Yhteistyökumppani ja ystävä Skotlannista oli käymässä

Ystävä Skotlannista oli käymässä. Yhteisestä projektista syntyi ystävyys joka on kestänyt kolmella vuosikymmenellä. Kun keskiverto skotti ei vieraile elämässään Suomessa kertaakaan oli vierailu ystävälleni järjestyksessään 25. Yritämme välttää koulusta puhumista, mutta niinhän siinä kävi että "elämän vesi" kirvoitti keskustelun siihen mitä Skotlannissa tapahtuu ja mitä Suomessa tapahtuu. Skottien itsemäärämisoikeudet ovat aika laajat.Selvästi tämä näkyy oikeutena ja riippumattomuutena järjestää koulutus briteistä riippumattomasti. Jos Suomessa perusopetuksessa eletään myllerryksen vaihetta, niin eletään sitä Skotlannissakin.

Viime vuosina Skotlannissa on yritetty jalkauttaa kansallista opetussuunnitelmaa. Vertailukohta meiltä löytyy 1994 opetussuunnitelman perusteisiin. Ystäväni sanoi että tosiasiassa se on ensimmäinen kunnollinen yritys luoda kansallista suunnitelmaa eikä vain sisältöjä. Syyt uudistukseen olivat moninaiset .Ennen nykyistä suunnitelmaa opiskelu painottui liikaa testeihin ja koulunkäyntiä tehtiin testaus edellä. Tämä johti siihen että ne jotka menestyivät testeissä huonosti ,menestyivät niissä huonosti koko kouluajan. Koulunkäynti ei siis tarjonnut onnistumisen elämyksiä. Samanaikaisesti inkluusio lisääntyi. Sen pohjalla on sama ajatus kuin meilläkin .Lähikoulu on jokaisen koulu. Raadollisempi totuus taustalla on kuitenkin että harvaan asutuilla pohjoisen alueilla ei myöskään ole tarjota erityisluokkia tai kouluja vaan ne löytyvät isoista kaupungeista. Kun tähän liitetään huono työllisyystilanne, nuorten syrjäytymine alkoholi ja huumeongelmineen, oli selkeää että muutoksia tarvitaan. Nyt voimassa oleva opetussuunnitelma lähtee siitä että jokainen löytäisi vahvuutensa, kuulostaako tutulta ?Ystäväni kertoi että Skotlanti hakee asiantuntemusta ja mallia muualta, tässä yhteydessä vilahti Pasi Sahlbergin nimi ja muutama muu.Gordon totesi että mikään malli sellaisenaan ei sovellu tuotavaksi Skotlantiin , vaan on löydettävä omat ratkaisut.

Inkluusiolla on Skotlannissa pitkä tie mutta se ei ole onnistunut. Opettajien täydennyskoulutus ja koulutus yleensä erityisen tuen haasteisiin on ollut lapsen kengissä. Arki on ollut todellista learnin by doing toimintaa, mutta tilanne on parantunut. Rahoituksen malli on kehittynyt ,mutta onko sitten inkluusikehityksen taipaleella hukattu yksi "koekaniinien " ikäluokka , jää nähtäväksi. Usein ja toki oikeutetusti puhutaan siitä että inkluusio on asennekysymys, mutta pitää mieli kirkkaana muistaa aina että se on myös rahoituskysymys, muuten inluusio on satua.
Skotlannissa koulunkäyntiavustajia saa nyt hiukan paremmin kuin ennen, mutta ystäväni sanoi ettei näillä ole koulutusta sen enempää kuin pedagogista osaamista. Tässä suhteessa me Suomessa voimme olla tyytyväisiä .

Totesimme ystäväni kanssa sen minkä olemme todenneet monasti aikaisemminkin , opettajan työn ja koulunkäynnin ongelmat ovat universaaleja. Opettaja ja rehtori kohtaavat samat haastetet niin Suomessa kuin Skotlannissa