Opetushallituksesta opetusneuvos Paula Mattila vieraili koulussamme viikko sitten tutustumassa kansainvälisyystoimintaan.Esittelin asioita joita olin kirjannut koulumme kansainvälisyys-vuosikelloon. Suunnittelupohja on käytössä kolmatta lukuvuotta. Kävimme kolmannessa luokassa tutustumassa samban rytmeihin ja etnomusiikkisoittimiin. Ruokalassa on esillä kielipäivän satoa syyskuulta; kartta ja tervehdyksiä oppilaiden kotikielillä.

Meillä jäi myös aikaa keskustella kansainvälisyyskasvatuksen tasoista. Ensimmäisellä tasolla on yksilö ja siitä kotikansainvälisyyden kautta edetään hankkeisiin ja henkilöliikkuvuuteen.Malli on tuttu kaikille jotka opetushallituksen kv-hankkeissa ovat olleet mukana tai tutustuneet materiaaliin opetushallituksen verkkosivuilla. Oma kv-historiani opetustyössä alkaa vuodesta 1986 ja työuran aikana olen elännyt kansainvälisyystoiminnan kehittymisen vuodet tähän hetkeen. Merkittävä virstanpylväs oli Suomen liittyminen Euroopan Unioniin. Vuosikymmenien jälkeen yksi asia nousee mieleeni ja sen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Kansainvälisyys koulussa on moniulotteinen ja monitahoinen asia mutta yksinkertaisimmillaan ja parhaimmillaan , se on monipuolista ja hyvää opetusta uskonnossa , historiassa , kielissä ja maantiedosssa sekä kaikissa aineissa missä muita kulttuureita sivutaan esim. musiikissa. Jos aineet käsitellään vain läpäisyperiaatteella ilman syvällisempää otetta, ne jäävät hajatiedoksi.

Jos aikaa olisi ,kirjoittaisin koulujen kansainvälisyystoiminnasta kirjan, mutta vielä sitä ei ole.Haluan kuitenkin taas kerran muistutella siitä että kv-toiminta ei ole irrallista puuhastelua. Uuden opetussuunnitelman yleisessä osioissa laaja-alaisen osaamisen 2 kohdassa kulttuurinen osaaminen,vuoraovaikutus ja ilmaisu löytyy perusteet kv-toiminnalle. Tässä ajassa ja muutoksessa maailmassa ne ovat ajankohtaiset ja tärkeät.