Raamattu on myös kirja jota lienee tulkittu eniten omaksi hyväksi. Tästä tulee sanonta " lukea kuin piru raamattua". Yksittäisestä sanasta ja jakeesta haetaan pontta omille näkemyksille ja käsityksille. Nainen vaietkoon seurakunnassa oli aikoinaan naispappeuden vastustajien suosikkijae. Ruokanen sanoi hyvin, raamatun synty on kontekstissa aikaan ja paikkaan missä se on syntynyt Oman aikansa tuotos myös omalla tavalla ja evenkeliumimien kohdalla suulliseen perimätietoon nojaava. Vanhin evankeliumi lienee syntynyt vuosien 60-70 lukujen aikana joten Jeesusksen aikalaisia ei kukaan kirjoittajista ole ollut. Historilallisesta Jeesuksesta tiedetää hyvin vähän mutta kuoleman ajankohdaksi on ajateltu 30-luku ajanlaskun alusta , mikä sekään ei ole eksaktia tietoa.
Olen tavannut niitä joille raamatun tulkinta on tulkintaa sanasta sanaan( pohjoisen poikia) ja jokaisella on toki oikeus uskoa siihenkin tulkintatapaan. En tiedä miten tuo kielitieteelisen tarkastelun kestäisi kun raamttu on käännetty hepreasta ja kreikasta nykykielelle ja suomen kielessä vuosisatojen kaikana moneen otteeseen
Tälläinen maallikkoteologi on taipuvainen seuraavaan tulkintaan, Raamattua pitäisi tulkita allegorisesti;kertomuksia ei voi lukea kirjaimellisesti vaan ne viittaavat johonkin muuhun sisältäen opetusta.
Tulkinta-asiat tässä nousivat mieleen kun kohina avioliittoasioista velloo otsikoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti