kiiruhia

Puolitoista vuotta sitten ajatus rakentamisesta tuntui lähes mahdottomalta .Siinä vaiheessa tuntui että kerta riittää. Pelkkä tonttien katselu tuntui ylivoimaiselta, aina oli jotain puutteita tarjolla olevissa; liian korkealla, liian kaukana ja lukematon määrä muita puutteita. Kaikella lienee tarkoituksensa .Kun etsimällä ei löydy, puuttuu sattuma peliin. Puolitoista vuotta sitten keväällä pakotimme itsemme työpäivän päätteeksi katsomaan myytävää tonttia. Kun tulee tunne tämä se on , niin se on sitten menoa.
Kyllähän viidenkympin paremmalla puolella miettii onko tässä vaiheessa järkevää rakentaa, mutta joskus vaan on seurattava tunnetta ja intuitiota. Kieltämättä rakentaminen on erilaista tässä vaiheessa. Lasten ollessa pieniä rakennustyömaan edistymistä ei ehtinyt seurata sellaisella intensiteetillä kun tässä vaiheessa. Päivät työssä ja lähes päivittäin työmaalla katsomassa mitä päivän aikana on tapahtunut. Blogin kirjoittaminen on jäänyt hiukan vähemmälle mutta blogi tuntuu elävän omaa elämäänsä. Tilastossa rikkoutui 13.000 lukijaa. Kun joskus innostuu jakamaan ryhmille niin lukijoita on enemmän. Rehellisyyden nimissä on hyvä kirjoittaa auki ettei rakennustyömaalla allekirjoittanut heilu vasaran kanssa. Se on kaikkien etu, mutta lapio ja pensseli on heilunut kädessä.
Kuopuksen ollessa neljä vuotias hän kysyi voisiko käyttää työkalupakkia, vastasin että haluan nauttia sen käytöstä yksin, jolloin kuopus tokaisi " vai nauttia, sulla on aina hampaat irvessä kun työkalu on kädessä. Totuus tulee lasten suusta , valitettavasti.

Sormet kieltämättä syyhyävät kirjoittamaan , mutta monessa asiassa saattaisi toistaa itseään. Loputon keskustelu digiloikasta jatkuu eikä loppua näy, demonisointi jatkuu. Näin uran loppusuoralla on jotensakin hämmentävää huomata että suomalaisella koululla ei ole yhtä kompassia ja suuntaa. Monet eri tahot kun tahtovat ja odottavat koululta niin paljon jopa epärealistisia asioita. Koulun pitäisi vastata yhteiskunnan haasteisiin, kasvattaa lapset, lopettaa kiusaaminen ja monta muutakin asiaa. Näistä asioista toki kiusaamien on niitä asioita joihin pitäisi pystyä, mutta koulu ei voi taipua kaikkeen, on tehtävä valintoja ja keskityttävä. Meillä vain on niin ristiriitainen käsitys siitä mihin pitää keskittyä. Vaikka Uusikylä kirjoituksissaan ehkä pilke silmäkulmassa tai tosissaan provosoi, herättää hän aina peruskysymyksen kenelle ja miksi koulu on.Tiedän että hän on peruskoulumies henkeen ja vereen ja katselee sopivan etäältä maailman menoa emerituksen silmin. Lukemista, kirjoitusta , laskemisen perusteet ja kasvua ihmisyyteen, voiko enempää toivoa tai odottaa. Työmaa odottaa , kuulemisiin