Mielen muutoksia

Ollessani lukion ensimmäisellä luokalla 1977 tuttu opettaja suositteli opettajan ammattia. Argumentteinä olivat kolmivuotinen koulutus, käytännönläheisyys ja monia vakuuttavia tekijöitä. Siinä vaiheessa elämää ajatus tuntui kaukaiselta. Oma kouluaika ei ollut vakuuttanut järjestelmän toimivuudesta ja mielekkyydestä. Allekirjoittaneen haaveet olivat muissa ammateissa. Ajatus oli opiskella kauppatieteitä ja liittyä kolmannen sukupolven edustajana liike-elämään ja kauppaan. Oma kouluaika osui siihen murrokseen kun Suomessa siirryttiin yhtenäiskoulujärjestelmään. Koko ikäluokan siirtyminen yhtenä lukuvuonna peruskouluun aiheutti varmaan omat haasteensa. Taaksepäin katsoen osa ikäluokasta koki uuden peruskoulun liian teoreettisena ja tylsänä.Pitkä positiivinen sijaiskokemus muutti kuitenkin ajatusten suunnan ja motivoi hakeutumaan opettajankoulutukseen. Olen avoimesti kirjoittanut aikaisemminkin että aloittaessani opinnot olin autuaan tietämätön siitä että opettajankoulutus 1970 luvun lopussa muuttui nelivuotiseksi yliopistolliseksi korkeakoulututkinnoksi.Alkumetreillä siis haaveet kolmivuotisesta koulutuksesta kariutui.Lienee tuo muutos ollut iso myös opettajien kouluttajille ja laitoksille.Luulen että muutostilanteessa moni laitoksellakin kaipaili " vanhoja hyviä aikoja" jolloin koulittiin käytännön toimijoita eikä oman tieteenalansa opiskelijoita opettajaopintojen lisäksi. Oma arvostus tieteenalaa kohtaan on syntynyt vasta vuosikymmenien saatossa.Muistan vieläkin junamatkan Oulusta kotiin kun matkaseuralainen sanoi ettei kasvatustiede ole tiedettä laisinkaan, hänen mielestään vain matemaattis-luonnontieteelliset aineet ja lääketiede edustivat tiedettä. Nuorella opiskelijalla ei ollut kättä pidempää kumota moisia väitteitä. Tieteenalana kasvatustiede on toivottavasti vakiinnuttanut paikkansa. Jokaisella aloittavalla opiskelijalla on luultavasti selkeä kuva opintojen sisällöstä. On kuitenkin ikävää että yhteiskunnan päätösten taustalla on enemmän euro kuin tieto. Omalla työuralla 1990 -luvun alkuvuosina törmäsin siihen että kollektiivinen säästäminen oli tärkeämpää kuin se olemassa oleva tieto miten säästöt vaikuttaisivat.Tässä ajassa on samaa henkeä, tietoa on muttei sitä hyödynnetä. Euro on isäntä. Kristallipallo on pahasti kateissa, ainakin siltä tuntuu.Summa summarum kaikkien näiden vuosien jälkeen, kasvatustiede on hyvä asia vaikka se vuosi lisää tulikin opiskeluihin.Ikä taitaa tehdä tehtäväänsä kun oman alan tiede on alkanut kiinnostaa 30 vuoden kypsyttelyn jälkeen.