huonoja häviäjiä ja väärin sammutettu

Syysistuntokauden aluksi eduskunta keskusteli kauan jo kertaalleen hyväksytystä avioliittolaista mikä mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton. Kansanedustuslaitoksen tehtävä on käyttää maallista valtaa. Universaalina ilmiönä avioliitto ensisjaisesti on yhteiskunnallinen instituutio missä on kahden aikuisen välille solmittva liitto oikeuksineen sekä velvoitteineen. Miten lainsäädäntö sitten suhtautuu samaa sukuouolta olevien avioliittoon on kansallinen kysysmys. Eduskunnan hyväksyessä lain Suomi liittyi niiden maiden joukkoon missä lainsäätäjä on asialle antanut hyväksynnaän. Tästä on päätetty. Miten päätetään sitten adoptio-oikeudesta tai muista vastaavista kysymyksistä on on oma kysymyksensä ja prosessinsa.

Pappisystäväni totesi kaksi vuotta sitten että ennemmin tai myöhemmin Piispainkokous joutuu ratkaisemaan asiaa kirkon näkökulmasta. Piispat päättivät odotetusti. Kirkon näkökulmasta pitäydytään siinä kirkon opissa ja perinteessä mitä kirkko edustaa. Evankelisluterilainen kirkko ei ei tässä suhteessa poikkea muista kritillisistä kirkoista. Voiko muuta tulkintaa olla tai tulla? se näkee ken elää. Ottihan kirkkomme naispappeuteen selkeän kannan vaikka vastustajat aikoinaan etsivät raamatusta kaikki argumentit asiaa vastaan.

Kirkolle asia lieneee vaikea. Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen kirjoittikin joskus kotimaa24 sivulla osuvasti; olisiko vielä kompromissin mahdollisuuksia ja millainen voisi olla kompromissi joka kelpaisia kaikille. Vaikeita kysymyksiä ovat.