Ensin digiaskeleet sitten vasta loikataan

Norjalaisten opetusalan kollegoiden vierailu sai taas miettimään Suomessa käytävää keskustelua koulun " sähköistämisesta, digiloikasta, ja muista kuvaavista sanoista kehityksen suunnalle. On ensinnäkin hyvä että asiasta keskustellaan ja tuodaan erilaisia näkökohtia esille, myös kriittisiä. Itse ajatttelen niin että asian puolesta puhujat tiedostavat haasteet ja kriittisiä äänenpainoja käyttävät tiedostavat myös mahdollisuudet ja hyvät asiat. Hallituksen kärkihankkeissa koulutuksen osalta digiasiat nousevat kärkikastiin. Taannoin Tuomas Kaseva Helsingin Sanomissa kirjoitti asiasta otsikolla " Miten voi olla ettei koulun suurinta uudistusta johda kukaan" Kaseva esitti kysymyksen; jos tarkoituksena on jokainen oppilas varustaa sähköisellä laitteella niin mitä sillä voidaan tehdä. Käsi sydämellä on esitettävä kysymys: Jos koulutuksen toiminnallisista resursseista yhteiskunnassa ollaan leikkaamassa säästösyistä niin miten ja millä aikavälillä olisi realistista varustaa jokainen peruskoululainen sähköisellä laitteella Vantaa on sillä tiellä ja Espoossa asia nousi kuluvan vuoden huhtikuussa esille.Uskallan kuitenkin väittää että monelle kunnalle asia olisi haaste niin valtionavulla kuin ilman. Koulutuksen järjestäjä ei voi edellyttää että oppilailla olisi omat laitteet, ei edes älypuhelinta. Usein kuulen sanottavan että älypuhelimet ovat halventuneet ja näin varmasti onkin, mutta silti hankinta tänä päivänä voi perheille olla taloudellisesti vaikeina aikoina isokin hankinta. Lähtökohtana tulee laitteiden osalta olla että koulutuksen järjestäjä huolehtii siitä että opetuksessa on tarjolla riittävä määrä laitteita.Laitteita isompi ja tärkeämpi kysymys koulussa on niiden pedagoginen käyttö. Ensimmäisten koneiden tullessa peruskouluihin näkökulma käyttöön oli usein perustaitojen opettelu.Perustaitojen opettelu täytyy tulevaisuudessakin tavalla tai toisella sisällyttää koulussa opeteltaviin taitoihin, varsinkin kun kaikki asiat eivät hoidu kosketusnäytöllä. Tietotekniikka kuuluu luonnollisena osana koulun työhön ja opiskeluun.Siellä missä niin ei ole täytyy toimia täydennyskoulutuksen ja ohjannan tavoin että niistä tulee osa luonnollista toimintaa. Keskustelu digiloikan ympärillä käy vilkkaana, innostuneena joskus jopa hurmiollisena, mutta ensin täytyy saada askel kuntoon, loikataan vasta sitten.Digiasiat ovat hyviä mutta koulu on monen muun asian kanssa tässä ajassa myös haasteiden edessä.