekä onnistumisia ja epäonnistumisia , niin muutamia ajatuksia onnistumisen taustalta nousee.

1 Asenne ratkaisee. Olisipa aina nuoren abiturientin asenne kun tulee ensimmäisen kerran sijaiseksi kouluun. Kaikki käy ja usko onnistumiseen on horjumaton. Suurin osa risikitietoisista on asenteen jo kadottanut.

2 Usko onnistumiseen. Jos ei usko vankasti että tämä onnistuu, niin ei kannata lähteä projekteihin.

3 Työnteko ja yrittäminen. Meistä harva josko kukaan on tuo sarjakuvan Hannu Hanhi jolla on aina myötäinen onni. Tarvitaan tylsää, raskasta, pelkkää työtä.

4 Suunnitele oikeita asioita ja fokusoi.Olen istunut työryhmissä missä loputtomasti suunnitellaan tavoitteita ja arvioidaan riskejä. Pahimmillaan se tarkoittaa että sisältö ja operatiivinen toiminta on kadoksissa. Tavoitteet ovat niin korkealentoisia että ajatus siitä mitä käytännössä pitäisi tehdä on kadoksissa.

5 Katso maailmaa ja asioita vähän erilaisten silmälasien kautta. Siellä misssä muut näkevät ongelman ja mahdottomuuden, yritä nähdä mahdollisuus.

6 Löydä rohkeus. Kunnalla ja valtiolla alasta riippumatta on moni asia säädelty. Joskus joutuu liikkumaan harmaalla aluella. Tarkastele sitä mistä ei ole säädetty tai määrätty. Jos asiasta ei ole erillistä ohjetta luota itseesi ja harkintaasi.

7 Oikeat syyt Projekteissa voi olla hauskaa ja kivaa mutta niistä syistä ei pidä olla mukana tai lähteä mukaan. Mitä tavoitellaan ja hyödytään ovat syitä miksi kannattaa lähteä mukaa.

8 Oikeat arvot. Taustalla pitäisi aina olla arvot ei vastikkeelisen hyödyn tai rahan tavoittelu.Jos keskustelu lähtee siitä että tähän osallistuminen tuo rahaa, niin lähtökohta ei ole hyvä. Mihin asiaan rahoitus hankkeen tai projektin onnistumisen kautta tuo lisäarvoa , on oikea lähtökohta.

9 Tiedottaminen. Kaikesta muusta melkein selviää mutta tiedottaminen on haastavaa oli kysymys sitten työryhmien sisäisestä viestinnästä tai ulospäin tiedottamisesta. Sote- tiedottaminen tällä hallituskaudella lienee parhaimpia esimerkkejä tiedottamisen haasteista.

10 Epäonnistunut haaste ja projekti on myös oppimisen ja kasvamisen paikka. Ylpeyden nieleminen, pettymyksen sietäminen ja häviämisen taito ovat tärkeitä selviytymisen taitoja.

Tälläisiä asioita tuli mieleen taakse katsoessa

Loma kutsuu

Juhannussää ei päässyt yllättämään tänäkään vuonna. Kun viimeiseen 15-20 vuoteen keskikesän juhla on tullut vietettyä ulkomailla, niin tämä kotimaan juhannus vahvisti että lomaratkaisut ovat olleet hyviä. Säästä huolimatta mieli on iloinen,juhannuksen jälkeen alkaa virkarehtorin loma. Mieli on silti vielä käymistilassa; ajatukset harhailevat työasioihin. Jäikö jotain tekemättä. Tunne kuuluu asiaan, lomamieli valtaa mielen kun aamulla tajuaa ettei tarvitse lähteä töihin.Malttia vaatii myös oman mielen ohjaus, loma ei ole kodin rästitöitä varten vaan lepoa pitää olla. Erilaisia mielenkiintoisia juttuja on odotettavissa loman jälkeen. Linkedin tili tuottaa yllätyksiä, sain pyynnön kirjoittaa erääseen ulkomaiseen julkaisuun englanniksi artikkelin pedagogisesta johtamisesta. Nyt kuitenkin lomaillaan ja nautitaan.

kutsuja

Työsähköpostiin ja henkilökohtaiseen sähköpostiin tulee tasaisin välein kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, työpajoihin ja alan tilaisuuksiin. Kaikki ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia.Aika kuluisi rattoisasti osallistuen, mutta kun on varsinainen työ ja ikääntyessä alkaa arvostaa omaa vapaa aikaa, niin on tehtävä valintoja ja valikoitava.Viikko sitten sain haastattelukutsun eräältä koulutusalan startup yritykseltä. Halusivat kysellä ja kuulla ajatuksiani pedagogisesta johtamisesta.Kun rehtorien työnkuva on muuttunut siten että yleishallinnon asiat vievät tutkitusti yhä enemmän aikaa, niin tunsin huonoa omaatuntoa aihepiiristä. Koska tärkeysjärjestyksessä pedagoginen johtaminen on kuitenkin numero yksi, lähdin mielelläni tapaamiseen.Ennen haastattelua ehdin hiukan jäsentää ajatuksiani sillä pedagoginen johtaminen on niin moniuloitteinen ja laaja asiana että siitä riittäisi sanottavaa tunneiksi, jos ei päiviksi.

Mitä sitten tuli sanottua ja sanoitettua kun pyydettiin määrittelemään pedagogista johtamista ja periaatteita:

Pedagogisen johtamisen kulmakivi koulussa on oppilaan tarve oppia ja oppimisen mahdollistaminen oppilaalle. Opettajien usein käyttämä termi "pedagoginen vapaus" on hyvä termi jos ymmärretään sen merkitys ja tarkoitus.Olen kirjoittanut useasti että pitäisi puhua pedagogisesta vastuusta oppilasta kohtaan. Vapauden irvikuva on pahimmillaan opettajalle itselleen sopiva työtapa toimia luokassa. Mikä sopii yhdelle lapselle luokassa, ei sovi kaikille. Oppilaasta lähtevä opetustapa tai oppimisen järjestelyt sisältää ajatuksen siitä että opettaja huomioi jokaisen oppilaan tarpeet ja yksilölliset haasteet.
Johtaessaan yksikköään rehtorille avainasemassa on yhteinen keskustelu erilaisista asioista kuten arvioinnista, opetussuunnitelmasta ja yhteisistä toimintatavoista. Yhteinen keskustelu ja sopiminen luo ne yhteiset puitteet ja toimintatavat. Yhtenäinen toimintakulttuuri tekee koulunkäynnin lapsille tasa-arvoiseksi. Ei ole ns " mukavat opettajat vs paska opettajat".
Pedagoginen johtaminen edellyttää toisaalta suunnnitelmallisuutta mutta myös riittävän pientä vauhtia. Uusi opetussuunnitelma on ollut iso muutos. Lähtökohdiltaan se on erilainen. Sen perusteissa ihmiskuva ja kasvun arvopohja nousee eri lailla keskiöön kun vanhoissa opseissa. Se haastaa myös aineiden osalta siten että vanhoista sisältöluetteloista on menty taitojen opettamiseen millä arvioinnin kannalta on aivan uusi merkitys. Ei mitata sisältöjen osaamista vaan taitoa ja sovellusta. Tämä on iso kulttuurinen muutos arvioinnissa.
Opettajat haluaisivat keskittyä perustyöhön ja luokkatyöhön.Siksi on säännöllisin välein keskusteltava siitä mistä me puhumme kun puhumme perustyöstä. Sellainen ammatti missä tultiin aamulla kouluun ja lähdettiin iltapäivällä opetustuntien jälkeen kotiin, sitä ei ole. Opettajan työssä oma työpari , luokka-asteryhmä ja yhteisö ovat entistä tärkeämmässä roolissa. Rehtorina ajattelen itse sitä miltä koulu näyttää ulospäin huoltajiin päin, ei niinkään yksittäinen luokka tai luokka-asteet. Koulu ei voi olla yhteiskunnasta erillään oleva saareke siksi on mielestäni merkityksellistä jokaisen opettajan työn kannalta että mielletään koulun laajempi tarkoitus ja tehtävä yhteiskunnassa kun koulu vain yksittäisen opettajan tai luokan työskentelynä
Kun asenne ja arvot ovat kohdallaan on pedagoginen johtaminen myös käytännön tekoja rehtorille.Yksi peagoginen työkalu on lukujärjestysohjelma. Rehtorilla on suuri valta järjestää opetus pedagogisin perustein toimiviksi viikoiksi tai jaksoiksi. Itse olen käynyt sitä perinteistä Jaakobin painia perinteisten kysymysten kanssa; onko lukuaineet tarkoituksenmukaista sijoittaa aamupäiviin vaan lähestyäkö asiaa toisin järjestämällä liikuntaa vaikka poikavoittoisille luokille. Nämä ovat pedagogisia kysymyksiä joita rehtorit punnitsevat työjärjestyksiä suunnitellessaan.
Osana pedagogista johtamista on tärkeää miettiä miten tuetaan kouluttamalla opettajien osaamista.Viimeiset vuodet ovat tietotekniikan asiat olleet keskiössä mutta yhä enenevässä määrin on pohdittava sellaisia koulutuksia millä vahvistetaan ryhmien hallintaa.

Tässä maistiaisiksi muutamia asioita joita puhuin. Kerron kun on ajankohtaista mihin startup -yritys tietoja käytti

Kun saa siteerata itseään

Kun kirjoittelee jonkin verran, tulee päivä jolloin saa siteerata omia tekstejään. Jostain syystä keskustelu oppivelvollisuusiän nostamisesta jatkuu. Kaivoin kirjoittamani blogin vuoden 2014 elokuusta. Nuorten syrjäytymisestä keskusteltiin silloinkin ja lääkkeeksi tarjottiin samaa oppivelvollisuusiän nostoa. Hiukan hymyilytti kun asiasta kirjoitti Martti H ja Pete J taannoin Hesariin ja kaima Opetushallituksesta kynäili myös muutaman rivin.Syrjäytyminen on ongelma ja huolestuttava asia. Se on yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta tragedia henkilökohtaisella tasolla ja yhteiskunnalle taloudellinen menetys. Ongelma on kuitenkin marginaalinen, suurin osa nuorista tietää esimerkiksi peruskoulun jälkeen opiskelupolkunsa toiselle asteelle. Näitä nuoria kohtaan oppivelvollisuusiän nosto olisi mielestäni rangaistus. En valitettavasti näe siinä logiikkaa että kouluunsa kypsynyt nuori joka mahdollisesti on osan jo koulupolustaan pinnannut tai ei käytännössö käy koulua ollenkaan hyötyisi pakollisesta lisävuodesta. Kysymys ei ole pelkästän tästä nivelvaiheesta vaan syrjäytyminen on alkanut aikaisemmin. Laajassa katsannossa syrjäytymisen haasteet ovat yhteiskunnalliset eivät koulusta johtuvia. Usein on kysymys perheen syrjäytymisestä ja taustalta löytyy monia syitä;köyhyys, työttömyys, alkoholi, päihteet.

Syrjäytyminen on siis monitahoinen käsite ja ilmiö. Toki koululla on tehtävänsä myös sen ehkäisemiseksi. Tasa-arvoiset mahdollisuudet, yksinäisyyteen, kiusaamisen ja huonoon oloon puuttuminen. Summa summarum, olen samaa mieltä oppivelvollisuus iästä kuin olin neljä vuotta sitten. Oikeat konstit oikean ongelmaan, ei pakkoa.