Kun saa siteerata itseään

Kun kirjoittelee jonkin verran, tulee päivä jolloin saa siteerata omia tekstejään. Jostain syystä keskustelu oppivelvollisuusiän nostamisesta jatkuu. Kaivoin kirjoittamani blogin vuoden 2014 elokuusta. Nuorten syrjäytymisestä keskusteltiin silloinkin ja lääkkeeksi tarjottiin samaa oppivelvollisuusiän nostoa. Hiukan hymyilytti kun asiasta kirjoitti Martti H ja Pete J taannoin Hesariin ja kaima Opetushallituksesta kynäili myös muutaman rivin.Syrjäytyminen on ongelma ja huolestuttava asia. Se on yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta tragedia henkilökohtaisella tasolla ja yhteiskunnalle taloudellinen menetys. Ongelma on kuitenkin marginaalinen, suurin osa nuorista tietää esimerkiksi peruskoulun jälkeen opiskelupolkunsa toiselle asteelle. Näitä nuoria kohtaan oppivelvollisuusiän nosto olisi mielestäni rangaistus. En valitettavasti näe siinä logiikkaa että kouluunsa kypsynyt nuori joka mahdollisesti on osan jo koulupolustaan pinnannut tai ei käytännössö käy koulua ollenkaan hyötyisi pakollisesta lisävuodesta. Kysymys ei ole pelkästän tästä nivelvaiheesta vaan syrjäytyminen on alkanut aikaisemmin. Laajassa katsannossa syrjäytymisen haasteet ovat yhteiskunnalliset eivät koulusta johtuvia. Usein on kysymys perheen syrjäytymisestä ja taustalta löytyy monia syitä;köyhyys, työttömyys, alkoholi, päihteet.

Syrjäytyminen on siis monitahoinen käsite ja ilmiö. Toki koululla on tehtävänsä myös sen ehkäisemiseksi. Tasa-arvoiset mahdollisuudet, yksinäisyyteen, kiusaamisen ja huonoon oloon puuttuminen. Summa summarum, olen samaa mieltä oppivelvollisuus iästä kuin olin neljä vuotta sitten. Oikeat konstit oikean ongelmaan, ei pakkoa.