100 hyvää asiaa suomalaisesta koulusta

1 Kouluverkko Suomessa on kattava
2 Opetussuunnitelma on valtakunnallinen
3 Perusopetus on ilmainen
4 Koulussa tarjotaan ilmainen lämmin ateria
5 Moni koulurakennus on "terve" vaikka homekouluja on
6 Monissa kouluissa on koulun kerhotoimintaa koulun jälkeen ja se on ilmaista lapsille
7 Kouluviikko on viisipäiväinen ja viikonloppu on virkistäytymiseen
8 Koulussa on liikunnan opetusta
9 Koulussa on kädentaitojen opetusta
10 Koulussa pääsääntöisesti on pätevät, korkeasti koulutetut opettajat
11Koulussa annetaan tukea opiskeluun ja oppimiseen
12 Koulussa tytöt ja pojat opiskelevat yhdessä
13Koulussa edistää kulttuuriperinnön siirtämistä uusille sukupolville
14 Koulussa on erilaisia juhlia ja teemapäiviä
15Koulussa kohdataan yksilö
16Koulussa kohdataan yhteisönä
17Koulu on osa yhteiskuntaa
18Koulu luo pohjan elinikäisen oppimisen perustaidoille
19Koulussa on mahdollisuus luoda elinikäisiä ystävyyssuhteita
20Koulussa vahvistetaan kotona opittuja hyvän käytöksen tapoja
21Koulussa opitaan käytöksen tapoja
22Koulussa opitaan kansalaisuuteen liittyviä tapoja
23Koulussa vahvistavan terveyteen liittyviä tapoja
24Koulu rytmittää oppilaan arkea
25Koulussa on taideaineita ;musiikkia ja kuvataiteita
26Koulussa on säännöllisiä terveystarkastuksia
27Koulu rakennuksena tarjoaa tiloja harrastus ja kansalaistoiminnalle
28Koulussa opitaan soveltamaan ICT - taitoja
29Koulussa opiskellaan historiaa niin että ymmärtäisimme tätä päivää
30Koulussa moni löytää suunnan työuralleen
31Kouluaika parhaimmillaan luo mukavia muistoja
32Koulun maantiede avartaa tietämystämme muista maista ja kulttuureista
33Koulun luonnontieteen opetus antaa perusteet ymmärtää luontoa ja ekosysteemiä
34Koulun oman uskonnon opetus antaa perustiedot omasta uskonnosta
35Koulumatkat opettavat liikkumista liikenteessä
36Koulussa opitaan ja harjoitellaan kuuntelemisen taitoja
37Koulussa harjoitellaan keskittymistä
38Koulussa opitaan harjoitellaan pitkäjänteisyyttä
39Koulussa retkeillään
40Koulussa käydään opintomatkoilla
41Koulussa harjoitellaan tunnetaitoja
42Koulussa opitaan kanssaelämisen pelisääntöjä
43Koulussa opitaan ristiriitojen ratkaisua
44Koulussa harjoitellaan kiitos sanan käyttöä
45Koulussa harjoitellaan anteeksi sanan käyttöä
46Koulu luo pohjan suomalaiselle menestykselle ja osaamiselle
47Koulu on tarkoitettu jokaiselle, rajoitteet eivät ole este oikeudelle saada opetusta
48Koulu integroi maahanmuuttajalapsen suomalaiseen yhteiskuntaan
49Koulu parhaimmillaan edistää moniarvoisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä
50Koulu osallistaa oppilaan erilaisiin vastuutehtäviin
51Koulun oppilaskunnassa harjoitellaan demokratian pelisääntöjä
52Koulu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa koulua lähinnä oleviin tahoihin:srk , 4H ym
53Koulu vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa vahvuuksien kautta
54Koulussa opitaan arvioimaan itseä oppijana
55Koulu toimii kielitietoisesti ; oikeat sanat, käsitteet ja korrekti kielenkäyttö
56Koulussa saa hyvät pohjatiedot englannin kielen käyttöön
57Kouluissa tarjotaan usein myös muita kieliä
58Koulu opettaa kriittistä ajattelua
59Koulu opettaa medialukutaitoja
60Koulu opettaa tiedonhakua
61Koulu on yhteistyössä huoltajiin
62Viimeistään koulussa alkaa ikäluokan ryhmäytyminen vaikka tänä päivänä lähes kaikki lapset ovat esiopetuksen piirissä
63Koulun toiminnalla on normipohjan lisäksi arvopohja
64Koulu ja koulutus Suomessa on kansainvälisesti arvostettua ja tunnustettua
65Koulu antaa matematiikan perustaidot
66Koulu on poliittisesti riippumaton vaikka toimintamahdollisuudet riippuvat poliittisista päätöksistä
67Suomalaista koulua niin peruskoulua kuin toista astetta päivitetään säännöllisesti opetussuunnitelman kautta
68Monet koulut ovat myös aktiivisia luodessaan suhteita muihin kouluihin maaailmassa
69Koulu on lapsilähtöinen ,toivottavasti !
70Koulu Pisallakin mitattuna on hyvä
71Koulun arviointi perustuu itsearviointiin, ei ulkoiseen auditointiin tai tarkastajajärjestelmään.
72Koulu on tasa-arvoinen
73Koulupäivät ovat sopivan pituisia ja mahdollistavat lasten vapaa-ajan
74Koulu käyttää monipuolisia menetelmiä opetuksessaan
75Kouluja johdetaan ammattitaitoisesta
76Koulujen rehtorit ja johtajat ovat opettajataustaisia
77Koulussa annetaan uimaopetusta
78Koulussa kohdataan kunnioittavasti ja arvostavasti
79Koulussa pyritään aktiivisesti puuttumaan kiusaamiseen vaikka se asiana joskus on 80hankala
81Koulussa opitaan arvostamaan isänmaata
82Koulun perustehtävä pysyy mutta koulu on joustava ja taipuu uusiin toimintatapoihin, joskus hitaasti mutta varmasti
83Koulu kehittää oppilasarviointiaan
84Koulu on edelleen houkuttava työpaikka, alalle hakee paljon motivoituneita nuoria
85Koulu on mahdollistanut koko kansan lukutaidon
86Koulu rakentaa kansallista itsetuntoa ja sivistystä myönteisellä tavalla
87Koulu on entistä merkittävämmässä asemassa suvaitsevaa yhteiskuntaa rakennettaessa
88Koulu kantaa vastuunsa kestävästä kehityksestä ja yhteiskuntavastuusta
89Koulu kantaa merkittävää vastuuta 7 - 18 vuotiaiden arjesta ja elämästä
90Koulu pyrkii käytettävissä olevin keinoin estämään syrjäytymistä
91Koulu on oppiva ja itseään reflektoiva yhteisö, ei virheetön paketti
92Koulussa on onnistumisen elämyksiä
93Koulussa opitaan myös pettymysten sietokykyä
94Koulu on koko kansan koulu,varallisuuteen tai asemaan katsomatta
95Koulu kiinnostaa poliittisia päättäjiä
96Koulu on suomalaisen sivistyksen kehto
97Koulu on useimmiten kivaa
98Koulu toimii määrätietoisesti
99Koulu on kansakunnalle tärkeä
100 Koulussa tapahtuu paljon positiivista mutta jää valitettavan usein uutispimentoon

KV ja kulttuurinen osaaminen

Kulttuurisella osaamisella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että oppilaalle on muodostunut käsitys omasta kulttuuristaan suhteessa muihin kulttuureihin. Tämä vahvistaa oppilaan identiteettiä, mutta samalla heissä kehittyy myös suvaitsevaisuus ja ymmärrys kulttuurieroja ja niiden taustoja kohtaan. Yhä useammin yksilön juuret ovat monikulttuuriset
Maailma globalisoituu kuitenkin yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiset matkustelevat ja liikkuvat yhä enemmän, Suomeen tulee maahanmuuttajia. Kulttuurien kohtaaminen johtaa ristiriitoihin, joiden ratkaiseminen voi olla vaikeaa. Ihminen on aina luonnostaan pelännyt kaikkea outoa ja erilaista. Tässä tilanteessa on erilaisuuden ymmärtäminen tärkeää. Usein ei tarvitse matkustaa kauas erilaisuutta kohdatakseen. Tavallisessa suomalaisluokassa voi olla maahanmuuttajia, oppilaita, joilla on erilaiset kieli- ja kulttuuritaustat. Suomen- ja ruotsinkielisellä kulttuurilla on toisistaan poikkeavia ominaispiirteitä, samoin saamelais- ja romanikulttuurilla. Näiden eroavuuksien käsittely luokassa varhaisessa vaiheessa vähentää ennakkoluuloja ja voi myös ehkäistä mahdollista kiusaamista.

Kulttuurit ovat kautta aikojen saaneet toisiltaan vaikutteita. Nykyään tämä prosessi tapahtuu yhä nopeammin. Nykyään saamme yhä enemmän tietoa vieraista kulttuureista myös median tai Internetin välityksellä, mutta ensisijaisesti oppilaat tutustutetaan lähiympäristön monikulttuurisuuteen.
On selvää, ettei peruskouluopetus riitä kattamaan kaikkia maailman kulttuureja. Opettajan tehtävänä on tutustua oppilaiden kulttuuritaustoihin ja kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen eri aikakausina. Peruskoulun aikana on hyvä toteuttaa pitkäjänteisiä projekteja, jotka keskittyvät johonkin kulttuuriin. Kulttuuriprojektit toteutetaan mieluiten usean oppiaineen yhteistyönä. Tällöin voidaan paneutua ajattelutapoihin, tottumuksiin ja perinteisiin, jotka poikkeavat omistamme.

Kulttuureihin tutustuttaminen on yksi keskeinen osa-alue globaalikasvatusta. Kanavia ja apua yksittäinen opettaja voi löytää verkostoitumalla etwinning –käyttäjäksi, selvittämällä mahdollisuuksia kirkon ulkomaanavun kautta tai oma-aloitteisesti hakemalla kontaktia vaikka eri maiden koulujen kotisivuilta, myös sieltä voi löytyä innokas koulu/opettajakumppani yhteistyöhön.

Kivaa

Myönnän olevani suutari ja omat lapset ovat niitä suutarin lapsia. En muista tuliko isän ominaisuudessa koskaan kysyttyä ;onko koulussa kivaa. Toisaalta jälkikasvu piti informoituna siitä jos koulussa ei ollut kivaa. Jälkeenpäin ajatellen koulu oli koulua mihin mentiin kuten työhönkin.Kyllä sitä huoltajana silti muodosti käsityksen poikalasten isänä että liikuntaan ja tekniseen työhön liittyvät asiat olivat mieluisia.Enkä nyt alan ihmisenä usko että lasten kohdatessa vapaa-aikana ensimmäinen asia kavereiden kesken olisi analysointi koulun mukavuudesta tai tylsyydestä.

Rehtorin ominaisuudessa koulunsa aloittavia huoltajia rohkaisee kysymään kuulumisia ja oppilaita nähdessä olen saattanut kysyä; onko koulussa kivaa. Kun nappsilmä sitten vastaa että on kivaa, niin enempiä ajattelematta on tyytyväinen. Harvoin kuitenkaan on tullut miettineeksi mitä tarkoittaa kun koulussa on kivaa, enkä tässä nyt viittaa samannimiseen kiusauksen vastaisen formaattiin. Kaksi tärkeämpää kysymystä olisivatkin ; miksi koulussa ei ole kivaa ja mikä koulussa on kivaa. Opettajan, oppilaan ja huoltajan käsitys kivasta voivat olla kaukana toisistaan.

Luulen olevani oikeassa että seuraavista asioista iästä ja roolista riippumatta olemme yhtä mieltä.
Kun koulussa on kivaa niin siellä on;
- turvallista
- siellä ei kiusata
- jokainen löytää yhden asian joka motivoi ja auttaa tekemään niitä asioita jotka eivät tunnu mieluisilta.
- koulussa on ihmisten kohtaamista.

Näin pelkistetysti ja yksinkertaistetusti ajattelen kivasta koulussa.Tämä oli minun ajatukseni ja kuten aina se on subjektiivinen ja yhden ihmisen näkemys vailla todistelua tieteellisesti tai muutenkaan.Jollekin muulle koulun kivan määrittely voisi olla asioita mitä koulussa tehdään, uusia tapoja toteuttaa koulunkäyntiä.

Olen hiukan vierastanut " kivaa koulussa " sanaparia. Omissa mielikuvissa se usein johtaa ajatukseen että koulussa pitäisi tehdä " sirkustemppuja" että viihdyttäisiin.

Koulun ensijainen tehtävä oppilaan näkökulmasta on oppiminen. Oppimisen ilosta puhuttaessa ajattelen lapsen kokemusta siitä kun oppii uuden asian ,en niinkään sitä että oppimisesta tulisi rakentaa iloinen tapahtuma tai prosessi, vaikka se voi sitä ollakin.Mielestäni on enemmänkin kysymys siitä tunteesta ja elämyksestä kun lapsi huomaa opppivansa lukemaan tai samanlaisesta tunteesta kun huomaat oppivasi ajamaan polkupyörällä ilman että äiti tai isä tukee sinua.

Oppimisen esteitä on kuitenkin raivattava. Kahdeksan vuotta alkuopetuksessa opettivat että yksi este luokan opimiselle on ryhmäytymisen puute. Ensin ryhmäydytään, sitten onnistuu oppiminen.Jokaisen lapsen kohdalla on löydettävä vahvuus joka kannustaa ja vie tarvittaessa yli pettymysten ja vastoinkäymisten.Hyvä ryhmäytyminen ja positiivinen riippuvuussuhde toinen toisistaan estää myös kiusaamista.Nälkä, väsymys ja vilu ovat oppimisen vihollisia, vielä nykyäänkin.

166 päivää uuden OPS:n mukaisesti

Uusi opetussuunnitelma on tänään ollut voimassa 166 päivää. Olisi kohtuutonta ja epäreilua arvioida sitä ja sen toimivuutta. Sehän olisi kuten kehittelyssä olevan prototryyppiauton arvostelua. 2024 lienee oikea ajankohta katsoa ,saavutettiinko uudistuksella niitä asioita mitä uudistamisella tavoitellaan. Joitain hajanaisia ajatelmia " hajatelmia" uudesta opsista on syntynyt. Opetussuunnitelman kielessä on jotain mikä tekee siitä tulkinnanvaraista, en osaa selittää tai pukea tunnetta sanoiksi. Jos opetussuunnitelman laaja-alaiset kokonaisuudet tarvitsevat erikseen oppaan, voi kysyä vain miksi. Onko niin että akateemisen loppututkinnon omaavan opettajakunnan arkikäsitykset laaja-alaisuudesta vaihtelevat niin paljon että yhtenäinen toimintatapa vaatii suunnitelmatekstille tulkintatekstin vai onko kysysmys siitä että oppaita rakastavalle ammattikunnalle tehdään yksi opas lisää. Tämä ei ole kritiikkiä oppaiden tekijöitä kohtaan ,arvostan toki oppaita.

Sen sijaan tähän mennessä yllättävän vähän on noussut keskiöön yksi ops- suunnitelman keskeisistä muutoksista, oppilaan oman osallisuuden ja suunnittelun osuus opinnoissa, mutta alussahan tässä prosessissa vielä ollaan. Pieni veikkaukseni on että oppilasarviointi tulee vielä puhuttamaan matkan varrella. Riippumatta siitä miten ja missä kohtaa koulupolkua arvioidaan , niin peruskoulu päättyy numeeriseen päättötodistukseen millä oppilaan kannalta on iso merkitys toisen asteen haussa ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin. Filosofisena ja pedagogisena lähtökohtana on hyvä nostaa vahvuudet ja keskustelu oppilaan edistymisestä. Siitä juuri nyt tehdään täällä alakoulussa. Tähän kuitenkin liittyy suuressa määrin myös totuudellisuus. Huoltajan kuten oppilaankin on alusta alkaen saatava selkeä käsitys haasteista niin ettei 6 luokalla annettava numerotodistus tule kenellekkään osapuolelle yllätyksenä.

Koulut ovat haasteen edessä tiedottaessaan muutoksista ja sen suunnasta. Joudumme ehkä oikomaan median synnyttämiä mielikuvia siitä; miten kirjoja ei enää käytetä, opettaja vain ohjailee oman oppimisensa ohjaajaa ja opiskelu on yhtä ilmiötä. Ehka edellinen oli vähän karrikoitua ja tarkoituksella. Koululla on edelleen perinteinen perustehtävä lukemaan opettaminen.kirjoittaminen , matematiikan perustaidot ja perusteet luonnontiedosta.Aika isoja asioita mutta perustaitoja.

10 vuoden päästä pääsemme ehkä arvioimaan onko tavoite koulu jokaiselle toteutunut.Onko hyveet, vahvuudet vieneet koulua siihen suuntaan että jokaisen koulupolku on tarkoituksenmukainen ja motivoiva. Ken työskentelee silloin ,niin näkee.Eihän tämä nyt hyvältä näytä, vihaa ruotsinkieltä ja opiskelua kohtaan, yhteiskunnan jakautumista voittajiin ja häviäjiin.

Vuosi pulkassa

Vuosi hurahti nopeasti. Mitä jäi käteen? Koulumme oli yksi Keto - hankeen pilottikouluista ja myönnän olleeni asiasta innostunut, potien kuitenkin lievää huonoa omaatuntoa panoksesta koulukohtaisen opetussuunnitelman valmisteluun osallistumisesta, joskaan asia ei ole mustavalkoinen, olihan Keto-hankkeessa kysymys myös uuden opetussuunnitelman jalkauttamisesta etupainotteisesti. Syksyn tullessa huomaan pysyneeni uskollisena niille asioille joita nuorena opettajana pidin tärkeinä 1986 siis kolmekymmentä vuotta sitten. Pois pulpetista, ylös ja ulos, Opi myös muilta ja muista. Kun opettajat liikkuvat aherasti Kulps retkillä ja maailma rantautuu kouluun, voi myhäillä tyytyväisena.Koulussa on toki miljoonia muitakin tärkeitä asioita , joita noin viran puolesta pääsee hoitamaan, mutta oman työssä jaksamisen kannalta on tärkeää pitää jostakin innostuksen liekkiä yllä.


Onhan se arki myös tasapainoilemista, muistutan itseäni ja opettajia entisen kollegani Martin viisaista sanoista" meillä on tätä uutta opsia aikaa viedä ja jalkauttaa 10 vuotta. Pieni ahdistus nousee välillä pintaan vain katsoessa niitä koulutuksia ja hypetystä uuden OPSin ympärillä.
Toisaalta pitäisi kai olla iloinen ja tyytyväinen siitä miten koulusta halutaan tehdä vielä parempaa;vahvuuksilla, hyveillä, digitalisoinnilla, ihmisenä kasvun tuella.Pahoinvointi kun lienee este oppimiselle ja kasvamiselle. Silti tunnistan itsessäni Uusikyläläisen kapinoitsijan joKa välillä kysyy, kuka puhuisi siitä perustyöstä," vanhanaikaisesta " opettamisesta. Dinosauruksille pitää myös olla tilaa, aikansa ja paikkansa.

Lueskelin pienen tauon jälkeen alan somejulkaisuja.Niitä lukiessa tulee väkisinkin mieleen , onko meillä mitään suuntaa tai yhteistä käsitystä suomalaisen koulun suunnasta.Jos tämä nyt ketään lohduttaa niin näinhän on ollut pitkään. Loppujen lopuksi kysymys on ehkä suhtautumisesta, keskustelu on hyvästä niin kuin erilaiset mielipiteetkin.

Uuden vuoden alkaessa taas miettii, jatkaisiko blogikirjoittelua, mutta eiköhän se jatkune edelleen. Kiitos lukijoille, 10 000 menee kohta rikki ja hyvää alkavaa vuotta

OP

Perustuslaki

Olen pariin otteeseen kirjoittanut ruotsin kielen asemasta Suomessa. Maassamme käydään ajoittain keskustelua muiden kielivähemmistöjen asemasta ja oikeudesta, sekin on tervettä keskustelua. Sveitsiläiset ovat mallikkaasti asian järjestäneet, kiitos kantonien rajojen ja historian. Meillä Suomessa tuntuu unohtuneen että perustuslaissa on määritelty kansalliset kielet ja oikeus saada palvelua näillä kansalliskielillä. Asia koskettaa myös henkilökohtaisesti. Osa äidin puoleisesta suvusta on käynyt koulutuksensa ja opiskelunsa ruotsiksi ja vaimon kautta ruotsinkieleen on tuntuma .Keskustelu Vaasan keskussairaalan asemasta yllättää. Tuntuu että päätöstä tehdessä olosuhteiden tuntemus puuttuu. Ymmärrettävää jos alueen erityisolosuhteita ei tunne, mutta jos alueen kansanedustaja osoittaa ymmärtämättömyyttä, niis se harmittaa. Ruotsin kieli näyttäytyy tässä maassa hiukan erilaisena kehä 3 sisällä katsoen verrattuna läntiseen rannikkoon. Moni ruotsinkielinen kollega pääkaupunkiseudulta vaihtaa helposti kielen ruotsista suomeen, ehkä myös muussakin asioinnissa ja ruotsinkieli ei kuulu arjessa. Tästä huolimatta toki heilläkin tulee tarvittaessa olla mahdollisuus palveluun omalla kielellä. Pohjanmaalla asia kuitenkin näyttäytyy hiukan erilaisena. Monelle vaihto äidinkielestä suomeen ei onnistu mutkattomasti ja sairaanhoidosta puhuttaessa hätätilanteessa ihminen puhuu äidinkieltään ja siihen tulee ennen kaikkea olla oikeus. Ymmärrän että asia herättää tunteita oikeutetusti. En välttämättä pidä puhelinsoittokierrosta Seinajoen sairaalan oikeana tapaa ratkaista asiaa mutta en myöskään yleistämistä tai leimaamista yksittäisten henkilöiden perusteella.

Ruotsinkielisten asiointi Seinäjoella ei välttämättä ole paras ratkaisu .Suhtaudun epäilevästi tuohon kielisitoumuksen täyttymiseen ja Turku missä kielellistä osaamista löytyy on kaukana ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta katsoen. Tämä alueellistaminen ja maakuntaratkaisut ovat kieltämättä ongelmallisia ja niiden valmistelua on leimannut päättämättömyys ja kiire. Vaasan seutu on ollut hallinnon rakennemuutosten kohteena. Puolustusvoimien rakennemuutos koski aikoinaan Vaasan varuskuntaa ja sillä oli moninaisia vaikutuksia. 12+1 malli olisi ollut oikea ratkaisu. Vaasan keskussairaala saattaa näivettyä erikoisosaamisen ja terveydenhoidon valuessa Seinajoelle tai Turkuun.Olen toki sitä mieltä että yhteistyö on suotavaa mutta Pohjanmaalla Vaasan ja Seinjoen kilpailu on ehkä enemmän erottanut kun yhdistänyt vaikka yhteistyö toisi enemmän. Itse lähestyn asiaa kielinäkökulmasta suhteessa perustuslakiin, mutta näen asiassa myös voimakkaan aluenäkökulman ja huolen alueen palvelujen kehittämisestä vs näivettämisestä. Ymmärrän Pohjanmaan ruotsinkielisten huolen asiasta ja olen harmissani eräiden kokoomuslaisten ulostulosta tässä asiassa. Valitettavasti media revittelee asian myyvillä otsikoilla ja objektiivisen käsityksen muodostaminen on hankalaa. Vahinko on tapahtunut niijn valmistelu kuin päätösvaiheessa, Voiko sitä korjata Vaasan alueen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla? Siinäpä kysymys

Pisan juurella

Kesäkuussa 1982 seisoin Pisan tornin juurella katsellen kallistuvaa tornia. Vaikka torni järin korkea ei olekkaan, sai se ihmislapsen tuntemaan itsensä pieneksi. Pisa-tulokset tulivat viime viikolla ja nekin saavat kunnan virkamiehen tuntemaan itsensä pieneksi.Tulokset me tiesimme ja arvasimme ennen julkistusta, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään ?

Väkisinkin mielessä pyörii ajatus; pyöriikö koulutus Pisaa varten ja elämmekö Pisasta. Kirkkain palkintopalli jäi saavuttamatta mutta olemme edelleen huippujoukossa. Olo on vähän kuin sillä oppilaalla joka saa kuvaamataidosta seitsemän ja uskoo loppuelämänsä ettei osaa piirtää tai osaa kuvaamisen taidetta. Kansallinen itseruoskinta jäi onneksi tämän julkistamisen jälkeen vähemmälle.

Kun Suomessa vaaditaan rahalle vastinetta, halutaan nojautua mittauksiin tai tutkimuksiin. Tässä Pisassa olisi taas kerran evidenssiä mihin suomalaisen yhteiskunnan tulisi investoida. Nostan muutamia asioita Pisan ympäriltä jotka me kaikki tiedämme.


1 onko meillä yli vaalikausien ja vaikeiden aikojen yli ulottuvaa strategiaa koulutuksesta ?

2 alueelliset erot kasvavat entisestään

3 tyttöjen ja poikien erot kasvavat

4 meillä on yhden asian missioita joiden sekaan hukkuu monia merkittäviä asioita esim. digiloikka

5 yksittäiset asiat rikastuttavat koulua mutta opettajan rooli myös opettajana sanan varsinaisessa merkityksessa on tärkeä; digiloikat , ilmiöt eivät nosta koulua

6 kun yhteiskunta voi huonosti , voi koulukin huonosti

7 meiltä puuttuu se kultainen keskikaista,ajamme mielellään vauhtikaistaa

8 viihtyvyys koulussa ei ole viihdyttämistä

9 katosiko inkluusion ajatus euroon? oikeus lähikouluun vs oikeus saada tarvitsemaansa tukea

10 mitä hyvää oli " vanhassa koulussa " / väärin ymmärretty OPS