Koulumiehen elämänpolulta poimittua. Kirjoitan enimmäkseen ajatuksistani, kokemuksistani ja muistoistani työuran varrelta.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Joulua kohti
Talvipäivänseisauksen lähestyessä suupielet kääntyvät väkisinkin pieneen hymyyn.Päivä alkaa pidentyä ja kevättä kohti mennään. Tälläisellä 60-luvun lapsella on syvään iskostunut mielikuva että talvet ovat lumisia ja valkoinen hanki valaisee maan. Ilmatieteen laitoksen tilastot saattavat kertoa muutakin, mutta mielikuva on vahva.Kesäihmiseksi ja kesälapseksi tunnustautuvalle pitkä ja pimeä syksy on haaste. Välillä tuntee läheistä sukulaisuutta karhun kanssa; herääminen pimeään aamuun ja töistä palatessa sohvan syleilyyn. Ennen kristinuskon rantautumista Pohjolaan, näihin vuoden-
aikoihin sytyteltiin kynttilöitä ja tulia tuomaan valoa pimeään. Edellisellä viikolla olin etuoikeutettu päästessäni seuraamaan kaksia joulujuhlaharjoituksia ja joulujuhlaa. Tänä vuonna juhla oli rakennettu joululaulujen historian ja perinteen ympärille. Harjoituksia kuunnellessani muistot veivät mielessäni ensimmäiseen opettajavuoteen 1981-1982.Armeijasta kotiutunut nuori mies pestautui lukuvuodeksi väliaikaiseen luokanopettajanvirkaan.Syyslukukauden päätös huipentui kyläkoulun joulujuhlaan.Juhlasta jäi monta muistoa, erityisesti joululaulujen esittäminen.Samoja lauluja soi koulujen joulujuhlissa edelleenkin.Kuten monessa muussakin joulun perinteessä niin myös lauluissa on ei kristillisiä aineksia.Joulun sanoma kristikunnalle on muuttumaton mutta jouluviettotapamme ovat suloinen sekoitus ruotsalaista,saksalaista, germaanista jopa kelttiläista tapaa juhlia.
Lukuvuoden loput ovat aina kiireisiä. 31.työvuosi koulussa vahvisti taas kerran asian.Tekisi mieli syyttää pimeätä syksyä mutta on kai tunnustettava (edes vähäsen) että ikäkin alkaa vaikuttaa.Bloggaamiseen ei ole riittänyt energiaa ja kävi mieli mielessä josko moisen lopettaisi.
Taidan silti jatkaa kirjoittelua. Iän myötä on tullut vakuuttuneeksi muutamista asioista elämässä: on tärkeää dokumentoida.Toinen asia on koulutuksen puolesta puhuminen.Välillä puolestapuhujat ovat vähissä. Jos omalta pieneltä ja vaatimattomalta osaltaan voi pitää keskustelua koulutuksen asioista yllä,niin hyvä koska keskustelua tarvitaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti