Sekulaarinen yhteiskunta

Istuin taannoin tekemässä ryhmätyötä ja puhe ryhmässä kääntyi hetkellisesti sekularismiin. Nykyistä Turkkia on pidetty hyvänä esimerkkinä valtiosta missä uskonto ja valtio on erotettu Ataturkin ajoista alkaen.Erdogan yrittää nyt suuntaa kääntää ja seuraukset ovat nähtävissä. Suomessa kirkon ja valtion suhde on omalla tavallaan kompleksinen. Kirkolla suhteessa jäseniinsä on veronkanto-oikeus, koulun ja kirkon suhde on ollut tiivis. Meillä Suomessa kirkolla on ollut suuri yhteiskunnallinen merkitys lukutaidon edistäjänä ja juurruttajana kansan syvissä riveissä.

Samaa sukupuolta olevien avioliittolain käsittely on hyvä esimerkki siitä miten maallinen ja hengellinen päätöksenteko ja sen sovittaminen yhteiskuntaan lyö korkeita laineita. Se ei liene ainoa haaste.Kirkon oma hallintorakenne pyrkii sisäisesti ratkaisemaan työoikeudellisia asioita mutta asioiden kärjistyessä maallisen oikeuden ovi myös heilahtaa.

Kävin lukemassa vapaa-ajattelijoiden sivuilta muutamia ajatuksia ja näkökulmia ymmärtääkseni myös toisenlaista näkökulmaa

Valtion tulee olla oikeudellisesti sitoutumaton suhteessa uskontoihin ja vakaumuksiin
On oikeus uskoa tai olla uskomatta erilaisiin uskontoihin tai vakaumuksiin.
Uskontokunnalla ei lainsäädännössä tule ola erityistä asemaa.
Argumentit ovat mielestäni järkeviä ja kestävät tarkastelun. Kritiikki ei kohdistu uskontoon vaan kirkon asemaan Suomessa. Yhdysvallat ja Ranska ovat hyviä esimerkkejä kirkon ja valtion selkeästä erosta. Silti Yhdysvalloissa kirkko voi hyvin ja sillä on vaikutusvaltaa , käynnissä oleva presidenttikampanja kertoo siitä omaa kieltään.

Vaikka uskontokuntia ei pitäisi laitaa ranking-järjestykseen , niin Suomessa kristillisyys on ainakin tilastollisesti vahvoilla. Oma kysymyksensä on kuinka moni on kristitty tilastossa ja kuka oikeasti. Meillä kun on myös voimakas tapakristillisyyden perinne. Tosin ei tässä pidä ensimmäistä kiveä heittää.
Koulujen uskonnonopetus sisältää myös paljon historiallista ainesta mikä auttaa osaltaan ymmärtämään länsimaisen kulttuurin muovautumista.

Mitä siis tapahtuisi jos kirkko ja valtio erotettaisiin ja veronkanto-oikeus poistuisi. Kylmiä seiniä ja työttömiä sielunpaimenia luultavasti tai sitten yhteisönsä tukema hyvinvoiva kirkko.

Tähän kohtaan kai sopisi sanonta, ei maalata piruja seinille. Kirkolla on tarpeeksi haasteita ilman kauhukuvien maalausta.
Miten kirkon sana lähimmäisen rakkaudesta toteutuu ., miten kirkko rantautuu ihmisten luo.Ehkä paremmin kun ennen.
Tähän loppuun sopinee arkkipiispamme puheesta Naantalista pieni lainaus:

Juuri nyt yksi niistä kysymyksistä, joissa kirkko kohtaa oman identiteettinsä syvärakenteet, koskee avioliittoa. Niin tapahtuu monissa kirkoissa, niin tapahtuu luterilaisissa sisarkirkoissa ja niin tapahtuu meillä. Avioliittokeskustelun yhteydessä käsitellään koko luterilaista perintöä aina raamatuntulkinnasta kirkon ja valtion välisiin suhteisiin saakka. Sellainen meidän kirkkomme on: kirkon teologinen perinne ja kirkon jäsenten elämänkokemus ja moraalitaju asettuvat vuorovaikutukseen. Ajattelen, että tätä varten tarvitaan sellainen turvallinen henkinen ja hengellinen tila, jossa keskustelua ei käydä vain rohkeiden ja varmojen ehdolla, vaan siinä ovat mukana myös ne äänet, jotka ovat hiljaisia ja arkoja ja itsestään epävarmoja. Tila, jossa kaikkien kokemuksilla, peloilla, unelmilla, uskolla ja epäilyksellä on olemassaolon ja todesta otetuksi tulon oikeus. Se ei ole itsestään selvää. Yritän omasta puolestani tehdä työtä, että sellainen on mahdollista. - See more at: http://www.arkkipiispa.fi/avioliittokeskustelu-koskee-luterilaista-identiteettia/#sthash.szYpkkv6.dpuf