Kökkä

Tyämatkojen iloksi aamuisin ja iltaisin soi Radio Nova. Kesän aikana toimittajat kiertävät tekemässä ohjelmaa eri puolilta Suomea. Alkuviikosta toimittajien puhe kääntyi Suomen murteisiin. Murteet ovat rikkaus vaikkakin puhekieli yleiskielistyy. Murteiden katoaminen olisi vahinko. Murteissa on paljon hauskoja sanoja jotka usein aukeavat vain murrealueen puhujalle. Pohjalaisille kökkä sana on varmasti tuttu." Tuukko kökkähän, oltihin kökäs,kökällä tehtihin"

Jos sana ei auennut niin kysymys on talkoo sanan murreversioista.Yhdistysten luvatussa maassa luultavimmin jokainen meistä on elämänsä aikana osallistunut talkoisiin muodossa tai toisessa. Talkoilla on rakennettu yhteistä hyvää, ne ovat olleet osa suomalaista perinnettä. Verottajan kiinnostus asiaan on noussut muutaman viime vuoden aikana. Verohallinnon sivulta löytyy asiaan myös linjauksia ja niistä voi olla montaa eri mieltä, syystäkin.Verottajan näkökulmasta talkootyö on luonteeltaan yleisluontoista työtä joka ei vaadi ammattiosaamista. Aika järkeenkäypää mutta mistä raja vedetään. Ymmärretävää on ettei esimerkiksi sähkötöitä vai suorittaa harrastuspohjalta mutta mistä vedettäisiin timpurin tai kirvesmiehen raja.Tunnen monta aivan muulla nimikeellä ja muissa töissä työskentelevää ihmistä jotka ovat kovia timpureita.

Yhdistykset joutuvatkin varmaan pohtimaan erilaisia rajanvetoja tänä päivänä enemmän kuin ennen. Hyvää tarkoitusta joudutaan pohtimaan entistä enemmän lainsäätäjän näkökulmasta ja toisaalta eettisestä ja moraalisesta lähtökohdasta käsin. Vanhempainyhdistykset joutuvat asiaa varmaan miettimään ja saattavat olla joskus puun ja kuoren välissä asioiden suhteen .Lähtökohtana kun toiminnalle on lasten etu ja hyvinvointi. Taannoin luin juttua missä vanhempainyhdistys oli hankkinut oppikirjat kierrätettyjen tilalle, kaunis teko enkä heristä sormeani siihen suuntaan vaan koulutuksen järjestäjän suuntaan. Muistaakseni jossain perusopetuslain puolessa välissä on pykälä opetuksen maksuttomuudesta missä säädetään oppikirjojen,oppimateriaalin ja työaineen maksuttomuudesta. Vaikeina aikoinakaan koulutuksen järjestämisvastuuta ei voi siis ulkoistaa eikä tehdä talkoilla. Tämä johtaisi suomalaisen koulujärjestelmän romuttumiseen, onneksi koulutuksen edunvalvonnalla on tässä asiassa tahtotila kirkkaana.

Paljon on kuitenkin asioita joihin vaikuttaminen ja parantaminen voidaan tehdä ottamatta yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä .Edellisessä koulussani lähin kunnallisesti hoidettu kaukalo ja pukutilat olivat naapurikoulun piha-alueella, matka ei ollut järin pitkä, mutta liikunnan kaksoistunnista puolet meni kävelyyn, toinen puoli luistinten laittamiseen ja pieni hetki itse asiaan eli luistelun opetukseen. Innokkaat isät toivat asiaan lievitystä jäädyttämällä koulun pihamaalle luistelukentän. Koti- ja kouluyhdistyksen startattua 90-luvua alussa yhdistyksen puheenjohtaja tiedusteli mitä mieltä olisin opettajakunnan kanssa omasta kaukalosta. Asia oli mielestäni ok mikäli kunta suhtautuu asiaan myönteisesti antamalla luvan rakentamiseen. Innokkaat puuhamiehet kävivät tiedustelemassa ja neuvottelemassa teknisen osaston kanssa ja hankkeelle näytettiin vihreää valoa.Yhdistys laittoi kaiken tarmonsa asian eteenpäin viemiseksi ja puolentoista vuoden kuluttua pihassa  seisoi täysimittainen kaukalo. Kun hyvä laitetaan kiertoon niin seuraavina vuosina ja seuraavalla vuosikymmenellä alueelta löytyi lämmitetty pukutila, asvaltoitu tenniskenttä ja oma traktori talvihuoltoa varten. Kökällä voidaan siis saada paljon aikaiseksi. Omalla tavallaan huolestuttavaa on että tälläinen yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat hiipumassa. Hektinen työelämä ja arjen kiiteeet vaikuttavat ehkä ihmisten jaksamiseen. Iloita pitää kuitenkin siitä että jaksamista löytyy, entinen eläkkeelle jäänyt kollega Antti Komulainen on tehnyt mittavaa työtä edesauttaakseen erään afrikkalaisen koulun kehittymistä ja tukemista. Hyvä mieli tulee lukiessa hänen asiaan liittyviä päivityksiä.

siis kökkimään eres joskus.
http://www.fsea.fi/