166 päivää uuden OPS:n mukaisesti

Uusi opetussuunnitelma on tänään ollut voimassa 166 päivää. Olisi kohtuutonta ja epäreilua arvioida sitä ja sen toimivuutta. Sehän olisi kuten kehittelyssä olevan prototryyppiauton arvostelua. 2024 lienee oikea ajankohta katsoa ,saavutettiinko uudistuksella niitä asioita mitä uudistamisella tavoitellaan. Joitain hajanaisia ajatelmia " hajatelmia" uudesta opsista on syntynyt. Opetussuunnitelman kielessä on jotain mikä tekee siitä tulkinnanvaraista, en osaa selittää tai pukea tunnetta sanoiksi. Jos opetussuunnitelman laaja-alaiset kokonaisuudet tarvitsevat erikseen oppaan, voi kysyä vain miksi. Onko niin että akateemisen loppututkinnon omaavan opettajakunnan arkikäsitykset laaja-alaisuudesta vaihtelevat niin paljon että yhtenäinen toimintatapa vaatii suunnitelmatekstille tulkintatekstin vai onko kysysmys siitä että oppaita rakastavalle ammattikunnalle tehdään yksi opas lisää. Tämä ei ole kritiikkiä oppaiden tekijöitä kohtaan ,arvostan toki oppaita.

Sen sijaan tähän mennessä yllättävän vähän on noussut keskiöön yksi ops- suunnitelman keskeisistä muutoksista, oppilaan oman osallisuuden ja suunnittelun osuus opinnoissa, mutta alussahan tässä prosessissa vielä ollaan. Pieni veikkaukseni on että oppilasarviointi tulee vielä puhuttamaan matkan varrella. Riippumatta siitä miten ja missä kohtaa koulupolkua arvioidaan , niin peruskoulu päättyy numeeriseen päättötodistukseen millä oppilaan kannalta on iso merkitys toisen asteen haussa ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin. Filosofisena ja pedagogisena lähtökohtana on hyvä nostaa vahvuudet ja keskustelu oppilaan edistymisestä. Siitä juuri nyt tehdään täällä alakoulussa. Tähän kuitenkin liittyy suuressa määrin myös totuudellisuus. Huoltajan kuten oppilaankin on alusta alkaen saatava selkeä käsitys haasteista niin ettei 6 luokalla annettava numerotodistus tule kenellekkään osapuolelle yllätyksenä.

Koulut ovat haasteen edessä tiedottaessaan muutoksista ja sen suunnasta. Joudumme ehkä oikomaan median synnyttämiä mielikuvia siitä; miten kirjoja ei enää käytetä, opettaja vain ohjailee oman oppimisensa ohjaajaa ja opiskelu on yhtä ilmiötä. Ehka edellinen oli vähän karrikoitua ja tarkoituksella. Koululla on edelleen perinteinen perustehtävä lukemaan opettaminen.kirjoittaminen , matematiikan perustaidot ja perusteet luonnontiedosta.Aika isoja asioita mutta perustaitoja.

10 vuoden päästä pääsemme ehkä arvioimaan onko tavoite koulu jokaiselle toteutunut.Onko hyveet, vahvuudet vieneet koulua siihen suuntaan että jokaisen koulupolku on tarkoituksenmukainen ja motivoiva. Ken työskentelee silloin ,niin näkee.Eihän tämä nyt hyvältä näytä, vihaa ruotsinkieltä ja opiskelua kohtaan, yhteiskunnan jakautumista voittajiin ja häviäjiin.