Kostyymejä ja retonkeja

Suomalainen ja yleensäkin pohjoismainen yksilönvapaus on tunnettua ja arvostettua. Yksilöön kohdistuvat pakkotoimet eivät synny kevein perustein. Pakkohoito, koulupakko, pidätettynä pitäminen perusteetta ja liuta asioita joihin suomalainen yhteiskunta on tehnyt linjaukset.Suomessa emme puhu koulupakosta, meillä on kirjattu oppivelvollisuus jota vuosittain suorittaa lapsia myös ns.kotikoulussa. Osassa Saksan osavaltioista on kirjaimellisesti koulupakko, eikä se ole ainutlaatuinen tässä suhteessa verrattuna moneen muuhun maahan. Oleellisinta mielestäni on että vapaudesta tai vapauksista keskusteltaessa tulisi samaan aikaan puhua myös vastuusta, vastuullisuudesta sekä velvollisuuksista. Meillä Suomessa niin usein puhutaan vain niistä oikeuksista. Kun on päässyt katsomaan läntisen, eteläisen ja keskisen Euroopan kouluja niin näkyvin ero monasti on koulupuku, kouluasu tai yhteisesti sovittu ja määritelty pukukoodi.Aika ajoin meilläkin Suomessa joku uskaltaa asian nostaa esille ja yhtä nopeasti kun asia nousi niin yhtä varmasti esittäjä vaiennetaan , onhan hän puuttumassa yksilönvapauteen, koulukulttuuriin, ja liutaan monia muita ”pyhinä pidettyjä asioita” vastaan. Asia ei mielestäni ole niin yksiselitteinen.Kuten kirjoitin , vapauteen kuuluu vastuu. Minusta tuo vastuu ulottuu myös vaatetukseen. Voi olla että ala-luokilla ongelma ei ole suuri mutta uran aikana on toisaalta pitänyt puuttua oppilaiden/opiskelijoiden vaatetukseen. Jos T- paidan tekstissä on ollut vihapuhe jotain kansanryhmää vastaan niin kasvatuksellinen velvoite on keskustella asianomaisen ja huoltajan kanssa asiasta tai  tyttölasten pukeutuminennapapaitaan tms. Koulu on myös oppilaan työpaikka ja siellä pukeudutaan asianmukaisesti. En voi puhua muotiasiantuntijan suulla mutta isojen vaateketjujen rantauduttua Suomeen lapsista tuli pukeitumisessa pikkuaikuisia. Ennen kaikkea tämä pukeutuminen on tietenkin perheiden asia ja siihen suuressa määrin liittyy kasvatuksellinen näkökulma, niin äitien kun isien tulee opastaa ja tuoda etikettinäkökulmaa. Mikä on siis sopivaa ja missä tilanteissa. Koulukaan ei voi asiasta pestä käsiään vaan on puututtava kuten kirjoittamissani esimerkkitapauksissa. Koululla on tietenkin  mahdollisuus monella tapaa myönteisin tavoin edistää näitä asioita. Musiikin ja liikunnan opetukseen voi luontevasti yhdistää esimerkiksi tanssin. Takavuosina edellisessä koulussa  tanssiopetuksen jakso huipentui aina tanssiaisiin. Silloin poikien piti sonnustautu suoriin housuihin ja kauluspaitaan ja tyttöjen mekkoon tai hameeseen, kaikilta ne myös kotoa löytyivät joten kenenkään ei tarvinnut niitä erikseen hankkia.
Henkilökohtaisesti olen koulupuvun kannattaja, moni ulkomainen kollega puhuu sen puolesta, ei synny epätervettä kilpailua siitä kenellä on kalleiimmat vaatteet, kyllähän me 70- luvun oppikoululaiset muistamme merkkitietoisuuden nousun, onka sulla Jamekset vai Lewikset?
Ei tarvitse miettiä mitä aamulla pukee. Lopuksi on tietenkin sanottava että usein ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Comenius vaihdossa olleet oppilaat kadehtivat meikäläistä tapaa ja yllätys yllätys, monen vaihdossa olleen suomalaislapsen mielestä koulupuku olisi ollut kiva.
Tällääsiä tuumauksia kostyymeistä ja muista retongeista