sunnuntai 21. toukokuuta 2017
tiistai 9. toukokuuta 2017
Niin se vain on
31. kevätlukukausi lähenee loppuaan. Niistä olen työkennellyt 5 v luokanopettajana ja koulunjohtajana/ rehtorina 26 v. Tämäkään lukuvuosi ei päässyt yllättämään. Lukuvuodessa kymmenen kuukauden aikana kiire kasautuu erityisesti lukukausien loppuun, eikä niiden välissäkään löysäillä. Trendi on päinvastoin. Opetussuunnitelman henki on kyllä päinvastainen mutta kiireen hallintaa emme osaa vieläkään. Onkohan niin että kun sen taidon oppii , onkin sitten aika siirtyä eläkkeelle. Kiireen kanssa oppii kyllä elämään mutta ajatukset käy jatkuvaa Jaakobin painia rehtorin työnkuvan sisällöstä. Tehtävään kun sisältyy hallintoa, henkilöstötyötä ja kehittämistä. On taisteltava ainakin itsensä kanssa siitä ettei hallinnon tehtävistä tule itsearkoitus vaan kutsumusta pedagogiikkaan ja kehittämiseen ehtisi myös hoitaa. Jotenkin vaan on hyväksyttävä oma rajallisuutensa ja ajan rajallisuus.
Olen esimiehenä kuluneen vuoden ajan viestittänyt kahta asiaa työntekijöille; armahda itsesi uuden opetussuunnitelman kanssa, aikaa on 10 vuotta ja toinen sanoma on ollut , uskalla rajata. Aina sitä miettii tavoittaako profetan viesti omalla maalla. Kun kehityskeskustelut ovat hyvällä mallilla, voi sanoa että viesti on saavuttanut. Vielä kun ajatuksen siirtää käytäntöön, niin hyvä ja kiireetön arki syntyy. Rehtorina pitää joskus sanoa itselleen että vaikka haluaa paljon ja monenlaista ,niin tärkeintä on osata havaita ja nauttia pienistäkin kehityksen askelista.
Olen esimiehenä kuluneen vuoden ajan viestittänyt kahta asiaa työntekijöille; armahda itsesi uuden opetussuunnitelman kanssa, aikaa on 10 vuotta ja toinen sanoma on ollut , uskalla rajata. Aina sitä miettii tavoittaako profetan viesti omalla maalla. Kun kehityskeskustelut ovat hyvällä mallilla, voi sanoa että viesti on saavuttanut. Vielä kun ajatuksen siirtää käytäntöön, niin hyvä ja kiireetön arki syntyy. Rehtorina pitää joskus sanoa itselleen että vaikka haluaa paljon ja monenlaista ,niin tärkeintä on osata havaita ja nauttia pienistäkin kehityksen askelista.
tiistai 2. toukokuuta 2017
Suunnan löytäminen
Koulumuistot, niin myönteiset kuin kielteiset elävät meissä kaikissa vahvasti ja ohjaavat ajatteluamme koulusta. Kaikilla tuntuu olevan sanottavaa koulusta. Koulu on toiveiden tynnyri, mihin yhteiskunnassa kohdistuu monenlaisia toiveita ja odotuksia.
Koulu on Suomessa vahva instituutio. Se on harvinainen, kenties ainoa,yhteiskunnallinen rakenne, joka koskettaa kaikkia ja edustaa jokaista kansalaista koskevaa oikeutta, mutta myös velvollisuutta.
Hankalinta koulussa on, että koulun tulos, muu kuin oppimistestitulos on vaikea mitata tai edes havaita. Se syntyy erittäin hitaissa prosesseissa.Koulun yksi tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tämä jännite kulminoituu kymmenen vuoden välein uudistettavassa opetussuunnitelmassa.
Opetussuunnitelmatyössä neuvotellaan usein hyvin tiukasti juuri siitä, mikä muuttuu ja mikä on syytä säilyttää. Koulun arkinen tehtävä on edistää oppimista ja hyvinvointia, sekä opettaa.
Ensimmäinen tehtävä on se iso yhteiskunnallinen kuva mikä piirtyy koulun tehtävästä ja jälkimmäinen on sitä koulun arkea, Näistä elementeistä syntyy se asetelma missä koulun suhteen on odotuksia poliittisilla päättäjillä ja toisaalta arjen perustyön tekijöillä.Kehittämisessä toiveet ovat joskus jopa ristiriitaisia. Ei ole mielestäni ihme että keskustelu koulun kehittämisestä on polarisoitunut tietotekniikkaan, matkapuhelimiin tai ison kuvan kannalta pieniin asioihin.
Merellä liikkuessa on kaksi hankalaa asiaa; merikortti puuttuu ja moottori sammuu. Moottorin sammuessa alus yleensä liikkuu ,liike ei lakkaa jos ei nyt sitten ankkuriköyden pituus mahdollista ankkuroitumista. Suomalainen peruskoulu on aluksen kaltainen, ei kehitys pysähdy mutta yhteinen suunta on tärkeä. Miksi yhteinen suunta on niin hankala asia. Sen kun tietäisi, olisi viisas mies. Joitain näkökulmia asiassa voi olla: valtakunnallinen tahtotila ja kentän näkemys eivät välttämättä kohtaa vaikka kansallisen tahtotilan luomiseen on kenttää kuultu. Me puhumme uusista oppimisympäristöistä mutta missä ne ympäristöt ovat ? Koulun toimintaa vaivaa joskus myös irrallisuus, mitä jää käteen lukuisista hankkeista. Syntyykö meissä oppimisen ammattilaisissa kokemus uuden oppimisesta ?
Turvallisuushakuisuus pitää meidät tutuissa toimintatavoissa, muutos ja uudistus voi tuntua uhalta ja mukavuusalueen ulkopuolelle astumiselta. Meidän ammattikunta kun kantaa yksin tekemisen taakkaa.
Niin opettajat kuin rehtorit elävät kompleksisessa arjessa kohdaten niin oppilaissa kuin kollegoissa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuuden ja arjen. Työyhteisön näkökulmasta ymmärrän että yhdessä oppimisen menetelmät saavuttavat jalansijaa kouluissa. Itse nostaisin sanan yhteisöllisyys ykkösasiaksi sen myönteisessä kontekstissa. Yhteisöllisyys ei voi olla että vastustamme yhdessä muutosta. Itse puhuisin keskustelun tärkeydestä ja myös siitä että vastustuksessa ja erimielisyydessä on myös kehityksen siemen.
Löytämällä merkityksen ja mielekkyyden, löydämme myös suunnan ja yhteisen tahtotilan sitä kohtaan
Koulu on Suomessa vahva instituutio. Se on harvinainen, kenties ainoa,yhteiskunnallinen rakenne, joka koskettaa kaikkia ja edustaa jokaista kansalaista koskevaa oikeutta, mutta myös velvollisuutta.
Hankalinta koulussa on, että koulun tulos, muu kuin oppimistestitulos on vaikea mitata tai edes havaita. Se syntyy erittäin hitaissa prosesseissa.Koulun yksi tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Tämä jännite kulminoituu kymmenen vuoden välein uudistettavassa opetussuunnitelmassa.
Opetussuunnitelmatyössä neuvotellaan usein hyvin tiukasti juuri siitä, mikä muuttuu ja mikä on syytä säilyttää. Koulun arkinen tehtävä on edistää oppimista ja hyvinvointia, sekä opettaa.
Ensimmäinen tehtävä on se iso yhteiskunnallinen kuva mikä piirtyy koulun tehtävästä ja jälkimmäinen on sitä koulun arkea, Näistä elementeistä syntyy se asetelma missä koulun suhteen on odotuksia poliittisilla päättäjillä ja toisaalta arjen perustyön tekijöillä.Kehittämisessä toiveet ovat joskus jopa ristiriitaisia. Ei ole mielestäni ihme että keskustelu koulun kehittämisestä on polarisoitunut tietotekniikkaan, matkapuhelimiin tai ison kuvan kannalta pieniin asioihin.
Merellä liikkuessa on kaksi hankalaa asiaa; merikortti puuttuu ja moottori sammuu. Moottorin sammuessa alus yleensä liikkuu ,liike ei lakkaa jos ei nyt sitten ankkuriköyden pituus mahdollista ankkuroitumista. Suomalainen peruskoulu on aluksen kaltainen, ei kehitys pysähdy mutta yhteinen suunta on tärkeä. Miksi yhteinen suunta on niin hankala asia. Sen kun tietäisi, olisi viisas mies. Joitain näkökulmia asiassa voi olla: valtakunnallinen tahtotila ja kentän näkemys eivät välttämättä kohtaa vaikka kansallisen tahtotilan luomiseen on kenttää kuultu. Me puhumme uusista oppimisympäristöistä mutta missä ne ympäristöt ovat ? Koulun toimintaa vaivaa joskus myös irrallisuus, mitä jää käteen lukuisista hankkeista. Syntyykö meissä oppimisen ammattilaisissa kokemus uuden oppimisesta ?
Turvallisuushakuisuus pitää meidät tutuissa toimintatavoissa, muutos ja uudistus voi tuntua uhalta ja mukavuusalueen ulkopuolelle astumiselta. Meidän ammattikunta kun kantaa yksin tekemisen taakkaa.
Niin opettajat kuin rehtorit elävät kompleksisessa arjessa kohdaten niin oppilaissa kuin kollegoissa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuuden ja arjen. Työyhteisön näkökulmasta ymmärrän että yhdessä oppimisen menetelmät saavuttavat jalansijaa kouluissa. Itse nostaisin sanan yhteisöllisyys ykkösasiaksi sen myönteisessä kontekstissa. Yhteisöllisyys ei voi olla että vastustamme yhdessä muutosta. Itse puhuisin keskustelun tärkeydestä ja myös siitä että vastustuksessa ja erimielisyydessä on myös kehityksen siemen.
Löytämällä merkityksen ja mielekkyyden, löydämme myös suunnan ja yhteisen tahtotilan sitä kohtaan
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Ytimessä
Tuntemani seurakuntaneuvos sanoi kerran osuvasti ettei rippikouluikäiseltä pidä kysyä vakaumusta kun moni etsii sitä läpi elämän pohtien uskoako vai eikö. Voin sanoa ymmärtäväni niitä tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä jotka eivät järjen ja logiikan näkökulmasta näe kristillisessä vakaumuksessa mitään uskottavaa.Jopet-show sanoin "aattelepa ite". Kuoleman voitto, ylösnousemus ,täysin abstrakteja käsitteitä järjellä käsiteltäväksi.
Pääsiäinen muistuttaa taas kerran kristinuskon ydinkysymyksistä, uskoako pääsiäisen merkitykseen kristillisen opin mukaisesti. Vaikea kysymys monelle, mutta toisaalta moni sairas, moni kärsivä tai vaikeuksissa oleva uskoo asioiden ja tilanteiden parantumiseen koska se antaa toivoa. Sama toiveikkuus kai liittyy iankaikkiseen elämään. Tässäpä pääsiäisen aatoksia .
Pääsiäinen muistuttaa taas kerran kristinuskon ydinkysymyksistä, uskoako pääsiäisen merkitykseen kristillisen opin mukaisesti. Vaikea kysymys monelle, mutta toisaalta moni sairas, moni kärsivä tai vaikeuksissa oleva uskoo asioiden ja tilanteiden parantumiseen koska se antaa toivoa. Sama toiveikkuus kai liittyy iankaikkiseen elämään. Tässäpä pääsiäisen aatoksia .
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Paljon takana, enemmän edessä
Itsenäisyyden juhlavuosi on historian ystävälle hieno juhlavuosi.Ei tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee vaan ihan luvalla itsenäisyyden sataa vuotta juhlistetaan monilla teemoilla ja aihealueilla. Voi kai sanoa ilman huonoa omaatuntoa että koulu jonka sanotaan muuttuvan hitaasti on sadassa vuodessa muuttunut merkittävästi ja toivottavasti parempaan suuntaan. Opintie ei ole enää rahasta tai kielestä kiinni. Taaksepäin on helpompi katsoa ,kiitos tallennettujen ja dokumenttien ja aineistojen. Huomattavasti vaikeampaa on katsoa eteenpäin. Tulevaisuuden hahmottaminen kun ei ole yksinkertaista.Monet tekniikan laitteet joita pidettiin tieteiskirjallisuuden tuotteina vielä 60 -luvulla ovat arkea tänään joten jossain määrin vain mielikuvitus on rajana. Miten ihminen sitten käyttäytyy on jo vaikeammin ennustettavissa. Siitä historia on pullollaan esimerkkejä ja valitettavan huonoja sellaisia.
Millainen on suomalainen yhteiskunta seuraavan sukupolven aikana ja siitä ajassa eteenpäin. Heitänpä pienen vision.
Lääketiede tekee luultavasti läpimurron kolmessa asiassa; Alzheimer, 2 tyypin diabetes ja HIV sekä ymmärrys entistä paremmin syöpäsolujen käyttäytymisestä.
Energia-alalla saattaa tapahtua läpimurto aurinkoenergia ja tuulivoiman käytössä mikä on hyvä koska fossiiliset polttoaineet loppuvat ennemmin tai myöhemmin.
Mikäli edellisessä tapahtuu läpimurtoja, on mahdollisuus hidastaa ja toivottavasti pysäyttää ilmastonmuutos
Mikäli poikien koulunkäynnin ja opiskelun suhteen ei tapahdu korjaavia toimenpiteitä ja asiaa oteta nyt vakavasti, ei meidän tarvitse miettiä esteitä naisten urakehitykselle koska kouluttatutunut naisväki istuu pörssiyhtiöiden ja hallinnon paikoilla. Se on tietenkin hyvä asia mutta toivottavaa on ettei se tapahdu yhden koulussa hukatun sukupuolen perusteella.
Koulussa todetaan että Uusikylä puhui ja kirjoitti asiaa 2016-2017 nostaessaan esiin pehmeät arvot
Suomi on vielä moniarvoisempi
ICT on luonnollinen osa koulua eikä meidän tarvitse erityisesti sitä korostaa
Kehittyvien maiden talous nousee erityisesti Afrikassa ja Intiassa
2020 luvulla puolustusvoimissa on ensimmäiset naispuoliset kenraalit
Eu on kehittynyt hyvinkin eritahtisesti
Millainen on suomalainen yhteiskunta seuraavan sukupolven aikana ja siitä ajassa eteenpäin. Heitänpä pienen vision.
Lääketiede tekee luultavasti läpimurron kolmessa asiassa; Alzheimer, 2 tyypin diabetes ja HIV sekä ymmärrys entistä paremmin syöpäsolujen käyttäytymisestä.
Energia-alalla saattaa tapahtua läpimurto aurinkoenergia ja tuulivoiman käytössä mikä on hyvä koska fossiiliset polttoaineet loppuvat ennemmin tai myöhemmin.
Mikäli edellisessä tapahtuu läpimurtoja, on mahdollisuus hidastaa ja toivottavasti pysäyttää ilmastonmuutos
Mikäli poikien koulunkäynnin ja opiskelun suhteen ei tapahdu korjaavia toimenpiteitä ja asiaa oteta nyt vakavasti, ei meidän tarvitse miettiä esteitä naisten urakehitykselle koska kouluttatutunut naisväki istuu pörssiyhtiöiden ja hallinnon paikoilla. Se on tietenkin hyvä asia mutta toivottavaa on ettei se tapahdu yhden koulussa hukatun sukupuolen perusteella.
Koulussa todetaan että Uusikylä puhui ja kirjoitti asiaa 2016-2017 nostaessaan esiin pehmeät arvot
Suomi on vielä moniarvoisempi
ICT on luonnollinen osa koulua eikä meidän tarvitse erityisesti sitä korostaa
Kehittyvien maiden talous nousee erityisesti Afrikassa ja Intiassa
2020 luvulla puolustusvoimissa on ensimmäiset naispuoliset kenraalit
Eu on kehittynyt hyvinkin eritahtisesti
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
vaikeampi asia kun näennäisesti näyttää
Koulun kurinpitokeinoihin pohditaan muutosta.Se mahdollistaisi rehtorille oppilaan määräaikaisen erottamisen. Erottaminen on jo nyt perusopetuslakiin kirjattu, kysymys olisi siis muutos itse prosessiin. Kynnys erottamiseen on jo nyt korkea enkä usko että päätösvallan delegointi madaltaisi kynnystä. Itse näen rangaistusmuodon käytössä koulupäivien turvaamisen elementtiä kuten on opetuksen epäämisessä koulupäivän loppuajaksi. Ydinkysymys on kuitenkin miksi ylipäätään asiaa pitää miettiä ja muutosta pohtia. Näen henkilökohtaisesti asialle kaksi syytä; ennakoiva toiminta on epäonnistunut ja oppilashuolto kaikilta osin ei toimi. Kun inkluusio nostettiin tavoitteeksi että mahdollisimman moni voisi tuettuna haasteista huolimatta opiskella lähikoulussa, puhuttiin merkittävästä muutoksesta koulun toimintakulttuurissa. Ratkaisuna nähtiin asennemuutos ja pedagogiset ratkaisut.
Samaa keskustelua käytiin myös Skotlannin koulutusjärjestelmän sisällä pari vuotta ennen kun asia Suomessa kävi ajankohtaiseksi.Viime kädessä asia ei ole kysymys asenteista Suomessakaan sen enempää kuin pedagogisen osaamisen puutteesta.Jälkimmäiseen löytyy apua järjestelman sisältä kuten ulkopuolisiltakin toimijoilta. Usein on kysymys lapsista joiden ongelmat eivät ole pedagogisia ja tämä haastaa nykyisen oppilashultojärjestelmän.Kun vaihdat pankkia saat asiakaspalvelijan jonka kanssa asioit kokonaisvaltaisesti tai terveydenhoidossa saat omalääkärin. Missä on oppilaan asiakaspalvelija jonka hallussa on lapsen asia kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä ei missään. On vain erilaisia toimijoita jotka vaikenevat terveys-ja sosiaalialan salassapitovelvollisuuden puitteiissa yhtä lailla kun koulupuolen lainsäädännön puitteissa. En arvostele yksittäisiä toimijoita, kaikki yrittävät varmasti parhaansa mutta se lapsen asian asiakaspalvelija puuttuu.
Samaa keskustelua käytiin myös Skotlannin koulutusjärjestelmän sisällä pari vuotta ennen kun asia Suomessa kävi ajankohtaiseksi.Viime kädessä asia ei ole kysymys asenteista Suomessakaan sen enempää kuin pedagogisen osaamisen puutteesta.Jälkimmäiseen löytyy apua järjestelman sisältä kuten ulkopuolisiltakin toimijoilta. Usein on kysymys lapsista joiden ongelmat eivät ole pedagogisia ja tämä haastaa nykyisen oppilashultojärjestelmän.Kun vaihdat pankkia saat asiakaspalvelijan jonka kanssa asioit kokonaisvaltaisesti tai terveydenhoidossa saat omalääkärin. Missä on oppilaan asiakaspalvelija jonka hallussa on lapsen asia kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä ei missään. On vain erilaisia toimijoita jotka vaikenevat terveys-ja sosiaalialan salassapitovelvollisuuden puitteiissa yhtä lailla kun koulupuolen lainsäädännön puitteissa. En arvostele yksittäisiä toimijoita, kaikki yrittävät varmasti parhaansa mutta se lapsen asian asiakaspalvelija puuttuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)