Scotland The Brave

Skotlantiin matkustajan on syytä muista ettei kutsu skottia britiksi tai englantilaiseksi. Yhdistyminen vanhan eteläisen vihollisen kanssa tapahtui 1707, siitä huolimatta skotlantilaista ystävääni harmittaa 1746 hävitty Cullodenin taistelu brittejä vastaan. Jakobiinit yrittivät palauttaa Stuart suvun valtaan Skotlannissa .Pohjalaisena tuon jotenkin ymmärtää, muistan erään sukulaiseni harmitelleen sukujuhlissa 1600-luvulla menetettyjä maa-alueita, Nuijasodan lopputuloksesta nyt puhumattakaan. Meillä suomalaisilla on skottien kanssa paljon yhteistä, saman kokoinen kansa isolle alueelle jakaantuneena voimakkaalla kansallistunteella varustettuna. Myös haasteet yhteiskunnassa ovat monellakin tapaa samanlaisia. Tämä lienee yksi syy siihen että työ ja vapaa-aika on Skotlantiin kuljettanut vuosien saatossa useamman kerran. Skotit ovat myös konstailemattomia, reiluja ja helposti lähestyttäviä, liekö viikingit tehneet ison palveluksen sulautumalla valloitettujen kanssa ennen 1000-lukua. Pohjoisessa Skyella, Hebrideillä ja Shetlanissa voi törmätä ihmisiin jotka muistuttavat enemmän norjalaisia kuin mielikuvaa  britistä. Paikannimistö on pohjoisessa myös skandinaavista vaikka yhteyttä ei heti huomaa  esimerkiksi  Haakon nimi on taipunut paikannnimessä akin muotoon ,Kyleakin, vapaasti käännettynä Haakonin vesireitti.Wick sana tulee vanhan norjan vik ja esiintyy paikannimissä. Vaikka viikinkien vaikutus näkyy tänäkin päivänä niin näkyvintä tietenkin on kelttiläinen kulttuuri.Kelttiläisyydestä parhaiten Skotlannissa on säilynyt kieli, kiitos koulutuksen tukitoimien. Gaelin kieli oli kuolemassa ja jossain vaiheessa se oli voimissaan vain Hebrideillä ja pohjoisen saarilla. Kiitos kaksikielisten koulujen, ylämaalla päiväkodista yliopistoon voi opiskella gaelin kielellä. Skotlannin  erikoisuus on myös klaanit .Eriväriset kiltit kertovat mihin klaaniin sen kantaja kuuluu. Tähän kelttiläiseen soturikansaan jotka tarjosivat Rooman legioonille, englantilaisille ja viikingeille vastuksen on vuosisatojen saatossa sulautunut muita kansoja. Edinburghissa kulkiessa voi korva poimia puolan kielen sanoja, siellä asuu n 70 000 puolalaisen vähemmistö.

Skotlanti on monellakin tapaa riippumaton. Opetuksen lainsäädäntö on ” kansallinen” ja poikkeaa brittiläisestä. Skotlannissa on myös parlamentti ja maassa järjestettävästä itsenäisyyden kansanäänestyksestä odotetaan tasaista ja jännittävää. Mielenkiintoiseksi asian tekee Pohjanmeren öljyvarat, kenelle omistus kuuluu mahdollisen itsenäistymisen jälkeen, kuka vastaa puolustuksesta, Natojäsenyys vai ei, Euroopan unionin jäsenyys. Monta kysymystä ja sukupolvien lievä näkemysero itsenäisyyspyrkimyksiin.

Skotlantiin otettiin juuri käyttöön  opetussuunnitelma (Curriculum for Excellence), joka eheyttää ja kytkee uudella tavalla saumattomaksi jatkumoksi sekä 3-5 -vuotiaiden että 5-18 -vuotiaiden kasvatuksen ja opetuksen. Myös alle kolmivuotiaiden kasvun, kehityksen ja oppimisen tueksi on laadittu oma asiakirjansa (Pre-birth to three). Asiasta kiinnostuneet voivat kurkistaa seuraavaan linkkiin, jossa Skotlannin hallituksen alainen oppimisen ja opettamisen kehittämiskeskus - Learning and Teaching in Scotland - esittelee asiaa tarkemmin: http://www.ltscotland.org.uk/understandingthecurriculum/. Skotlannissa haasteet ovat pitkälti samoja kuin Suomessakin , on tehtävä toimenpiteitä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Syrjäytymiskehitys on ollut ikäluokassa 15-18 huolestuttava.

Matkustaessasi Skotlantiin linja-auto ja junat ovat verrattomia liikkumisen välineitä. Mikäli et vierasta rattia väärällä puolella , on auton vuokraus yksi vaihtoehto. Maaseudun tiet ovat mukavia, mutta kaupungissa ajaminen ei välttämättä ole niin mukavaa. Kesäaika on siinä mielessä parempi että lautat liikennöivät vilkkaammin kuin talviaikana. Muutamia asioita kannattaa kokeilla: maistella paikallisia tummia olutlaatuja, tutustua skottiviskiin, ostaa ” fudge” kermatoffeeta, syödä haggista , käydä pubissa, kuunnella säkkipillin soittoa. Tehdasvalmisteisen kiltin saa edullisesti mikäli kiinnostaa. Voisihan kiltillä vappunaamiaisissa yllättää tutut ja tuntemattomat.

Sään suhteen voi varautua kaikkeen, hellesäitä ei kannata odotella ja sateenvarjo on ehdoton varuste vuodenajasta riippumatta. Tutustumisen voi helposti aloittaa tekemällä vierailun Edinburghiin mutta nähdäksesi aitoa Skotlantia kannattaa mennä ylämaille sanan varsinaisessa merkityksessä Inverness, Skye, Hebridit,Ullapool, Durness

Kevät on kouluissa kiireistä aikaa, menneestä viikosta voisi sanoa että työ haittaa blogiharrastusta vaikkakin kirjoittaa on kyllä saanut.Työyhteisön kanssa on saanut kirjata tulevalle lukuvuodelle tavoitteita.Kollega Skotlannista ehti myös ilahduttaa soitollaan ja jakaa kuulumisia ja murheita.Hän kertoi että Skotlannissa on haasteellista saada rekrytoitua uusia rehtoreita.Tiukka taloustilanne ja inkluusio syövät voimia, lisäksi pitäisi lasten hyvinvoinnin  edistämiseksi tiivistää eri toimijoiden yhteistyötä. Eihän tuohon voinut todeta kuin että kuulostaa kovin tutulta ja kertoa suomalaisen koulun ja yhteiskunnan haasteista, pääsi harjoittelemaan taannoisen  englannin kurssin sanastoa.Kurssi palautti terveellisesti maan pinnalle mitä tulee käsitykseen omista englannin taidoista.Kokemusten jakaminen eurooppalaisessa mittakaavassa on terveellistä.Meillä on paljon hyvää suomalaisessa koulussa mutta hyvää löytyy myös muualta.Menestynyt Pisa maa voi antaa mutta me voimme myös oppia muilta.Skotlannin  koulutusjärjestelmä on tullut ehkä tutuimmaks itselleni kahden vuosikymmenen saatossa. Mielenkiintoiseksi seuraamisen on tehnyt opetussuunnitelman syklit, opetussuunnitelmamuutoksessa eletään ehkä vaihetta mikä vastaa meidän 1994 OPS-uudistusta.Selkein ero on aluehallinnon ja keskushallinnon voimakkaalla roolilla koulutuksessa. Arvostettu kollega pohti taannoin blogissaan vihreän lipun, lions-questin,ym suhdetta opetussuunnitelmaan. Ne toteuttavat opsiin henkeä vaikka eivät ole sinne kirjattuna.Tutustuessani viime syksynä vihreä-lippu toimintaan Skotlannissa oli keskushallinnon suunnitelmissa ohjeistaa kaikkia kouluja siihen osallistumaan eli ylhäältä ohjauksella opetussuunnitelman ulkopuolista toimintaa ohjataan.Onko se hyvä asia, asialla lienee puolensa ja puolensa.

Suomessa koulujen kansainvälisen toiminnan ja liikkuvuuden tukemisella on ollut merkittävä rooli Cimolla. Erilaisten ohjelmien puitteissa liikkuvuutta perusopetuksesta toiselle asteelle sekä kaikkien alojen opettajille on tuettu merkittävällä tavalla. Perusopetuksen puolella Comenius- ohjelma lienee tutuin monelle alan ihmiselle.Ohjelma on saanut nimensä Johan Amos Comeniuksen mukaan. Kasvatushistoria oli pahasti ruosteessa joten täytyi Wikipediasta tarkistaa mitä miehestä sanotaan

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Amos_Comenius

Oman aikansa edistyksellinen,liikkuva eurooppalainen,humanisti, ei siis ihme että kokonainen ohjelma saanut nimensä hänen mukaan.

Comenius -ohjelman yhtenä virstanpylväänä pidän rahoituksen muutosta 2000-luvun alussa kun kotikuntaosuuksia ei tarvinnut enää osoittaa toimintaan vaan rahoitus voitiin tehdä sataprosenttisesti myönnetyllä tuella.

Vigosin kanjonista Kreikasta Skotlannin nummille ja Bilbaon sykkeeseen mahdollistui aikanaan itselle ja muutamille oppilaille tutustuminen.Mikäli joku tätä lukeva miettii, voiko tälläiseen ryhtyä kylmiltään vai pitäisikö koulun harjoitella kansainvälisyyden taitoja ensin pienessä mittakaavassa, niin oikeaa vastausta ei ole, suosittelen toki aloittamista pienin askelin.

Sen verran Cimon sivuilla tuli käytyä että Comenius-ohjelman sisällöt tulevaisuudessa siirtyvät Erasmus-ohjelmaan.Ketä asia kiinnostaa niin tietoa löytyy

http://www.cimo.fi/

Seuraavassa blogissa Skotlannista ja koulutusjärjestelmästä

Raketista pashaan

Pääsiäisen aikana mieleeni tulee entisen oppilaani kysymys vuosikymmenen takaa. Pääsiäisen lähestyessä oppilas kysyi: " onko nyt rakettien ampumisen aika ".Parhaan kykyni mukaan yritin kertoa hänelle mitkä perinteeet ja tavat kuuluvat suomalaisiin juhlaperinteisiin.Yritin peitellä omaa hämmennystäni kysymyksen johdosta. 1960-luvun lapset asuinpaikasta riippumatta olivat kasvaneet juhlapyhien perinteisiin, kuka tiedostaen kuka tiedostamattaan.Suomalainen yhteiskunta on tässäkin suhteessa muuttunut parin vuosikymmenen aikana. Nuoruudesta muistan että joulun aikaan vasta Tapaninpäivänä lähdettiin rientoihin ja sitä edeltävä aika vietettiin tiivisti perheen ja läheisten kesken.Kaksi vuotta sitten joulun aikana taksiautoilija kertoi että jouluaattona löytyy auki olevia ravintoloita ja takseilla on kiireinen ilta. Taksari oli samanikäinen ja jakoi saman kokemukseen omasta nuoruudestaan.Pääsiäisestä muistan myös perinteitä jotka tosin Pohjanmaalla ovat säilyttäneet  asemansa perinteiden joukossa; pääsiäisvalkeat, trullittelu.Paremman puoliskon puolelta myös itäiset perinteet ovat löytäneet jalansijaa omassa pääsiäisen vietossa.Monen suomalaisen juhlapyhän alkuperä on kristillinen ja perinteiden historia ulottuu pitkälle.Ymmärrystä toki löytyy sille  asialle että moniarvoistuvassa ja monikulttuuristuvassa Suomessa koulussa tulee asian suhteen haasteita. Samaan hengenvetoon on sanottava että jotkin asiat kuten suvivirsi on erottamaton osa perinnettä ja kulttuuria, siitäkin huolimatta että musiikin juuret ovat kristilliset.Mikä juhlapyhissä olisi sitten sellaista mikä yhdistää mutta ei erota, sanoisin että perheen yhteinen aika ja lepo.Tämä olisi asian jonka toivon yhdistävän kaikkia vakaumuksesta riippumatta silloin kun vapaata on.

Suomalaisen koulun ja evankelisluterilaisen kirkon yhteinen taival on pitkä. Ennen kansakoululaitosta kirkko monellakin tapaa ja eri muodoin vastasi lukemaan opettamisesta. Kyllä seitsemän veljeksen lukkarinkouluun liittyy myös piirteitä oman aikansa lukemaan opettamisesta.Koulukinkereillä, päivänavauksilla ja muulla yhteistyöllä on pitkät perinteet. Ajan saatossa myös kirkon sisällä on lapsi- ja nuorisotyössä virinyt sellaisia toimintatapoja jotka eivät edusta perinteistä kirkon toimintaa kuten ryhmäyttäminen ja sosiaaliset harjoitteet.Kirkon ja koulun suhde on siis pitkä, eikä tänä päivänä mutkaton koska moni kirkkoon kuulumaton perhe voi kyseenalaistaa seurakunnan ja koulun yhteistyön. Suomalainen yhteiskunta on siis monellakin tapaa muuttunut , ei tarvitse katsoa kauas 30-40 vuotta riittää. Ilmiö ei kuitenkaan ole kansallinen vaan myös eurooppalainen. Keskustellessani skotlantilaisen kollegan kanssa, hän kertoi saman kehityksen olevan nähtävissä Skotlannissa. Meillä molemmilla oli yhteinen näkemys että koulun tehtävä on tarjota myös lapsille ja nuorille arvopohja. Miten tuo arvokasvatus ja eettinen kasvatus hoidetaan on oma kysymyksensä, siitähän meillä Suomessakin tällä hetkellä keskustellaan. Rehellisesti pitänee sanoa etten minä ainakaan tiedä, mikä olisi se yksi ja ainoa oikea tapa.Jotenkin ajatus siitä että kouluaikana olisi tarkoituksenmukaista jossain vaiheessa kaikkien oppilaiden omasta uskontokunnasta ja perheen vakaumuksesta huolimatta tutustua muihin uskontoihin saa kannatusta,Tieto hälventää epäluuloisuutta ja lisää ymmärtämystä. Kaikkiin suuriin uskontoihin sisältyy eettiset periaatteet,Eräs ystäväni kertoi että alkuperäinen ja aito islam on toisen kunnioitusta korostava, ongelma on vaan osittain sama kuin kristinuskon historiassakin, ihminen käyttää uskontoa omiin tarkoitusperiinsä ja vallan välineenä, väärässä ympäristössä ja väärässä kontekstissa.

Kirkko ja kaupunki lehden pääkirjoituksessa oli Seppo Simola päätomittaja pukenut ajatuksen hienosti sanoiksi:

Yhteiskunnalla on edessä loputon via dolorosa. kärsimystie jos joudumme jatkuvasti vänkäämään ,mitä seuraavaksi kielletään uskonnon harjoittamisena. No synkäksi pitkäperjantain tunnelmissa viihtyväksi kansaksihan meitä syytetäänkin.Vaihtoehto voisi silti olla iloinen vapaus nauttia kaikesta siitä arvokkaasta jota usko  ja siihen liittyvä perinne elämäämme antavat. Kaikki irti joulusta ja pääsiäisestä. miksei ramadanistakin. Suklaamunakin voisi olla meille paljon makoisampi jos tajuaisimme sen olevan ,uuden elämän ja ylösnousemuksen symboli.

Hyvää pääsiäistä kaikille miten sitten sitä viettättekään

Arvopohja kunnossa

Opetushallitus julkaisi sivuillaan perusopetuksen luonnosperusteet kommentoitavaksi. Ajatuksena on että mahdollisimman moni kommentoisi luonnosta ja mahdollisimman monen ääni tulisi kuuluviin. Itseäni kiinnostaa ensisijaisesti arvopohja jonka perustalle perusopetus rakentuu. 2 lukuun on kirjattu ne arvot joille perusopetus rakennetaan.

1 Oppilaan ainutlaatuisuus ja oikeus hyvään opetukseen

2 Ihmisyys, sivistys ja demokratia

3 Kulttuurinen moninaisuus rikkautena

4 Kestävän elämäntavan välttämättömyys

Voisiko enää paremmin tai tiivistetymmin kuvata arvoja. Jäin miettimään unohtuiko jotain mutta en keksi mitään lisättävää. Mieltä lämmittää erityisesti kestävän elämäntavan ja kulttuurisen moninaisuuden rikkaus. Ensiarvoisen tärkeää on että perusteisiin jotka luovat myös normin toiminnalle on kirjattu oikeus hyvään opetukseen. On tärkeää ettei hyvän opetuksen oikeus näy vain juhlapuheissa vaan yhteiskunnan toimina sen takaamiseksi.

Kun tuo kansainvälisyys on aiheena ” lempilapsi” niin tyytyväisenä luin luonnostekstin kolmatta lukua. Kansainvälisyydelle löytyy uudessa opetussuunnitelmassa kuten edeltäjissään perusteet.

3.1 Perusopetuksen tehtävä

Perusopetuksen kulttuuritehtävänä on edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa. Opetus lisää ymmärrystä kulttuureiden moninaisuudesta ja auttaa hahmottamaan kulttuureita menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumoina, joissa jokainen voi itse olla toimijana.

Koulua ympäröivän maailman muutos vaikuttaa oppilaiden kehitykseen ja hyvinvointiin sekä koulun toimintaan. Perusopetuksessa opitaan kohtaamaan muutostarpeita avoimesti, arvioimaan niitä kriittisesti ja ottamaan vastuuta tulevaisuutta rakentavista valinnoista. Näin luodaan edellytyksiä oikeudenmukaiselle ja kestävälle kehitykselle. Työtä tehdään mahdollisuuksien mukaan yhdessä muissa maissa toimivien koulujen ja opetuksen kehittäjien kanssa. Perusopetus vaikuttaa myönteisenä ja yhteiskuntaa rakentavana muutosvoimana kansallisesti ja kansainvälisesti.

Luonnokset näyttävät lupaavilta, käykäähän katsomassa, myös muutkin kuin alan ihmiset

http://www.oph.fi/ajankohtaista/tiedotteet/101/0/perus-_ja_lisaopetuksen_opetussuunnitelman_perusteiden_luonnokset_avoimesti_kommentoitavina_verkossa

Kansainvälisyys

Suomalaisen yhteiskunnan kehittäessään itseään avoimeksi ja suvaitsevaksi kansakunnaksi  on koulutuksessa kansainvälisyys tärkeässä asemassa.Koulutuksessa kansainvälisyyden toimintamuodot on otettava käyttöön varhaisessa vaiheessa.Kyky toimia monikulttuurisissa verkoissa ja vahva kansainvälinen osaaminen ovat suomalaisen kilpailukyvyn kannalta keskeisiä taitoja.Alexander Stubb on eri yhteyksissä tuonut esille myönteisen Suomi-kuvan luomisen kumppanuudella ja yhteistyöllä.

Peruskoulussa on voitu osallistua kansainvälisiin hankkeisiin jo 90-luvulta lähtien.Merkittävinä virstanpylväinä voitaneen pitää Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja Cimon perustamista.Myönteisenä asiana voitaneen pitää yliopiston ja korkeakouluopiskelijoiden vaihdon lisääntymistä, onhan Suomi vapaa-ajan liikkumisen kärkimaita kansainvälisesti tarkasteltuna.Kansainvälisyys nähdään laajempana asiana kun vain liikkumisena. Opetushallitus on tehnyt merkittävää työtä viime vuosina kotikansainvälisyyden lisäämiseksi, käsitteen voisi yrittää kiteyttää ajatukseen; hyödynnetään käsillä olevia resursseja kotimaassa kansainvälisyyden toteuttamiseksi.Monelle koululle Comenius-projekti on ollut ponnahduslauta kansainvälisyyteen ja kestävien kontaktien luomiseen.Itselläni oli ilo työskennellä baskien, kreikkalaisten ja skottien kanssa vuosina 2002-2004.Kokemus oli opettavainen.

Pienenä kansakuntana emme voi eristäytyä vaan olla yhä tiiviimpi osa eurooppalaistaa yhteisöä sekä osana globaalia toimintaa.

Comenius- projektista myöhemmin oma blogi-juttunsa

Arkistojen kätköistä vol.2

Siivoamisessa ja etsimisessä on aina puolensaa.Jos ei löydä sitä , mitä oli etsimässä  niin voi löytää muuta mielenkiintoista. Etsiskelin oppikoulumatrikkelia mutta sen sijasta löysin peruskoulun käsikirjan vuodelta 1972. Kirja on Wsoy:n kustantama ja tekijöinä ovat Antti Kettunen ja Erkki Koski. Kirjan julkaisuvuonna ensimmäiset kunnat olivat jo siirtyneet peuskoulujärjestelmään. Kirja on monellakin tapaa  mielenkiintoinen. Kirjan alkulehdillä on koottu hallituksen 1967 esittämät perusperiaatteet peruskoulusta.Upeat periaatteet, tiivistäen sivulta 1:
1 Peruskoulu on yhtenäiskoulu
2 Peruskoulu on oppivelvollisuuskoulu
3Peruskoulu muodostetaan sulattamalla kansa-,kansalais- ja keskikoulu yhteen sekä pedagogisesti että organisatorisesti
4 Oppilaiden taipumukset ja harrastukset on otettava huomioon
5 Opinto-ohjelman valinnat tapahtuvat 6. kouluvuoden jälkeen
6 Peruskouluon maksuton
7Peruskoulu on yhteiskunnan, nimenomaan kunnan hoitama ja omistama koulu
8 Peruskoulun jälkeisten opintojen ulkoiset edellytykset on järjestettävä sellaisiksi etteivät varallisuus ja asuinpaikka vaikuta ratkaisevasti opintien valintaa.

Yllämainituista kohta 3 ei ole ollut ajankohtainen vuosikymmeniin mutta muut periaatteet "ostan " täysin.
Kielessä ja käsitteistössä on tapahtunut jonkin verran muutoksia.Lukuvuosisuunnitelmasta käytetään nimeä opetussuunnitelman vuositarkiste ja annetaan yksityiskohtaiset neuvot ja sisällöt. Suurin osa asioista on niitä samoja joita nykyäänkin kirjataan syksyn lukuvuosisuunnitelmaan. Edellä mainittuihin sisältöihin oli kirjattu koulukeittolatoiminnan ohjaus, mikä tämän päivän ostopalveluympäristössä on taakse jäänyttä elämää.

Turha peiliä on syyttää jos naama on vino

Ensimmäisen työpaikkani miestenhuoneen peilissä oli tarra missä luki” Turha peiliä on syyttää , jos naama on vino, Nikolai Gogol. Mielestäni tuohon sitaattiin kiteytyy kaiken arviointitoiminnan ydin. On katsottava peiliin ja jos kuva ei miellytä, on syytä tehdä jotain. Iän myötä huomaa itsessään tietynlaisen kyynisyyden lisääntyvän. Viime aikojen uutiset  valtion talouden tasapainottamisesta ovat ikävää luettavaa. Ikävää luettavaa siitä syystä että säästötoimet vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti koulutukseen ja hoiva-alaan. Näillä aloilla on katsottu peiliin  edellisen laman jälkeen ja jokainen voi kuvitella miltä kuva näyttää. Tutkittua tietoa on, mutta onko se painanut puntarissa paljoakaan sen voi jokainen päätellä itse. Arvioinnin ja arviointitulosten, olipa kohteena mikä tahansa asia , pitäisi siis johtaa uusiin ja parempiin käytäntöihin. Miltä Suomi-neidon peilikuva näyttää tulevaisuudessa on mielenkiintoinen kysymys. Suomalainen osaaminen on kytköksissä suomalaiseen koulutukseen. Käyttäessäni sanaa koulutus tarkoitan sillä laajaa kenttää aina päivähoitolapsista yliopisto ja korkeakouluopiskelijoihin sekä kaikkeen siltä väliltä. Pienen kansakunnan menestyksen takana on osaaminen, osaamisemme perinteisillä vientialoilla, osaamisemme uusilla ja tulevilla aloilla, osaamisemme palveluissa ja kotimarkkinoissa. On hienoa että ammattijärjestöt ovat aktiivisesti herättäneet keskustelua eri foorumeilla koulutuksemme tulevaisuudesta. Iän karttuessa monille asioille niin työssä kuin elämässä työn ulkopuolella löytyy vuosittain jokin merkkipaalu. Aloittaessamme koulun itsearviointiprosessia tänä keväänä, tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kun olin ensimmäisen kerran käynnistämässä koulun itsearviointia. Ensimmäinen arviointiprosessi käynnistyi vahingossa. Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteet oli järisyttävä muutos koulumaailmassa koska koulut aidosti pääsivät tekemään koulukohtaisia opetussuunnitelmia. Vuoden 1985 perusteita täydennettiin vain vähäisillä kuntakohtaisilla tarkennuksilla. 1994 oli erilainen tekemisen meininki, huoltajat otettiin eri tavalla suunnitteluun mukaan. Kun mekin koulussa lähdimme työstämään kyselyä ensisijaisesti opetussuunnitelman tarpeista niin ajatus jalostui itsearvioinnin tekemiseksi. Tehtävä oli haastava koska kokemusta itsearvioinnin tekemisestä ei ollut eikä selkeää formaattia vaikka  laatutyötä yksittäisissä kouluissa kehiteltiin. Muistelen itse että ensimmäinen koulun itsearviointi jännitti koska takana oli ikäviä säästötoimenpiteitä koulutasolla sekä uusien kokeilujen sisäänajoa. Kun arviointi oli tehty , oli mielenkiintoista käsitellä työyhteisössä ja johtokunnassa saatuja tuloksia. Tulosten perusteella asetettiin selkeitä kehittämiskohteita tuleviksi vuosiksi ja päätettiin jatkaa arviointia neljän vuoden sykleissä. Meille jäi työyhteisönä neljä vuotta aikaa kehitellä itsearviointikyselyn työkalua ja miettiä oppilaille suunnatun kyselytyökalun kehittämistä. Vuonna 1998 arviointityökaluja oli kehitelty ja suoritimme itsearvioinnin uudestaan. Ennen vuotta 1999 lakiin kirjattua velvoitetta koulutuksen järjestäjän itsearvioinnista, olimme vieneet kaksi itsearviointikierrosta läpi. Silloisen Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan toimipisteen erikoissuunnittelijana toiminut Helka Linna kutsui minut Mentoriksi eli tukihenkilöksi ”Oppilaitoksen itsearviointi koulutusohjelmaan. Koulutuksen lähijaksoilla toimin luennoitsijana sekä osallistuin muutaman vanhan Vaasan läänin alueella olevan koulun itsearviointiprosessin käynnistämiseen mentorina .Koulutusohjelman jälkeen Matti Kangasoja läänin Jyväskylän yksiköstä kokosi julkaisun Koulun itsearviointijärjestelmää rakentamassa johon kirjoitin artikkelin case-study  tyyppisesti .Osallistuin myös muutamiin koko koulun vanhempainiltaan. Pääsääntöisesti vastaanotto oli varovaisen innostunutta koska huoltajat suhtautuivat myönteisesti koulujen itsearviointiin, tosi vanha viisaus Do not shoot the messenger piti yhtä laillla paikkansa. Toisaalta pohjalaisena pitäisi aina muistaa kotimaakunnassa liikkuessa puhua konstailematta. Tästä sain varsin hyvän muistutuksen ollessani erään koulun vanhempainillassa kun sorruin konsulttikieleen ja puhuin oppilaista asiakkaina. Silloin eräs isäntämies tokaisi, ”ne on kersoja ja ne piretähän kuris”. Vuoden 1999 lakimuutoksen jälkeen koulukohtaiset arviointikäytännöt kehittyivät ja alkoivat muotoutumaan. Aloittaessani Espoon kaupungin palveluksessa ,pääsin ryhmään missä nykyisiä arvioinnin työkaluja kehiteltiin ja kolme vuotta sitten pilotoimme koulun itsearvioinnissa uutta työkalua. Arviointi on hieno juttu, parhaimmillaan se johtaa dynaamiseen muutoksen ja kehitykseen, kunhan muistaa että vauhti on sellainen ettei se uuvuta.

Keidas erämaassa

Omat vanhemmat matkustivat toistakymmentä vuotta sitten  Dubaihin vieraillen myös samalla muissakin arabiemiirikunnissa. Dubai oli kovasti eri näköinen kun Dubai tänä päivänä. Äiti muisteli  vierailua Deiran alueella missä kulta, mauste ja – kangassoukit ovat pysyneet muuttumattomana vuosikymmenien saatossa. Itsellä kynnys Lähi-Itään matkustamisesta oli korkea, osasyynä lienee levottomuudet mutta jälkiviisaana on sanottava ettei pidä leimata koko maantieteellistä aluetta jos jollain nurkalla on ongelmia. Ensimmäinen matka suuntautui Ras al Khaimaniin. Golfin ystävälle ja rannalla loikojalle paikka on mainio mutta muuta kaipaavalle ei ehkä paras  vaihtoehto. Otimme vaimon kanssa taxin päiväksi ja kävimme Ras al Khamainista päin ensimmäisen kerran Dubaissa. Lyhyt päivän visiitti oli sen verran inspiroiva että päätimme vierailla toistekin. Muutaman Dubain vierailun jälkeen voi kaupunkia suositella niille jotka pitävät kaupunkilomista, shoppailusta yhdistettynä rantaelämään, kaikki elementit löytyvät. Alkuvuosi ei ole hullumpi ajankohta matkustamiselle, lämpötila on siedettävä eikä lokakuu ole myöskään huono vaihtoehto. Kesäkuukausina kuumuus voi olla sietämätön. Kävelijän paratiisiksi Dubaita ei voi kutsua jos ei satu majoittumaan Jumerahin rannan suuntaisesti tai Marinan alueelle. Taksi ja metro ovat molemmat edullisia kulkuvälineitä. Taksissa kannattaa käyttää aina virallista mittaritaksia jonka katukuvasta värityksensä puolesta bongaa helposti. Pääsääntöisesti Pakistanista tai Intiasta tulleet taxiautoilijat tuntevat kaupungin paikat ja puhuvat kohtalaisen hyvää englantia, voi toki käydä niinkin että uusi taxiautoilija ei tiedä paikkaa mutta se on verraten harvinaista. Matkaoppaissa puhutaan yleisesti pukeutumisesta mutta Dubai lienee liberaalein kaupunki tässä suhteessa. Dubai Mall ja Mall of Emirates kauppakeskuksissa löytyy pukeutumisen koko kirjo. Päästä varpaisiin ja kasvot hunnutettuja kanssakulkijoita  niin kuin venäläisiä naisia lyhyissä hameissa ja topeissa, muuten raja kyllä menee uima-asuissa .Toisaalta tämä on vähän tyylikysymyskin , aina pitäisi pyrkiä kunnioittamaan paikallista tapakulttuuria, odotammehan mekin sitä Suomessa vierailevilta turisteilta. Ruokailijalle Dubai tarjoaa laajan kirjon eri hintaisia ja eri tasoisia ravintoloita. Uskon että jokaiselle löytyy jotain. Mikäli ruuan kanssa on tottunut kumoamaan oluen niin pääsääntöisesti sitä ei saa. Toistaiseksi olen yöpynyt  ja syönyt  yhdessä lentokentän lähellä olevassa hotellissa missä tämä oli mahdollista, but hey look at the bright side, humalassa toikkaroiviin et törmää myöskään. Kuten ruuassa niin muissakin tuotteissa kirjo on laaja muodin merkkiliikkeet löytyvät kaikki ja toisaalta myös normaalihintaiset sekä edulliset ostospaikat. Rakentaminen, palvelut ja kaikki fyysinen työ hoituvat vierastyövoimin ja tämä näkyy katukuvassa. Varsinaiset alkuasukkaat ovat pienenä vähemmistönä. Aina rakennustyömaan työvuoron päättyessä samanvärisiin haalareihin sonnustautuneet työmiehet haetaan bussikuljetuksella majoitukseen. Ensimmäisen kerran nähdessäni tämän tuli väistämättä mieleen jenkkileffat missä oransseihin haalareihin sonnustautuneet vangit ovat  työssä. En tiedä palkkatasosta mutta oletusarvona voi kai pitää että palkkaus on parempi kuin jossain Pakistanissa ja työtä on aina tekijälle. Taxikuski kertoi että vaikka duunin jättäisi ja oleilisi kotona Pakistanissa niin aina on työtä saatavissa Dubaissa. Mikäli Dubaissa haluaa käydä maailman korkeimmassa tornissa Burj Khalifassa niin lippu kannatta varata ja ostaa netistä etukäteen , olen kokeillut ja toimii. Jos suurkaupunki ahdistaa niin 160 kilometrin päässä oleva Abu Dhabi on hieno kohde, yksittäisen visiitin perusteella en lähde siitä kovasti kertoilemaan mutta ehdoton must kohde on sheikki Zayedin moskeija, kaunis rakennus ja ympäristö. Kielistä englanti on ehdoton ykkönen asioinnissa, sitä osaavat kaikki ainakin välttävästi.  Muutamia arabian sanoja ei juurikaan ole päässyt käyttämään, passitarkistusta lukuun ottamatta. Yksi Dubain kohteista missä kannattaa käydä on Palmusaari, esimerkki siitä että rahalla voi tehdä vaikka saaren. Dubai Marinasta löytyy myös valmiita risteilyjä ja voit vuokrata veneen ja kuskin käyttöösi jos haluat kierrellä rannikon tuntumassa. Mikäli Lähi-Itä kiinnostaa on Dubai hyvä ja turvallinen vaihtoehto aloittaa tutustuminen