80-luku koulussa

Edellisen vuoden lopussa mietin kuumeisesti, jatkaako bloggaamista. Onko kaikki kirjoitettavan arvoinen kirjoitettu ja muistot muisteltu. Pienen tauon ja pohdinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen että kirjoitettavaa ja muisteltavaa on niin paljon ettei tiedä mistä taas aloittaisi. Jos minulta kysytään: mikä vuosikymmenistä työuralla koulussa on parhaiten jäänyt mieleen? Vastaan vieläkin 90-luku. Vuosikymmen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita.Uskon että moni kollega ja aikalainen jakaa tunteen kanssani. Kouluun kohdistui ennennäkemättömät säästöpaineet mutta toisaalta vuosikymmenessä oli koulun kehittämisen pioneerihenkeä. Tuota pioneerihenkeä vahvistettiin opetushallituksen akvaarioprojektilla ja haasteella profiloida kouluja. Akvaarioprojektista ja kehittämisestä olen kirjoittanut aikaisemmin 90-lukua käsittelevissä blogeissa. 1980-luku oli vuosikymmen jolloin koulua voin tarkastella lukiolaisen, opiskelijan ja työntekijän näkökulmista.Vuosikymmeneen liittyy ensisijaisesti myönteisiä muistoja. On ehkä hyvä katsoa mitä suomalaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtui ymmärtääkseen myös sen mitä suomalaisessa koulussa tapahtui. Idän ja lännen välinen jännite lientyi ja kylmä sota voitiin katsoa loppuneeksi. Puolassa alkoi vuosikymmenen alussa solidaarisuus-liikkeen liikehdintä.Mihail Gorbatsov käänsi uuden lehden Neuvostoliiton historiassa ja liikehdintä itäisessä Euroopassa piirsi Euroopan ja naapurin kartan uusiksi 90-luvulle tultaessa. Tekniikassa commodore 64 aloitti tietotekniikan marssin koteihin. Suomessa Kekkosen pitkän kauden loppu oli erään aikauden loppu. Toinen iso muutos oli rahamarkkinoiden vapautus; kun rahaa oli ollut jopa vaikea saada niin markkinoiden vapauduttua sitä suorastaan tyrkytettiin. Kaikilla oli kaveri Kansallisosake-pankista kuten mainos sanoi.Kansantalous kasvoi ja talousveturi puuskutti. 1970 öljykriisi oli vain kalpea muisto. Vauhti vain oli liian kova ja pudotus korkea markkinoiden ylikuumennettua surullisen kuuuluisin seurauksin. Peruskoulu sai osansa hyvästä talouskasvusta. Kouluverkkoa oli varaa ylläpitää, maaseudulla löytyi kylästä koulu. Armovuosilla käyviä alle 12-oppilaan kyläkouluja pidettiin loppuun asti.Peruskoulua kohtaan esitetty kova kritiikki tasaantui ainakin hetkeksi. 90-luvulla äänenpainot taas kovenivat sitä myöden kun raha väheni. Kuntien ja valtion taloudessa alkoi normipurku 1980-luvulla. Kouluissa se näkyi jonkinasteisena kuntien vapautena päättää enemmän opetuksen järjestämisestä kuin ennen.Valtionhallinnossa läänintason koulujen tarkistustoiminta lopetettin. Kenttäharjoittelussa 1984 kenttäkoululle saapui vielä tarkastaja ja lajissaan tarkastus oli viimeinen.Suuntana oli nähtävissä oman itsearvionnin lisääminen mikä myöhemmin lakiin myös kirjattiin 1990 -luvulla. 1985 lakimuutokset olivat myös merkittäviä. Ei puhuttu enää apukoululaisista vaan käyttöön tulivat Eha,Esy Emu muutokset. Selkärankaa peruskoulussa työlle antoi myös tasokurssien poisto. Ensimmäiseen työpaikkaan astuminen opintojen jälkeen 1986 oli mukava kokemus. Kerhotoimintaan ja tukeen oli resursseja. Opsia oli päivitetty. Uuden opetussuunnitelman jalkauttamisessa läänien sivistysosastoilla oli merkittävä rooli. Eri aineissa oli lääninkouluttajia. Kouluissa oli ohjaava opettaja järjestelmä. Itse pääsin verkostoitumaan ja kouluttautumaan 3-6 luokkien ohjaavan opettajan ominaisuudessa. Vaikka aika henki muutoksen halua niin opetus oli aika opettajajohtoista.Vaihtoehtoisiin pedagogiikkoihin suhtauduttiin hiukan epäillen. Muistan pari kertaa ehdottaneeni läänintason tapaamisissa että voisimme kuulla tuulahduksia myös sieltä suunnalta. Lopulta myös saimme asiantuntijoita kertomaan Montessori-pedagogiikasta vanhan Vaasan läänin ohjaavien opettajien tapaamiseen Kauhajoelle.Yksi vakaimmista ja seesteisimmistä ajanjaksoista uralla osuu vuosiin 1986-1990. Peruskoulussa oli vakaata ja turvallista.Suurimmat haasteet opettajana liittyivät niinä vuosina leirikoulun järjestämisiin. Tänä päivänä ne ovat monissa kouluissa arkipäivää ja linjaukset niiden järjestämiseen on tehty niin työnantajan kuin ammattiliiton puolesta.Ahvenanmaalle lähteminen oli aika kova juttu 80-luvulla. Ei hassumpi vuosikymmen