Tasa-arvon näkökulmia

Tasa-arvon asiat ovat pinnalla kouluissa globaalisti. Kanadan vierailuni aikana tutustuin paikalliseen suunnitelmaan. Tasa-arvon asiat ovat myös myös Kanadan kouluissa ajankohtaisia. Suomi sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta on mallioppilas vaikkakin meillä on vielä tekemistä ja parannettavaa monessa asiassa. En ole varma ,olenko ymmärtänyt ,lukenut tai lukenut huonosti tasa-arvoasioita, mutta näkökulma on mielestäni liian kapea. On hyvä että tasa-arvossa pohditaan vaikkapa kokemusta omasta sukupuolesta tai sukupuolisesta suuntautuneisuudesta.Ne ovat tärkeitä asioita, enkä väheksy niitä. Silti näkökulmat tasa-arvoon ovat moninaiset ja moniulotteiset. Tasa -arvo kun on myös sosiaalista , ekonomista ja niin monen muun asian tasa-arvoa.
Luin sosiaalisesta mediasta sivistystoimenjohtajamme haastattelua Länsiväylä lehteen ja yhtenä asiana hän nosti koulun toimintakulttuurin muutoksen. Suomessa puhetapa on aika mutkaton. Armeijan jälkeen en muista teititelleeni ketään ja oppilaatkin puhuttelevat opettajaa etunimellä yleisesti. Monissa Euroopan maissa tämä ei tulisi kuuloonkaan. Kysymys ei pohjimmiltaan ole siitä vaan enemmänkin oppilaan ja opettajan välisestä suhteesta mihin sivistysjohtajamme myös viittasi. Opettaja on turvallinen aikuinen, ei lapsen kaveri.

Pakko on kuitenkin kirjoittaa se minkä olen lausahtanut aikaisemminkin. Absoluuttista tasa-arvoa ei ole eikä voi myöskään olla. Valtamerilaivan ja Jumbojetin kapteenin on jatkossakin tehtävä ratkaisut nopeasti ilman demokratiaa. Näin on myös koulussa, opettaja käyttää pedagogista vapauttaan vastuullisesti ryhmää tai luokkaa ohjatessaan.