Koulu,rippikoulu,ylioppilas,armeija ja tutkinto,se tavallinen tarina. Työelämässä tukka putkella,kokouksesta toiseen ja itsensä ammatillista kehittämistä, tyypillinen suomalainen polku.Uskominen että minulle ei voi sattua mitään. Sattuminen ei kuitenkaan valitse aikaa,paikkaa tai henkilöä. Vastoin käsitystämme kuka vaan voi joutua tilanteesen missä arvot joutuvat puntariin ja käyt pohjalla.Pohjalta on vain suunta ylöspäin.Tiedän mistä puhun, olen käynyt siellä.Väsymys ja puuttellinen huomiokyky aluksi vaativat rinnalle jonkun joka sanoo;nyt on lepoaika ja keskity. Voi pitää itseään onnekkaana että sellainen on rinnalla.Väsymyksestä on päästy ja huomiokyky on parantunut.Vaimo on tenyt kahta työpäivää, toisen omissa töissä ja toisen kotona.Porakone ja työkalut ovat käyneet tutuiksi.Minulle on jäänyt apulaisen rooli.Kahvin keitto ja juosta erilaisia tarvikkeita. Joskin eilen pysyi käsissä raivaustrimmeri tuttuun tapaan.Nousta voi ja kun siihen on tuki läheltä ja ystäviltä se onnistuu. Lukuisat tsempit ja kannustukset ovat kantaneet minua toipumisessa