Kari Uusikylä muistutti meitä blogissaan taas tärkeästä asiasta, arvosana seitsemän oppilas ei ole arvosana seitsemän ihminen. Siitä rexi sai puheessaan lähteville kuutosille arvokkaan teeman.Ja totuttuun tapaan suvivirsi keskustelu onnistui taas kerran nostamaan myös päätään. Opetushallitus linjasi muutama vuosi sitten ettei kysymys sen laulamisessa ole uskonnon harjoittamisesta vaan perinteestä, no nämä on näitä kestoaiheita.
Koulutuskeskustelu nousee julkisuudessa taas myönteisesti esille.Puheet ovat kauniita kuten ennenkin.Tosin tässäkin asiassa teot vain merkitsevät niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Kaikki teemat eivät kolahda meikäläiseen hyvyydestään huolimatta. Tulevaisuuden näkökulmasta kestävä kehitys ( 2030 ), sosiaaliset taidot ja arvot/hyveet ovat ihmisten ja ihmiskunnan näkökulmasta ratkaisevia asioita.
Mittarissa alkaa olla ikää sen verran että kollegaa eläköityy tihenevään tahtiin.Läksiäisissa hymyilyttää ,miten vuosikymmenien aikana koulumaailmassa on koettu ja jaettu samat murheet ja ilot. Ne tulevat puheissa selkeästi esille. Maailman muutos näkyy myös selkeästi. Työelämään astuva opettaja tai aloitteleva rehtori kohtaa uudenlaisia haasteita. Aamulla töihin ajellessa mietin yhtä stereotypiaa syrjäytymisestä. Vanhassa ajattelussa syrjäytyminen nähtiin työttömyydestä, alkoholismista ja köyhyydestä nousevina asioina ja niiden vaikutus on toki kiistaton. Katsoisin myös asiaa toisesta näkökulmasta , vaurauteen ja varakkuuteen liittyy usein myös huoltajilla pitkät päivät , elämän myymistä työlle. Ne voivat myös aiheuttaa turvattomuutta lapselle jota ei voi kompensoida kivoilla "hilavitkuttimilla ja härpäkkeilla "
Yhdestä asiasta sitä koulutusalan ihmisenä haaveilee; jospa jokainen eläköityvä opettaja/ rehtori kirjoittaisi edes yhden viisauden tai pedagogisen oivalluksen muistiin jälkipolville, niin meillä olisi huikea aarre käsissämme.Hyvää osaamista valuu hukkaan ja unholaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti