Luin illalla Hellströmin Martin blogia.Hän oli onnistuneesti koonnut ajatuksia siitä mikä puhuttaa koulussa ja pohtinut kysymystä;onko naama vai peili vino koulusta käytävässä keskustelussa.Mielestäni se on molempia.On merkillistä että keskustelu on kietoutunut menetelmien ympärille. Koulu joka innostuu kokeilemaan jotain erilaista saa niskaansa aikamoisen julkisuuden ryöpyn. Kokeilut ovat tervetulleita ja kokeilijan osa on usein raskas.Kuinka moni haluaa palata 50-luvun ns. kunnon autoritääriseen ja kurin kouluun.Meidän lähestymistapamme on muuttunut eikä sellaiselle toiminnalle ole tarvetta.Tuntuu että tässä ajassa ei löydy tilaa keskustelulle arvoista eikä ydintärkeästä kysymyksestä;oppiminen.
Muistan lukeneeni jostain tutkimustuloksen että huonoinkaan opettaja ei voi estää oppimista.En murehtisi hirveästi siis menetelmää.Pedagogisesti taitava opettaa valitsee työtavat oppijan mukaan.Didaktiikassa tarkastellaan oppimista usein opetuksen näkökulmasta, mutta sitä voi tarkastella myös psykologian ja behaviriostisesta näkökulmasta.
Tulisiko nyt käytävään keskusteluun enenevässä määrin nostaa oppiminen koulussa eikä takertua menetelmäkysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti