Liisa Keltikangas -Järvinen on kirjoittanut tempperamentistä. Yksi hänen hienoimpia oivalluksiaan on ettei temperamentin taakse voi piiloutua.Työelämässä ei voi piiloutua sanoamalla ; että kun mulla on nyt tälläinen tempperamentti. Liisa puhuukin ammatillisesta minästä.Työelämässä usein on kysymys asioista ja niiden käsittelystä.Huonoin esimerkki on ns "käytäväpuheet" ne eivät johda mihinkään. Kommunikaatio ratkaisee, on uskallettava puhua suoraan esimiehelle ja ilman välikäsiä.Joskus esimiehenkin kädet ovat sidotut ja hän voi omassa organisaatiossan viedä vain asiaa eteeenpäin. Asenne " mä oon vain töissä täällä , johtaa harvoin mihinkään". Syntipukin rooli on tarjolla esimiehelle hyvinkin helposti.Perehdytys ja työelämävalmennus ovat kaiken a ja o.Kun opettajan ammatin fokus on opetustyössä ,muu työhön vaikuttava usein unohtuu.Mitä enemmän on tietoa ympärillä tapahtuvista asioista sen parempi. Tiedottamisen haaste ,siihen jokainen esimies etsii kuumeisesti " viisasten kiveä" ja nielaisee parikin kertaa kun alainen sanoo ettei ole ehtinyt lukea viikkokirjettä ja on joskus valitettavan " pihalla " yhteisistä asioista.On toki myönnettävä että koulun on katsottava peiliin, lukuisia asiakirjoja joiden täyttäminen ei johda mihinkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti