Jokainen päivä on Naistenpäivä

Kun Elisabeth Rehn oli presidentiksi ehdokkaana, kävi mielessäni olisiko nyt Suomessa muutoksen aika. Hän ei kuitenkaan tullut valituksi mutta ehdokkuus oli merkittävä asia. Olihan hän omalla esimerkillään hälventänyt ennakkoluuloja ja toiminut tiennäyttäjänä puolustusministerinä. Halosen tullessa valituksi presidentiksi oli Suomessa poikkeuksellinen asetelma koska myös pääministerinä oli nainen,Anneli Jäättenmäki.Hänen kautensa tosin jäi lyhyeksi. Naisilla oli kuitenkin positiivinen noste politiikassa niin valtakunnalisesti kuin paikallistasolla. Lehdissä oli positiiviseen sävyyn juttuja siitä miten moni oli pystynyt sovittamaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja perhe-elämän. Mielestäni hyvä vauhti naisten osallistumiselle hyytyi niin politiikassa kuin työelämässä. Edelleenkin pörssiyhtiöiden johdossa on vähän naisia. Siitähän ei ole kysymys että tehtäviin tulisi valita sukupuolen perusteella vaan osaamisen ja kyvyn perusteella. Potentiaalisia naisia tehtäviin löytyy varmaan mutta tuleeko vastaan " lasikatto" tai haasteet työn ja perheen sovittamisessa on ylitsepäääsemättömia.
Suomi ja pohjoismaat ovat monella tavoin tasa-arvon mallimaita verratuna muihin maihin.Tasa-arvon mittarit ovat erilaisia.Usein palkkatasoa käytetään mittarina. Naisen euro ei vieläkään kaikilla aloilla ole miehen euro 1:1. Samasta tehtävästä sama palkka tulisi olla sukupuolesta riippumatta. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ollaan vielä kaukana tasa-arvosta jos katsotaan päättäjien sukupuolijakaumaa. Edellisessä on pitkälti kysymys myös asenteista, niin miesten kuin naisten.
Muistan erään sosiologin vitsailleen että tasa-arvoa aikajanalla mitattuna ollaan kaukana tasa-arvosta.
Jos katsottaisiin vaikka vain ajanlaskun ajasta miesten aikaa, niin seuraavat 2015 vuotta tulisi tarjota naisille mahdollisuus että ajalla mitattuna päästäisiin tasoihin.
Kun on kasvanut kahden itsellisen yrittäjän lapsena, niin tasa-arvon näkökulmaan se on vaikuttanut. Kaikki teki kotona kaikkea tarvittaessa ,siivouksesta puiden pilkkomiseen.
Hienoa että on Naistenpäivä mutta jokainen päivä on naisten muistamisen arvoinen.

Koulu 2000-luvulle tultaessa

Allekirjoittanut oli keskikoululainen peruskoulu-uudistuksen saavuttaessa kotikaupunkini 1970-luvun alkuvuosina. Peruskoulun päästötodistuksessa koreilee teksti ”keskikoulun oppimäärän mukaan”. Peruskoulun tulo herätti keskustelua ja tunteita. Muistan vielä isoäitini ajatelleen ääneen; miksi toimiva malli pitää romuttaa.

Työelämään astuessani 1980-luvulla peruskoulu oli vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun 1980-luvulla oli alettu laajemminkin pohtia hyvinvointivaltion kalleutta ja jähmeyttä sekä liiallista byrokraattisuutta, alettiin myös suunnitella hallinnon rakenteiden keventämistä 80-luvulla. 1980-luvun lopun vauraita kulutusvuosia seurasi 1990-luvulla paluu karuun todellisuuteen. Suomalaisten väitettiin eläneen yli varojensa ja joutuvan kulutusjuhlansamaksumiehiksi. Pudotus hyvistä ajoista laman pohjamutiin tapahtui yllättävän nopeasti. Edessä oli jättityöttömyys,konkurssiaalto ja kymmeniä miljardeja tuon ajan markkoja niellyt pankkikriisi. Laman kurimuksessa käynnistettiin julkisen sektorinankarat säästötoimet. Jokaiselta talouden lohkolta alettiin imuroida ylimääräisiä menoja ja aina kun asetetut säästötavoitteet oli saavutettu, kiristettiin vyötä uusin säästötavoittein. Säästöpaineiden alla jouduttiin tilanteeseen, jossa suomalaisen hyvinvointivaltion palvelujen perinteistätasoa ei tahdottu ylläpitää.

Säästötalkoot löivät luonnollisesti leimansa koko 1990-luvun koulutuskeskusteluun. Opetushallinnon 1990-luvulla toteutettu uudistaminen oli osa yleistä hallinnon kehittämistä, joka käynnistettiin jo 1980-luvulla. Reformit koskivat yhtäältä ministeriöitä ja keskusvirastoja, toisaalta lääninhallituksia ja valtion piirihallintoa kaikilla sektoreilla. Ensinnäkin haluttiin sanoa jäähyväiset hallinnon byrokraattiseksi leimatulle työnjaolle eli sille, että kaikkia koulutustasoja hallittiin ja säädeltiin toisistaan erillään. Tämän seurauksena päädyttiin mm. ammattikasvatushallituksen ja kouluhallituksen yhdistämiseen opetushallitukseksi ja myöhemmin harkitsemaan myös opetushallituksen ja opetusministeriöiden toimintojen yhteen kytkemistä, mikä johtikin opetushallituksen päätoiminnansupistamiseen arviointitoiminnaksi. Myös lainsäädäntöä haluttiin yhtenäistää. Toimeenpanon osalla siirryttiin 1990-luvulla valtioneuvostonyhtenäisiin koulutuksen kehittämissuunnitelmiin, jotka kattoivat kaikki koulutustasot peruskouluista korkeakouluihin .Projektin toisena puolena oli maakuntien ja erityisesti kuntien 1990-luvun uuden koulutuspolitiikan keskeinen kulmakivi oli koulutuksenlainsäädännön ja säätelymuodon suuri kokonaisremontti, joka sinetöitiin vuonna 1999. Siirtymisellä tarkasti normitetusta lakipykäläkohtaisesta liikkumavaran lisäämistä ja tulosvastuullista jälkikäteisarviointia tähdättiin ennen muuta koko koulutusjärjestelmän tehon ja tuottavuuden parantamiseen

Aikaisemmissa blogeissani olen sivunnut 90-luvun huonoja ja hyviä puolia koulun näkökulmasta. Mitä  sitten piirtyi aivolohkoon muistellessa 2000-lukua peruskoulussa:

2000-luvulle tultaessa PISA tutkimus lähti muuttamaan suhdettamme peruskouluun. Ensimmäistä kertaa saatiin kattavasti kansainvälistä vertailuaineistoa, joka osoitti, että suomalaiset oppilaat osasivat hyvin. Tämä tietoisuus karsi keskustelusta pahimmat ylilyönnit, mutta keskustelun peruskaavat säilyivät hämmästyttävän muuttumattomina. Peruskoulun menestyksen esimerkiksi väitettiin perustuvan vain heikkojen oppilaiden määrään ja huippujen olevan meillä vähäisiä, vaikka PISA-huippujen määrässäkin olemme olleet jatkuvasti maailman kärjessä.

Sen PISA muutti, että peruskouluun ei enää kuulutettu suurempaa remonttia. Koulu oli osoittautunut kansainväliseksi menestykseksi ja nyt siihen esitettiin vain pienempää hiomista.

2000-luvun alussa toteutettiin esiopetusuudistus, jonka perusteella kaikki 6-vuotiaat lapset ovat oikeutettuja saamaan esiopetusta oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna. Erityisopetukseen liittyvässä keskustelussa suurta huomiota sai koko 2000-luvun jatkunut oppilasmäärän kasvu.

Vastuuta oppilashuollosta on kuitenkin siirretty yhä enemmän koulujen suuntaan vetoamalla eräänlaiseen kasvatukselliseen omaantuntoon sekä kiristämällä lainsäädäntöä, joka ohjaa kokonaisvaltaisen oppilashuollon moniammatillistatoteutumista kouluyhteisöjen sisällä. Opettajien ammattikuva on näin ollen laajentunut, mutta tätä ei ole huomioitu esimerkiksi opettajankoulutuksessa. Erityisesti 2000-luvulla oppilashuoltoa pyryttiin vahvistamaan myös informaatio-ohjauksen keinoin, mikä näyttää osoittautuneen tehottomaksi. Heikon oppilashuollon pahimmat kärsijät näyttävät olevan jo lähtökohdiltaan niin sanotusti huono-osaiset, joille erinäiset ongelmat kerääntyvät hyvinvoivien pärjätessä entistä paremmin.

Vasta vuonna 2004 luotiin järjestelmä, joka loi yhtenäisemmät puitteet arvioinnille ja edellytykset valtakunnallisesti vertailukelpoisten päättöarvosanojen antamiselle.Suomalaisen peruskoulun 40-vuotisen olemassaolon aikana oppilaan arviointia koskevat määräykset ja menettelyt ovat vaihdelleet suuresti.  Vaikka arvioinnin perustehtävä on nähty melko samantyyppisenä läpi vuosikymmenten, ovat arviointikäytännöt ja todistusarvosanojen muodostamisen periaatteet ovat olleet hyvinkin erilaisia eri aikoina. Ei siis ole ihme, että niissä on vieläkin epäselvyyttä.

Koulujen tietotekniikan kehittämisen vauhti hyytyi 2000-luvulla. Koulujen kansainvälistyminen on pysynyt hyvässä vauhdissa.

2000 luvulla koulujen eriarvoistuminen on lisääntynyt vaikka  90-luvun laman pohjalta noustiin. Joku viisas sanoi että laman lasku on pitkä ja suuri ja sen kerrannaisvaikutukset ulottuivat vuosikymmenen yli. 2000 luvun ops oli parempi kuin 90 luvun edeltäjänsä joka lähtökohtaisesti oli liian väljä. 2010 luvulle tultaessa voidaan uutta opsia hengeltään ja lähtökohdiltaan pitää positiivisenä. Peruskoulun keskeinen ongelma ei ole tuntijako. Keskeinen ongelma on sen toimintatavoissa, oppimistilanteiden jäsentämisessä, työ- ja lähiyhteisön yhteisöllisyyden lisäämisen tarpeessa.

Oliko vuodet 2000-2010 paremmat kuin vuodet 1990-1999, esitän itselleni kysymyksen. Vastaus ei ole mustavalkoinen. 90-luvussa oli myös puolensa, profiloitumista, koulun kehittämistä, akvaario-projektia. 2000-luku oli seesteisempää ja vähemmän talouden huolia koulunpidossa, kv-toiminnanaloitusta ja kehittelyä. Puolensa siis molemmissa vuosikymmenissä.

Entinen rehtorikollega on usein aiheellisesti esittänyt kysymyksen onko Suomessa koulutuspolitiikkaa. Vaalien lähestyessä koulutuksella on aina ystäviä juhlapuheissa. Talouden sukeltaessa alamäkeen koulutuksen ystävät kaikkoavat usein vähitellen. Koulutuksen suuntaviivat pitäisi piirtää pidemmiksi kuin neljä vuotta kestäviksi. Minkäväriset hatut päässä hallituksessa istutaan ei saisi vaikuttaa siihen millainen koulutuspolitiikka maassamme on. Koulutus nähdään valitettavasti menoeränä vaikka sitä pitäisi tarkastella aina sijoituksena. Olematta tutkija tai asiantuntija, uskallan väittää että koulutuksen vaikuttavuuden ja yhteiskunnan menestyksen sekä kilpailukyvyn välillä on yhteys. Jos siis satsaamme koulutukseen on se satsaus toimivaan, tasa-arvoiseen ja kehittyvään yhteiskuntaa.

Mahdollisesti jäädessäni eläkkeelle 2021 voi arvioida kuluvaa vuosikymmentä ja miltä se koulussa näyttäytyy.

Kalevalan päivän tunnelmissa

Taannoin maakuntalehdissä oli kirjoittelua syntymäkaupunkini sivukirjaston mahdollisesta lakkauttamisesta. Sivistys voitti ja sivukirjasto saa jatkaa toimintaansa. Työskellessäni ensimmäisessä    opettajapaikassa, kivenheiton päässä tuosta sivukirjastosta, oli koululla sivukirjasto jota sivutoimisesti kollegani pyöritti. Koulu tarjosi myös tilat kansalaisopiston iltatoiminnalle. Koulu monella tapaa on yhteisössään perustehtävän lisäksi myös yhteisöllisen toiminnan  tukipilari. Kun pari vuotta sitten kollegani pääsi muuttamaan uuden karheaan kouluun Saunalahteen, niin monellakin tapaa alueen ja yhteisön kannalta oli tehty hienoja ratkaisuja.Samasta rakennuksesta löytyy mm. kirjasto ja nuorisotilat. Upea mahdollisuus niin koululle kuin kirjastolle. Perinteiset koulukirjastot ovat monella tapaa haasteiden edessä. Kiristyvä talous voi olla esteenä kirjahankinnoille. Alueellisten kirjastojen ja kirjastoautojen rooli muuttuu merkityksellisemmäksi. Koulukirjastot voivat kuitenkin muuttua ajan hengessä. Tietotekniikka voi tarjota helpotusta koska monet klassikkoromaanit ja kirjallisuuden helmet ovat luettavissa ja ladattavissa ilmaisversioina. Linkitän tähän paikallisen asukasyhdistyksen lehden jutun koulukirjastostamme.

http://latokaski.fi/lehti-arkisto/2015_Latokaski_lehti.pdf

Juttu löytyy scrollaamalla sivuja alaspäin

Helmikuun kirja

Isää pyydettiin usein esittämään Havukka-Ahon ajattelijasta Konstan monologia Mikille. Isän kirja on ollut vuosia hyllyssä ja oivalsin etten tiedä kirjasta muuta kuin monasti kuulemani monologin. Poskiontelotulehdus höystettynä kurkunpääntulehduksella ja kolmen päivän sairaslomala sai tarttumaan kirjaan.
Kirjan kieli on värikästä ja Konstan tuumailut mielenkiintoisia. Huumori on valloittavaa ja tarina kansanomainen. Mielenkiintoinen klassikkoteos.

Mitalin kaksi puolta

Tieto-ja viestintätekniikka ovat helpottaneet arkeamme ja asioiden hoitoa. Koulussa oikein käytettynä ja ohjeistettuna tekniikkaa voi toimia ja toimiikin jo oppimisen apuvälineenä. Asian puolestapuhujana suhtautumiseni asiaan ei ole kuitenkaan varaukseton tai kritiikitön. Viime aikoina on lehtien palstoilla nostettu aiheellisesti myös lasten ja nuorten verkossa olemiseen käytetty aika. Eräässä kirjoituksessa kirjoittaja kuvaili koulun käytävän tunnelman olevan kuin zombie elokuvasta. Elottomia, älypuhelimeen tuijottavia ja käveleviä nuoria. Kuvaus on ehkä hiukan karrikoitu, mutta kertoo omaa kieltään muutoksesta. Asiasta noussut huoli on kuitenkin aiheellinen, Sosiaalisilla ja ammatillisilla verkostoilla verkossa on paikkansa ja tarpeensa mutta eivät ne voi koskaan korvata aitoja kohtaamisia. Kouluissa ja oppilaitoksissa on mahdollisuus säädellä verkossa vietettyä aikaa mutta kenellä on hallussa lasten ja nuorten vapaa-ajalla tapahtuva verkkkossa oleminen. Älypuhelimet ovat tässä asiassa niin siunaus kuin kirous. Nykyään lienee helpompaa ostaa edullinen älypuhelin yhteydellä varustettuna kuin soittamiseen tarkoitettu peruspuhelin. Hyvästä rengistä voi tulla huono isäntä;pelaaminen karkaa käsistä, kiusaaminen saa uusia ulottuvuuksia. Kiusaaminen siirtyy nurkan takaa taskuun. Nyt olisi verkko-operaattoreilla ja laitevalmistajilla " tuhannen taalan paikka"kehitellä suodattimia ja estotyökaluja.Jos lapsi pääsee älykännykällä  surffaaamaan aikuisviihteen  sivuille, on peli menetetty. Tässäkään asiassa kiellot ja estot eivät ole ainoa ratkaisu, rinnalla täytyy niin kodeissa kuin kouluissa olla keskustelua ja valistusta oikeista tavoista. Omassa työssä on viimeksi kuluneen vuoden aikana huomannut että älypuhelimet ovat haaste kodeille ja kouluille liittyen niiden haittakäyttöön. Kirkaalla mitalilla on myös himmeämpi puoli

Show must go on

Lapsuuden- ja nuoruudenystäväni tiedusteli kerran, olenko töissä sirkuksessa. Mieleeni palautui nopeasti oppikouluikäisenä ideoimani ajatus lasten- ja nuorten sirkuksesta. 70-luvun visioistani tuli kaksikymmentä vuotta myöhemmin totta kun Suomeen alettiin perustaa erilaisia sirkus- ja temppukouluja. Vastasin ystävälleni että olen työllistynyt sirkustirehtöörin toimenkuvaa vastaaviin tehtäviin. Muistan lukeneeni jutun Sirkus Finlandiassa tapahtuneessa sukupolvenvaihdoksesta. Jutussa uusi nuori johtaja kertoi että työtä ei tehdä rahasta, taidemuotona se kilpailee kaiken muun viihteen kanssa ja johdettavana on ammattilaisten joukko. Olen siis työllistynyt toiseen unelma-ammattiini, astronautin ura kun ei vieläkään ole meidän leveysasteilla auennut.
Tirehtöörin uraa koulussa on hoideltua vuodesta 1991. Sinä aikana on tutuksi tullut työ luottamustoimisena rehtorina ja virkarehtorina. Opettajan ja rehtorin työssä on työvuosinani ollut havaittavissa työmäärän lisääntyminen. Asiat joita on tullut lisää eivät toki ole huonoja. Kouluissa on eko-toimintaa, Kiva-koulua, arvokasvatusta, lions-quest, loppumaton luettelo hyviä asioita.Osa asioista istuu luontevasti toimintakulttuuriin ja opetukseen mutta silti tulee joskus miettineeksi ; milloin se meidän perusbisnes eli opetus ja oppimisen mahdollistaminen tehdään. Sähköinen asiointi on tuonut virkamiehen työhön helpotusta mutta asioiden määrä on moninkertaistunut.
Positiivisella tavalla eläkeiän nostoon liittyvien keskustelujen rinnalle on noussut kysymys työssä jaksamisesta. Asia on varmasti tärkeä alasta ja työstä riippumatta. Rehtorikollegani tiedusteli kiinnostustani ja mahdollisuuksiani osallistua vaikuttamaan rehtorien jaksamiseen ja työnkuvaan vaikuttamiseen. Vastasin myöntävästi ja tuntui hyvältä ratkaisulta. Ammattiyhdistyksen rehtorijaostossa voi ainakin yrittää vaikuttaa työnkuvaan. Työnkuvaan vaikuttaa niin monet perustyöstä riippumattomat tekijät. Kuntien innokkuus liikelaitostaa toimintojaan ja palvelutuotannossa käyttää tuottaja-tilaaja mallia vaikuttaa välillesesti ja suoraan meidän tirehtöörien toimenkuvaan. Lukuvuoden alusta käyttöön otettu työnseuranta malli , pienestä ponnistuksesta huolimatta sen käytössä, auttaa hahmottamaan omaa työnkuvaa ja sen sisältöä.
Loppuun sopisi lainaus kummisetä elokuvasta ” just When I think I was out ,they pull me back” Michael Corleone.

Syksy näkyvissä

Satunnaisesti tavattuani opettaja Eeva Hautalaa on häntä aina naurattanut muisto ensitapaamisesta keväällä 1968. Hän oli viran puolesta vastaanottamassa uusien ekaluokkalaisten ilmoittautumisia -68. Henkilötietojen lisäksi kysyttiin vanhempien ammattia johon oli vastannut että minusta tulee astronautti. Monen pojan haaveissa se siihen aikaan olikin, niin voimakkaasti pinnalla olivat Apollo-ohjelman miehitetyt lennot. Reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin olin itse pöydän toisella puolella kirjaamassa kouluun ilmoittautujia. Pienen kunnan ja pienten koulujen kohdalla ilmoittautuminen tapahtuu edelleen samalla tavalla kuin 47 vuotta sitten omalla kohdallani. Isoissa kaupungeissa ilmoittautuminen tapahtuu sähköisesti Wilman avulla. Nykyinen työnantajani on toiseksi suurin kunnallisen perusopetuksen järjestäjä Suomessa. Olen usein kirjoittanut ja puhunutkin siitä: miten pieni on kaunista mutta rehellisyyden nimissä on kirjoitettava myös siitä mitä etuja ja synenergiaa on suuruudesta. Isossa kuntaorganisaatiossa toimivien prosessien luominen on joskus haaste, mutta kun prosessit saadaan toimimaan, niin arki sujuu palveluntuottajan ja käyttäjän näkökulmasta hyvin. Kouluissa käynnissä olevat oppilaaksioton ja hankinnan sekä rekrytoinnin prosessit ovat tulevan lukuvuoden 2015-2016 asioita. Vuosittaisten rutiininomaisten prosessien lisäksi uuden opetussuunnitelman valmistelu on käynnissä. Hyvin johdetussa ja organisoidussa valmistelussa on hyvä olla mukana. Ison organisaation etuna on virastotuki ja hyvä esivalmistelu.
Opetussuunnitelmamuutos on tietenkin alalla toimiville iso muutos, mutta muutoksen pitää koskettaa tietenkin arjessa tärkeintä kohderyhmää eli oppilaita ja välillisesti tietenkin heidän huoltajiaan. Kuluneen viikon lopuksi yhdessä kotisivupäivittäjän kanssa saimme aloitettua kotisivulle rehtoripalstan.Joka kuukausi siihen tulee OPS- uudistusta koskeva kirjoitus. Maaliskuussa saamme vanhempainiltaan Lauri Järvilehdon joka valoittaa oppimisen hauskasta puolesta .Syksyä ja Opsia kohden mennään ja lujaa...