Millä mitata arvostusta

Isän täti oli oman aikansa edelläkävijä. Vastoin isänsä tahtoa hän lähti Jyväskylän seminaariin ,valmistuen sieltä opettajaksi 1920 luvulla. Isoisäni isä Johan olisi pitänyt soveliaampana vaihtoehtona jäädä kotitanhuville ja naida talollinen. Lienee Jussia korventanut myös ajatus siitä että ruokakunnasta pois lähtevää täytynee myös rahallisesti tukea. Johanille työ edusti sitä luterilaista henkeä, otsa hiessä pitää leipä ansaita ja työ oli kuokan, viikatteen ja lypsyhinkin kanssa toimimista. Kun rahasta oli pulaa, oli Johan isäntä ehdottanut että kysytään Sannalta kun hänellä on ilmassa roikkuvaa rahaa. Sannan uran alkamisesta alkaa olla aikaa 100 vuotta. Ilkikurinen ajatus hiipii mieleen, onko sadassa vuodessa tapahtunut edistystä opettajan työn arvostuksessa. Kaupassa ja teollisuudessa kun tulos on niin helppo mitata rahassa. Peruskoulun tulon jälkeen moni taho vaati näyttöjä koko kansan peruskouluttamisen järkevyydestä. Isoaäitini kuului myös tähän epäileväisten joukkoon. Ensimmäisten Pisa-tulosten tultua keskustelu sitten loppui, mutta nousiko
opettajien arvostus ?

Vientiteollisuudessa nousu aika usein mitataan palkoissa. Kuntasektorilla näin ei tapahdu. Kun nuori akattemisen loppututkinnon tehnyt siirtyy työelämään 4-5 vuoden opiskelun jälkeen opintolaina harteilla,voi vain kysyä onko palkka suhteessa mihinkään, enkä nyt kirjoita kuntasektorin opettajista vaan kaikista ammattiryhmistä.


Niin porvaritaustainen kun olenkin, niin olen aina arvostanut Lauri Ihalaista. Toimiessaan ammatiyhdistysjohtajana hän kiteytti eräässä haastattelussa hienosti. Työntekijälle on sama onko palkka 100 vai tuhat.Oleellisinta on mitä sillä saa. Kun työvoiman liike on kohti kasvukeskuksia, niin suuressa määrinn kysymys on siitä mihin vastavalmistuneen palkka riittää.

Kyllä raha on yksi arvostuksen mittari, katsotaanpa vain pörssiyhtiöisen johtajien palkkoja.Mutta arvostusta täytyy pystyä mitata muutenkin. Väkisin koulumaailmaan istutetut tulosmittarit eivät ole oikea keino. Myönnän olevani hiukan huolissani. Opettajien, poliisien ja muiden julkista valtaa edustavien virkamiesten arvostus on hiipumassa. Arvostus on aina toki ansaittava ja vääryksiäkin tapahtuu, mutta arvioimmeko ja arvostammeko kokonaisuutta yksittäisten tapausten perusteella ? Eittäin huolestuttavana näen sen että nuorten kiinnostus opettajaopintoja kohtaan on laskemassa. Nyt jos koskaan pitäisi ala nähdä mahdollisuutena ja dynaamisena vaihtoehtona. Työ suomalaisen sivistyksen eteen pitäisi olla yksi arvostuksen mittari, enkä tarkoita nyt niitä juhla-ja vaalipuheita.