tiistai 18. marraskuuta 2014

Uskallusta muutokseen

" Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. Oikein ! Siellä, siellä kohta pyllyilemme "
Noin tuumailivat Tuomas ja Juhani aprikoidessaan pakoa lukkarin koulusta. Koulun vaikuttavuudesta eivät veljekset olleet vakuuttuneita. Tämän päivän veljekset ja siskot ovat samojen haasteiden edessä.
Koululaisen elämässä on niin paljon muutakin ja kiinnostavaltammalta tuntuvaa kuin koulu. Sosiaalinen media, harrastukset ja muu viihde kilpailevat koululaisten huomiosta. Koulunkin on muututtava. Martti Hellström kirjoitti osuvasti muutoksesta. Muutos lähtee meistä opettajista ja meistä rehtoreista muutoksen tukijoina. Ylhäältä annettuna tai saneltuna muutos ei tapahdu. Oman sukupolveni opettajankoulutus  koulutti opettajan rooliin, sen perinteisessä merkityksessä. Vallankumouksellisena pidän sitä että opettamisen sijasta puhutaan oppimisesta ja siitä miten se tapahtuu yksilöllisesti. Tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ei pidä tehdä" pyhää lehmää", mutta mahdollisuutena se tulee nähdä. Poikien ja tyttöjen välisistä eroista kiinnostuksesta koulunkäyntiin on puhuttu kauan ja myös tutkittu. Näen tietotekniikan yhtenä mahdollisuutena lisätä poikien kiinnostusta koulunkäyntiin sekä tukea oppimista. Kahden, jo aikuisen, poikalapsen isänä on tullut usein mietittyä koulua poikien näkökulmasta. Tärkeää on toiminnallisuuden ja liikkumisen merkitys.

Vaikka poikien koulumotivaation lisäämisessä on haasteita niin isossa mittakaavassa on löydettävä keinot kaikkien lasten osallistamiseen, kohtamiseen ja yhdessä tekemiseen. Koulunpidon perinteitä kun voi mitata sadoissa vuosissa, niin kysymys on isosta asiasta. Lasten innon herättäminen vaatii meiltä aikuisilta innon löytämistä. Vanhoista rooleista, tottumuksista ja tavoista pitäisi uskaltaa luopua. Itselle pitää antaa rohkeus kokeilla ja rohkeus myös epäonnistua. Historiallisesti mittavat haasteet ovat edessä. Nyt tarvitaan uskallusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti