Loma ja Kreikka, aina pettämätön yhdistelmä

Virkarehtorin vuosilomapäivistä yli puolet sijoittuu koulujen kesäkeskeytyksen aikaan siis kansanomaisesti koulujen kesäloma-aikaan. Lomalle siirtyessä ensimmäinen päivä kuluu miettiessä ,tuliko kaikki välttämätön tehtyä työpaikalla ennen lomaa. Toisena päivänä jo armahtaa itseään tiedolla etteivät työt karkaa pöydältä mihinkään. Parhaaksi tavaksi loman aloitukseen omalla kohdallaan on huomannut lähtemisen reissuun. Järjellä ja loogisesti ajatellen pitäisi valita eri maa joka reissulle mutta tunnepuoli vetää Kreikkaan , no näitä elämän mysteerejä. Joonian meren puoli on vähän vieraampi edellisestä reissusta Korfulle on vierähtänyt 10 vuotta, 2004 oli muuten sateinen kesä, juhannuksen jälkeen suomalaiset matkanjärjestäjät myivät ei oota. Niinpä matkustimme silloin Tukholmasta ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa Apollolla.
Ensimmäinen viikko menee täällä saaren länsipuolella, Glyfadan ranta kävi jo kolmen päivän jälkeen pieneksi joten vuokra-auto kuljettaa matkalaista pitkin länsirannikkoa.Paleokastritsa oli viehättävä paikka. Veneilijän mieli veti merelle ja piti käydä kaupungin lahdet luolineen katsastamassa. Onneksi ei tarvinnut itse kipparoida, aallot olivat kohtalaisia.

Kostyymejä ja retonkeja

Suomalainen ja yleensäkin pohjoismainen yksilönvapaus on tunnettua ja arvostettua. Yksilöön kohdistuvat pakkotoimet eivät synny kevein perustein. Pakkohoito, koulupakko, pidätettynä pitäminen perusteetta ja liuta asioita joihin suomalainen yhteiskunta on tehnyt linjaukset.Suomessa emme puhu koulupakosta, meillä on kirjattu oppivelvollisuus jota vuosittain suorittaa lapsia myös ns.kotikoulussa. Osassa Saksan osavaltioista on kirjaimellisesti koulupakko, eikä se ole ainutlaatuinen tässä suhteessa verrattuna moneen muuhun maahan. Oleellisinta mielestäni on että vapaudesta tai vapauksista keskusteltaessa tulisi samaan aikaan puhua myös vastuusta, vastuullisuudesta sekä velvollisuuksista. Meillä Suomessa niin usein puhutaan vain niistä oikeuksista. Kun on päässyt katsomaan läntisen, eteläisen ja keskisen Euroopan kouluja niin näkyvin ero monasti on koulupuku, kouluasu tai yhteisesti sovittu ja määritelty pukukoodi.Aika ajoin meilläkin Suomessa joku uskaltaa asian nostaa esille ja yhtä nopeasti kun asia nousi niin yhtä varmasti esittäjä vaiennetaan , onhan hän puuttumassa yksilönvapauteen, koulukulttuuriin, ja liutaan monia muita ”pyhinä pidettyjä asioita” vastaan. Asia ei mielestäni ole niin yksiselitteinen.Kuten kirjoitin , vapauteen kuuluu vastuu. Minusta tuo vastuu ulottuu myös vaatetukseen. Voi olla että ala-luokilla ongelma ei ole suuri mutta uran aikana on toisaalta pitänyt puuttua oppilaiden/opiskelijoiden vaatetukseen. Jos T- paidan tekstissä on ollut vihapuhe jotain kansanryhmää vastaan niin kasvatuksellinen velvoite on keskustella asianomaisen ja huoltajan kanssa asiasta tai  tyttölasten pukeutuminennapapaitaan tms. Koulu on myös oppilaan työpaikka ja siellä pukeudutaan asianmukaisesti. En voi puhua muotiasiantuntijan suulla mutta isojen vaateketjujen rantauduttua Suomeen lapsista tuli pukeitumisessa pikkuaikuisia. Ennen kaikkea tämä pukeutuminen on tietenkin perheiden asia ja siihen suuressa määrin liittyy kasvatuksellinen näkökulma, niin äitien kun isien tulee opastaa ja tuoda etikettinäkökulmaa. Mikä on siis sopivaa ja missä tilanteissa. Koulukaan ei voi asiasta pestä käsiään vaan on puututtava kuten kirjoittamissani esimerkkitapauksissa. Koululla on tietenkin  mahdollisuus monella tapaa myönteisin tavoin edistää näitä asioita. Musiikin ja liikunnan opetukseen voi luontevasti yhdistää esimerkiksi tanssin. Takavuosina edellisessä koulussa  tanssiopetuksen jakso huipentui aina tanssiaisiin. Silloin poikien piti sonnustautu suoriin housuihin ja kauluspaitaan ja tyttöjen mekkoon tai hameeseen, kaikilta ne myös kotoa löytyivät joten kenenkään ei tarvinnut niitä erikseen hankkia.
Henkilökohtaisesti olen koulupuvun kannattaja, moni ulkomainen kollega puhuu sen puolesta, ei synny epätervettä kilpailua siitä kenellä on kalleiimmat vaatteet, kyllähän me 70- luvun oppikoululaiset muistamme merkkitietoisuuden nousun, onka sulla Jamekset vai Lewikset?
Ei tarvitse miettiä mitä aamulla pukee. Lopuksi on tietenkin sanottava että usein ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Comenius vaihdossa olleet oppilaat kadehtivat meikäläistä tapaa ja yllätys yllätys, monen vaihdossa olleen suomalaislapsen mielestä koulupuku olisi ollut kiva.
Tällääsiä tuumauksia kostyymeistä ja muista retongeista

Kaikenlaisia jettejä

Vesijetistä voisi sanoa sen verran että moni sen käyttäjä unohtaa Helsingin lähivesialueiden nopeusrajoituksen 10 km/h. Toinen jetti onkin sitten oma juttunsa tai oikeammin oma tutkintonsa.Lyhenne tulee sanoista johtamisen erikoisammattitutkinto. Ennen juhannusta sähköpostiin kolahti viesti että olin tullut valituksi kurssille. Tosiasiassa olen viimeiset kolme vuotta yritellyt kurssia välttää kuten imurointia kotona, joskin kotona sitä ei pysty välttelemään. Työnantajani esimieskoulutus huipentuu JET-koulutukseen. Laskeskelin jossain vaiheessa uran aikaisia esimies- ja rehtorikoultuksia ja ajattelin että joskos riittäisivät mutta pitää elää kuten opettaa. Mielestäni johtajana ei koskaan ole valmis vaan se on työuran mittainen kehitysprosessi.
Kun peiliin katsoo tarpeeksi kauan,löytyy asioita missä voi kehittää itseään. Aina voi kehittyä paremmaksi ihmisten johtajaksi tai  lisätä osaamistaan taloushallinnossa. Syksyllä pitää kirjoittaa muutama sananen opintojen edistymisestä

Metsä

Fb-ystäväni metsäkuva sai ajattelemaan metsää, sopinee näin Juhannuksen alla ja miksei minihallitusneuvottelujen alla, voihan neuvottelutkin mennä joskus metsään.

80 JA 90-luvulla omien vanhempieni yhteistyökuvioiden ja verkostoitumisen ansioista monena kesänä kotonani oli vaihto-oppilaita ja vieraita ei maista. Samanikäisiä nuoria USA.sta, Puolasta ja Virosta... Positiivinen ongelma silloin kuten myöhemmin työelämässä koulussa oli miettiä mitä näyttää Suomesta ulkomaalaisille vierailijoille. Tämän maan monipuolisuus ja tarjonta on huikea: Lapin tunturit, Pohjanmaan lakeudet ja Kainuun metsämaisemat tai meriemme rannat muutamia vain mainitakseni. Monelle vieraalle suomalainen metsä on elämys.Metsän tärkeyttä olen myös usein korostanut suomalaisen teollisuuden ja hyvinvoinnin luomisessa, kauan ennen Nokiaa.Suomalaisella koululla on luonto lähellä, tämän maan etäisyydet kaupungista katsoen eivät ole mahdottomia vaan monimuotoinen luontoretkeily on mahdollista .Pohjalaiselle ei metsä ole vieras elementti, löytyyhän niitä Pohjanmaaltakin mutta sielunmaisemassa piirtyy enemmän lakeus kuin metsä. 2000-luvun alussa sain kouluuni kahdeksi lukuvuodeksi " lainaan" kollegan Keuruulta. Savolainen Ruhasen Jarmo opetti ulkolaisille vierailijoille, oppilaille ja minulle pohjalaiselle suomalaisesta metsästä enemmän kuin opettajankoulutuksen kenttäkurssit.

    Kahden vuoden aikana opettelimme puun taimenten istutusta, metsän-

  hoitoon liittyviö asioita, kävimme tutustumassa metsäkoneeseen hakkutyömaalla, metsäoppilaitoksen konesimulaattoriin, puunjalostukseen, vierailut sahalla, paperitehtaalla, vaneritehtaalla, metsäretki Keuruulle, metsän virkistyskäyttö , metsämörri-veso, perinteisen puurakentamisen kohteet.

Suomalainen metsäteollisuus on varmaankin monella tapaa tienristeyksessä tuottavuuden ja tuotannon suhteen, onhan suomalaisen metsän kasvuaika verraten pitkä esimerkiksi Brasilian olosuhteisiin. Sähköiset materiaalit haastavat paperiteollisuuden. Positiivisena asiana pientalorakentamisessa sekä muussa rakentamisessa on nähtävä perinteisen puurakentamisen arvostuksen kasvu " elementtien" maassa.

Vaikka olen tietotekniikan puolestapuhuja opiskelun ja oppimisen renkinä niin suomalaisen koulun tulisi vankasti opetuksessaan ja toiminnassaan muistaa meidän kansallinen luonnon rikkautemme ja hyödyntää sitä aina kun mahdollista. Pääkaupunkiseudulla tähän on yhtäläiset mahdollisuudet kun muuallakin. Itse odotan innolla paikallisen metsästysyhdistyksen luontopäivää tulevana syksynä.

Metsässä liikkuminen on mitä parhainta liikuntaa koulussa niin kompassin kanssa kuin ilmankin.Omiin johtamiskäytäntöihin on vaikuttanut paljon Toivo Lipiäisen opit. Topi kehotti koulutuksessaan Goyailemaan.( Get off your ass).Sopii moneen tilanteeseen, metsää opiskelemaan siis metsästä , ei kirjasta.

Afrikassa moni asia on toisin

Ison koulutoimen etuna on rehtorikollegat, verkostoituminen ja hyvien käytänteiden jakaminen vapaasti. Naapurikoulun eläkkeelle jääneen kollegan koulussa on usean vuoden ajan vietetty marrasmarkkinoita, lainasimme ideaa naapurilta ja viiden vuoden ajan olemme viettäneet marrassäpinöitä. Se on ollut meille lauantaikoulupäivä jolla lukuvuoden aikana on kompensoitu jokin arkityöpäivä tarkoituksenmukaisessa kohdassa. Tärkeämpää kuin tuo kompensointi on ollut idea viettää yhtä työpäivää yhdessä ja yhteistyössä huoltajien kanssa. On hyvä tavata ja nähdä muissakin kuin vain virallisten tapaamisten merkeissä. Päivän sisältö on ollut hyvin rikas ja moninainen; oppilaat ovat pitäneet huikeita konsertteja, musiikkigenre on ulottunut klassisesta poppiin ja kaikkeen siltä väliltä, luokat ovat toteuttaneet omia varainkeruuprojekteja ja vanhempainyhdistys omia projektejaan. Viime syksynä kiinnitin huomiota siihen miten paljon tavaraa tälläisessä tilaisuudessa liikkuu, on arpajaispöytää, on vaihtopöytää, on myyntipöytää. Suomessa lapsilla on siis paljon kaikenlaista. Hyvinvointi ainakin materialla mitattuna sai minut miettimään voisimmeko osallistua jollain tavalla tukemaan niitä joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja jakoi saman huolen ja ajatuksen kanssani. Kevätlukaudellä kartoitimme kohteita ja kanavia avun antamiseen. Mahdollisuuksia on  monia jja kohteita on monia. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan suhteiden ansiosta läysimme avustuskohteeksi Bougoudia ry:n Yhdistys tekee ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä Burkina Fason maaseudulla tukien erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia. Koulukiireiden helpotettua minulla oli ilo tavata yhdistyksen aktiiveja Elisa ja Alassana Ouedraogo. Heidän ponnistelujensa ansiosta yhden kylän lapsien koulunkäyntimahdollisuudet ovat mahdollistuneet.

Mielenkiintoisinta oli että esimerkiksi kylässä ei ole sähköä ja opettajat valmistelevat koulupäiviään öljylyhdyn valossa. Aurinkopaneelit toisivat asiaan helpotusta, sillä saataisiin valoa ja koulu voisi ottaa ensimmäisen tietokoneensa käyttöön. Ensi syksynä Alassana lupasi tulla kertomaan koulunkäynnistä " afrikkalaisittain" 5 ja 6 luokkalaisille.

Vaikka meillä on toki kotimaisia haasteita koulussa niin ei meillä aivan huonosti ole asiat.

Jos kiinnostuit niin lisätietoa löytyy osoitteesta

www.bougoudia.fi

Positiivisuutta ilmassa

Viikonlopun urheilu ja muu uutistarjonta tarjosivat jännitysnäytelmiä olipa sitten kiinnostunut suunnistuksesta, jalkapallosta tai päivän poltiikasta. Kaksi suurta puoluetta pitivät puoluekokoustaan Keskusta ja Kokoomus. Keskustan puolueväen kokoukseen ei ollut latautuneena tällä kertaa samanlaista jännitystä kuin Kokoomusväen kokoukseen.Jälkimmäisen kokous oli sikäli jännittävämpi että puoluejohtajan vaali oli myös pääministeriysratkaisu. Keskusta sai asiallisen tyypin, Juha Sipilässä on jotain rauhallista, rakentavaa ja herrasmiesmäistä. Porvariväen asetelma oli mielenkiintoinen , olihan kaikilla kolmella ministerikokemusta ja meriittinsä. Aika ei näköjään ollut vielä kypsä naispuoliselle puheenjohtajalle, ehkä se tulee ja toivottavasti tulee.Onhan Kokoomusta leimannut puheenjohtajien suhteen " äijämandaatti". Kaikilla kolmella on siis vahvuutensa jotka tiedetään ja tunnustetaan. Yhdestä asiasta olen vilpittömästi iloinen, hyvästä kampanjasta missä ei sorruta jenkkiläiseen kulttuuriin jonka lieveilmiönä on kanssakilpailijan mustamaalaaminen. Hyvähenkinen kampanja, hieno juttu. Kun pääministeri osallistuu usein Eu:n huippukokouksiin niin Alexsander Stubb on kielitaidoltaan ja kokemukseltaan kaikin tavoin sopiva Suomea edustamaan.Haastavampi kysymys hänen itsensäkin kannalta on varmaan sisäpolitiikka. Linjapuhe oli monella tapaa rakentava ja rohkaiseva. Erityisellä tyytyväisyydellä laitoin merkille kannanoton koulutukseen ja sivistykseen sekä metropolikysymykseeen. Luulenpa että kanssakilpailija Vapaavuoren ajatukset olisvat olleet toisenlaisia metropolikysymyksen suhteen.Linjapuhe oli myös maltillinen ehkä pyrkimys onkin nostaa profiilia pääministeriyteen , tehtävä on varmasti haastava koska onhan Stubb tunnettu hyvin spontaanina esiintyjänä .Koetoksia on varmaan odotettavissa, yksi nistä on oppivelvollisuusiän nosto, hyvänä tarkoituksena estää syrjäytymistä, uudistuksen hintalappu vaan on kipukysymys. Mitä uudistus maksaa ja ennen kaikkea mitä uudistuksen tekemättä jättäminen maksaisi, mikä on syrjäytymisen hinta ja onko oppivelvollisuusiän nosto oikea lääke.

Suomi sai kuitenkin pääministerin jonka sanoman pohjalla on arvoja, aika sitten näyttää miten arvopohja kestää. Saimme myös pääministerin jolla on positiivinen ote ja lähestymistapa.

Kökkä

Tyämatkojen iloksi aamuisin ja iltaisin soi Radio Nova. Kesän aikana toimittajat kiertävät tekemässä ohjelmaa eri puolilta Suomea. Alkuviikosta toimittajien puhe kääntyi Suomen murteisiin. Murteet ovat rikkaus vaikkakin puhekieli yleiskielistyy. Murteiden katoaminen olisi vahinko. Murteissa on paljon hauskoja sanoja jotka usein aukeavat vain murrealueen puhujalle. Pohjalaisille kökkä sana on varmasti tuttu." Tuukko kökkähän, oltihin kökäs,kökällä tehtihin"

Jos sana ei auennut niin kysymys on talkoo sanan murreversioista.Yhdistysten luvatussa maassa luultavimmin jokainen meistä on elämänsä aikana osallistunut talkoisiin muodossa tai toisessa. Talkoilla on rakennettu yhteistä hyvää, ne ovat olleet osa suomalaista perinnettä. Verottajan kiinnostus asiaan on noussut muutaman viime vuoden aikana. Verohallinnon sivulta löytyy asiaan myös linjauksia ja niistä voi olla montaa eri mieltä, syystäkin.Verottajan näkökulmasta talkootyö on luonteeltaan yleisluontoista työtä joka ei vaadi ammattiosaamista. Aika järkeenkäypää mutta mistä raja vedetään. Ymmärretävää on ettei esimerkiksi sähkötöitä vai suorittaa harrastuspohjalta mutta mistä vedettäisiin timpurin tai kirvesmiehen raja.Tunnen monta aivan muulla nimikeellä ja muissa töissä työskentelevää ihmistä jotka ovat kovia timpureita.

Yhdistykset joutuvatkin varmaan pohtimaan erilaisia rajanvetoja tänä päivänä enemmän kuin ennen. Hyvää tarkoitusta joudutaan pohtimaan entistä enemmän lainsäätäjän näkökulmasta ja toisaalta eettisestä ja moraalisesta lähtökohdasta käsin. Vanhempainyhdistykset joutuvat asiaa varmaan miettimään ja saattavat olla joskus puun ja kuoren välissä asioiden suhteen .Lähtökohtana kun toiminnalle on lasten etu ja hyvinvointi. Taannoin luin juttua missä vanhempainyhdistys oli hankkinut oppikirjat kierrätettyjen tilalle, kaunis teko enkä heristä sormeani siihen suuntaan vaan koulutuksen järjestäjän suuntaan. Muistaakseni jossain perusopetuslain puolessa välissä on pykälä opetuksen maksuttomuudesta missä säädetään oppikirjojen,oppimateriaalin ja työaineen maksuttomuudesta. Vaikeina aikoinakaan koulutuksen järjestämisvastuuta ei voi siis ulkoistaa eikä tehdä talkoilla. Tämä johtaisi suomalaisen koulujärjestelmän romuttumiseen, onneksi koulutuksen edunvalvonnalla on tässä asiassa tahtotila kirkkaana.

Paljon on kuitenkin asioita joihin vaikuttaminen ja parantaminen voidaan tehdä ottamatta yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä .Edellisessä koulussani lähin kunnallisesti hoidettu kaukalo ja pukutilat olivat naapurikoulun piha-alueella, matka ei ollut järin pitkä, mutta liikunnan kaksoistunnista puolet meni kävelyyn, toinen puoli luistinten laittamiseen ja pieni hetki itse asiaan eli luistelun opetukseen. Innokkaat isät toivat asiaan lievitystä jäädyttämällä koulun pihamaalle luistelukentän. Koti- ja kouluyhdistyksen startattua 90-luvua alussa yhdistyksen puheenjohtaja tiedusteli mitä mieltä olisin opettajakunnan kanssa omasta kaukalosta. Asia oli mielestäni ok mikäli kunta suhtautuu asiaan myönteisesti antamalla luvan rakentamiseen. Innokkaat puuhamiehet kävivät tiedustelemassa ja neuvottelemassa teknisen osaston kanssa ja hankkeelle näytettiin vihreää valoa.Yhdistys laittoi kaiken tarmonsa asian eteenpäin viemiseksi ja puolentoista vuoden kuluttua pihassa  seisoi täysimittainen kaukalo. Kun hyvä laitetaan kiertoon niin seuraavina vuosina ja seuraavalla vuosikymmenellä alueelta löytyi lämmitetty pukutila, asvaltoitu tenniskenttä ja oma traktori talvihuoltoa varten. Kökällä voidaan siis saada paljon aikaiseksi. Omalla tavallaan huolestuttavaa on että tälläinen yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat hiipumassa. Hektinen työelämä ja arjen kiiteeet vaikuttavat ehkä ihmisten jaksamiseen. Iloita pitää kuitenkin siitä että jaksamista löytyy, entinen eläkkeelle jäänyt kollega Antti Komulainen on tehnyt mittavaa työtä edesauttaakseen erään afrikkalaisen koulun kehittymistä ja tukemista. Hyvä mieli tulee lukiessa hänen asiaan liittyviä päivityksiä.

siis kökkimään eres joskus.
http://www.fsea.fi/