Tuttavani kirjoitti blogissaan koulusta koneena. Vertauskuva on mielestäni onnistunut. Jokainen vanhojen moottorien kanssa puuhastellut tietää niiden haasteet. Peruskoulu vaatii huollon ja pienen remontin. Vanhojen osien sijasta pitäisi käyttää uusia osia ja käyttää riittävästi varoja että kone pysyisi toimintakuntoisena. Helpommin sanottu kuin tehty. Muutostyö pitää tehdä harkitusti, hutiloimatta ja asiantuntevan työnjohdon valvonnassa. Omalle työnantajalle on annettava kiitosta siitä, että muutostyön valmistelussa on lähdetty liikkeelle hyvissä ajoin. Omat odotukset ovat korkealla liittyen uuden opetussuunnitelman arvopohjaan. Toteutuessaan tarkoitetulla tavalla muutos tuo kouluun kiirettömyyden. Mikäli hutiloimme, niin mikään ei muutu. Alueellisilla opetussuunnitelmatreffeillä kuulimme huoltajan, isovanhemman ja nuoren näkemyksiä koulusta ja koulunpidosta. Vaikuttavin oli erään yläkoululaisen oppilaan puheenvuoro. Hän nosti esille sen miten tärkeä on tulla kuulluksi, huomatuksi ja arvostetuksi. Nuorella aikuisen nälkä on kova, huomaammeko me sitä ? Viime viikolla sain kuulla nuorta opettajaa jonka väitöskirja kertoi nuorten vankien peruskouluajoista. Koskettavinta oli se miten liian monessa kertomuksessa tuli esille katkeruus siitä ettei ole tullut kuulluksi ja miten merkittävää oli kouluaikoina ollut se miten joku aikuinen oli pysähtynyt, antanut aikaansa ja kuullut kuulumisia.
Olemme siis isojen asioiden äärellä. Jos opetussuunnitelman valmistelussa keskiöön nousee vain oppiaineet ja sisällöt, niin hukassa ollaan. Kohtaaminen ja siihen käytetty aika on investointi ja satsaus nuoreen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti